Lokakuun luetut

kuukausikoosteet

 

Lokakuu oli minulle kelvollinen lukukuukausi. Olin viikon lomalla, joten se vähän pelasti, mutta muutoin lukeminen oli melko vähäistä. 

Luin kuitenkin kuukauden aikana hienoja kirjoja. Kuukauden paras oli Susanne Mauden Ennen kuin unohdat. 

Lokakuussa luin seuraavat: 

Valeria Luiselli: Kadonneiden lasten arkisto

Lokakuun aloitti Valeria Luisellin Kadonneiden lasten arkisto, joka olikin mielenkiintoinen lukukokemus. Kirja ei ole rakenteeltaan ja tyyliltään perinteisin, mutta pidin siitä kovasti. Teos kertoo perheen road tripistä Yhdysvaltojen halki ja Meksikosta rajan yli pyrkivistä pakolaislapsista.

★★★★


Maja Lunde: Viimeiset

Maja Lunden ilmastokvartetin kolmas osa kertoo siitä, mitä ilmastonmuutos tekee eläinlajeille. Keskiössä ovat tässä tarinassa mongolianvillihevoset, mikä oli kiinnostavaa. Pidin tarinasta ja sen henkilöistä sekä erilaisten perhesuhteiden kuvauksesta, mutta jäin kaipaamaan hieman lisää siitä, miten ilmastonmuutos eläinlajeihin oikeasti vaikuttaa. 

★★★★


Lucinda Riley: Auringon sisar

Seitsemän sisarta -sarjan kuudes osa kertoo Electrasta, huumeriippuvaisesta sisaresta, joka lähtee etsimään juuriaan Keniasta. Odotin kirjaa, koska se sijoittuu Afrikkaan, mutta en saanut kirjalta sitä mitä olisin toivonut. Pidin siitä, ja tarina oli viihdyttävä, mutta Kenian kuvauksesta jäi puuttumaan jotain, tarina oli liian pitkä ja huumeriippuvuutta käsiteltiin jollain tavalla valistavalla otteella.

★★★★


Oyinkan Braithwaite: Sisareni, sarjamurhaaja

Nigerialainen mustan huumorin sävyttämä romaani kertoo siskoksista, joista toinen on sarjamurhaaja. Odotin kirjalta aika paljon, mutta petyin sen kevyeeseen otteeseen. Kirja oli lyhyt ja nopeasti luettu, asiat vain tapahtuivat - olisin kaivannut vähän syvyyttä. 


Susanne Maude: Ennen kuin unohdat

Kuukauden paras oli Susanne Mauden esikoisteos Ennen kuin unohdat. 60- ja 70-lukujen Turkuun sijoittuva tarina kertoo tyttöjen välisestä ystävyydesta ja siitä, mitä kaikkea ystävän kanssa voi jakaa. Nautin Mauden tekstistä: se on herkän kaunista, kirjan naishahmot hyvin kuvattuja ja tarina hyvällä tavalla arkinen. 

★★★★★


Linda-Maria Roine: Mercedes Bentso: Totuus ja tunnustus (äänikirja)

Pidin kovasti Linda-Maria Roineen esikoisteoksesta Mercedes Bentso - ei koira muttei mieskään, joten odotin tätä hänen toista kirjaansa, joka on valikoima tekstejä muun muassa vähemmistöistä, oman tiensä löytämisestä ja vaikeuksista selviämisestä. Kirja ei ollut yhtä vaikuttava kuin Roineen aiempi teos, mutta rehellisen ja rohkean Roineen kuunteleminen on virkistävää ja silmiä avaavaa. Toimii hyvin äänikirjana. 

★★★★

Syyskuun luetut

kuukausikoosteet

 

Syyskuu oli minulle huono lukukuukausi. Ilmassa oli selvää lukujumia eikä mikään oikein tuntunut kiinnostavan riittävästi. Näin jälkikäteen katsottuna tuli kuitenkin lopulta luettua aika hyviä kirjoja - melko vähän vain. Tosin olin sekaisin myös laskelmissani, sillä kuvaan päätyi vain neljä kirjaa, vaikka todellisuudessa kuukauden saldo oli viisi. 

Kuukauden paras oli ihan loppukuusta luettu Jojo Moyesin uutuus, joka avasi kyllä lukujumin tehokkaasti. 

Syyskuussa luin seuraavat: 


Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä

Miten mielenkiintoinen kirja! Täytyy kyllä sanoa, että olisi kannattanut tällä kertaa lukea takakannen teksti ennen kirjan aloittamista, nyt olin nimittäin jossain kohden todella pihalla siitä, mitä kirjassa tapahtuu. Ahavan romaanissa päähenkilö matkaa halki vuosisatojen, ja hyönteiset ovat tässä kirjassa todellakin tärkeässä roolissa. 

★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt

Yksi syksyn hypetetyimmistä kirjoista oli minulle sellainen, jota odotin ja johon uskoin samaistuvani vahvasti. Samaistuinkin, mutta vähemmän kuin luulin. Pidin, mutta jokin tökki. Ehkä se oli Kolun kirjoitustyyli (se ei ole minulle entuudestaan tuttu, en ole seurannut hänen blogiaan tai instaansa), tai se, että kirjassa ei lopulta ollut mitään kovin uutta. Hyvää pohdintaa silti, ja tärkeitä ajatuksia. 

★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Terhi Kokkonen: Rajamaa

Kokkosen esikoisromaani on ollut monille pettymys, mutta minä pidin siitä. Lyhyen romaanin tunnelma oli omanlaisensa, synkkä ja vahva. Kirja sijoittuu Lappiin ja kertoo auto-onnettomuuteen joutuneesta avioparista, jolla on monenlaisia ongelmia. 

★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Celeste Ng: Tulenarkoja asioita

Perheistä, perhesuhteista, äitiydestä ja ystävyydestä kertova kirja valikoitui lukupiirikirjaksemme syyskuussa. En olisi valinnut kirjaa itse, enkä olisi myöskään lukenut sitä loppuun asti ilman lukupiiriä. Vasta kirjan puolivälin jälkeen aloin kiinnostua sen henkilöistä ja heidän tarinastaan - aiemmin kaikki tuntui tylsältä ja hidastempoiselta, eikä yhdysvaltalaisen pikkukaupungin perheiden elämä jaksanut kiinnostaa. 



Jojo Moyes: Tähtien antaja

Moyes teki sen taas - mikä huikea tarina! Tällä kertaa kirja sijoittui kokonaan menneisyyteen ja kertoi Itä-Kentuckyssä toimineesta liikkuvasta kirjastosta, jossa naiset ratsastavat syrjäisille seuduille vieden kirjoja ihmisille, jotka eivät niitä muuten saisi. Mielenkiintoista todellisuuspohjaa ja hieno tarina vahvoista naisista ja ystävyydestä. 

★★★★★

Elokuun luetut

kuukausikoosteet

 

Elokuu oli minulle erikoinen lukukuukausi, sillä kuuntelin poikkeuksellisen paljon äänikirjoja. Sain loppuun kolme äänikirjaa, kun perinteisiä kirjoja tuli luettua neljä. 

Elokuussa lukeminen takkusi, osittain varmaan johtuen loman loppumisesta ja arjen alkamisesta. 

Kuukauden paras oli Jani Toivolan Musta tulee isona valkoinen, jonka kuuntelin äänikirjana. 

Elokuussa luin siis seuraavat: 


Jussi Adler-Olsen: Tapaus 64

Olen pitänyt kovasti Adler-Olsenin Osasto Q -sarjasta, mutta sarjan neljäs osa oli mielestäni tähän mennessä heikoin. Ei kirjassa itsessään mitään varsinaista vikaa ollut, ja hyvä se lopulta olikin, mutta ehkä kirjan teema ei tällä kertaa ihan osunut. Toisaalta olin lukenut kesällä jo kohtalaisen paljon dekkareita, joten ehkä genrekin vähän tökki. 

★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Jenny Colgan: Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua (äänikirja)

Lukupiirimme elokuun kirjaksi valikoitui paljon suosiota saanut romanttinen viihderomaani. Kirja oli mainio kesäkirja ja sopi hyvin kuunneltavaksi marjoja poimiessa ja ruokaa laittaessa. Mikään erikoinen kirja tämä ei kuitenkaan ollut: juoni oli varsin kliseinen ja ennalta-arvattava, ja henkilöhahmot kevyitä. 

★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

Olen luvannut lukea enemmän klassikoita, joten osittain siitä syystä tämäkin valikoitui luettavakseni. Lisäksi se täytti kivasti Helmet-lukuhaasteen kohdan, jossa etsittiin 2010-luvulla kuollutta kirjailijaa. Kuin surmaisi satakielen oli varsin kiinnostava ja hyvin myös tähän aikaan sopiva teos, mutta aavistuksen puuduttava ja hidastempoinen. 

★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Cecilia Samartin: Nora ja Alicia

Olen pitkään halunnut lukea Cecilia Samartinia, mutta minulla ei silti ollut suurempia odotuksia tälle kirjalle. Yllätyin positiivisesti - tämähän oli todella mielenkiintoinen ja kauniisti kirjoitettu tarina ystävyydestä. En muista koskaan lukeneeni mitään Kuubasta kertovaa kirjaa, joten kirja oli senkin vuoksi kiinnostava. 

★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Julia Thurén: Kaikki rahasta (äänikirja)

Olen kuunnellut Julia Thurénin podcasteja, mutta lykännyt kirjan lukemista, koska olen ajatellut että se toistaa podcasteissa jo kerrottuja asioita. Aika paljon samaa onkin, mutta toisaalta kertaus on aina hyväksi. Kattava ja innostavasti kirjoitettu perusteos rahasta, taloudenhallinnasta ja säästämisestä - sopisi mainiosti vaikkapa lukioikäiselle tai omaa taloudenpitoaan aloitteleville. Itse en saanut kirjasta irti mitään kovin uutta tai ihmeellistä. 

★★★★



Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu

En tiennyt kirjasta mitään, mutta jostain syystä olin kirjannut sen lukulistalleni. Tarina olikin vangitseva ja tunnelmaltaan hieno: yksi perhe ja yksi kesä kesämökillä, paljon vaiettuja asioita ja perheen sekä naapureiden välisiä keskinäisiä suhteita. 

★★★★



Jani Toivola: Musta tulee isona valkoinen (äänikirja)

Tämäkin oli odottanut lukemista pitkään, mutta nyt bongasin sen äänikirjana Toivolan itsensä lukemana ja otin kuunteluun. Hieno kirja! Toivola kertoo elämästään avoimesti ja rohkeasti. Hän sanoittaa tunteitaan ja ajatuksiaan niin hienosti, että vaikka en lähtökohtaisesti ole ihan hirveän kiinnostunut Toivolan elämästä tai tekemisistä, olin hyvin kiinnostunut siitä, mitä hän kirjassaan sanoo. 

★★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin

Heinäkuun luetut

kuukausikoosteet

 

Heinäkuussa olin kesälomalla, enkä varmaan koskaan ole viettänyt näin rauhallista lomaa. Suurin osa lomasta kului mökillä, joten aikaa lukemiselle oli - jopa niin paljon, että loppulomasta lukeminen ei oikein enää edes maistunut. 

Alkulomasta tuli kuitenkin luettua melkoista vauhtia ja yhteensä luin heinäkuussa 12 kirjaa. Mukaan mahtui monenlaista kirjallisuutta ja myös erittäin hyviä kirjoa. 

Kuukauden paras oli Stephen Kingin 22.11.63.

Heinäkuussa luin seuraavat: 


Steinunn Sigurdadottir: Heida - lammaspaimen maailman laidalta 

Odotin kirjalta kiinnostavaa kuvausta lammastilallisen elämästä, tarinointia Islannin kauniista luonnosta ja tuossa mielenkiintoisessa maassa asumisesta. Sain sitä, vähän, mutta aika paljon myös kunnallispolitiikan käänteitä, joita en osannut odottaa. Kirjan sisältö oli periaatteessa kiinnostavaa, mutta sitä ei mielestäni esitetty parhaalla mahdollisella tavalla. 

★★★

» Lue koko arvio


Johanna Vuoksenmaa: Pimeät tunnit

Vuoksenmaan esikoisromaani sijoittuu 70-luvulle sähkölakkojen aikaan. Kirja on hyvä, ja hienolla tavalla arkinen. Siinä tavallisille ihmisille tapahtuu tavallisia asioita, joten se on helposti lähestyttävä ja samaistuttava.

★★★★

» Lue koko arvio


Daniel Cole: Loppupeli

Räsynukke-trilogian viimeinen osa on hyvä, mutta astetta perinteisempi dekkari kuin sarjan avaus ja toinen osa olivat. Hyvät henkilöhahmot kuitenkin paikkaavat, vaikkei juoni vedäkään ihan niin hyvin kuin aiemmissa. 

★★★★



Essi Paju: Koskenniskan naisia

Hevosaiheisen viihderomaanisarjan toinen osa oli yhtä hyvä kuin sarjan avausosakin. Se tuo mieleen nuorena luetut hepparomaanit, jotka ovat täynnä suhdekiemuroita ja hevosentuoksua. Aika ennalta-arvattavaa ja höttöistä, mutta niin viihdyttävää ja hymyilyttävää. 

★★★★

» Lue koko arvio


Tove Jansson: Muumipeikko ja pyrstötähti

Kauan siinä kesti, ennen kuin sain luettua ensimmäisen Muumi-kirjani, ja olihan tämä nyt tosi ihana! Janssonin tekstiä on ilo lukea ja Muumit kaikessa sympaattisuudessaan ja elämänviisaudessaan toimivat aina. Kuvitus on myös kaunista. 

★★★★

(Ei pidempää arviota)


Koko Hubara: Ruskeat tytöt (äänikirja)

Hubaran esseekokoelma on kirja ruskealta tytöltä ruskeille tytöille. Se käsittelee elämän eri aihealueita näkökulmasta, jossa etninen tausta on koko ajan läsnä. Aihe on tärkeä, ja huomaan monen asian kohdalla hämmästeleväni, miten tilanne voi olla tällainen. 

★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Haruki Murakami: Tanssi, tanssi, tanssi

Tanssi, tanssi, tanssi on itsenäinen jatko-osa Suurelle lammasseikkailulle, joka ei ollut suosikkejani. Tartuin tähänkin teokseen siis hieman epäilevin miettein. Pidin tästä kyllä, mutta en pystynyt täysin uppoutumaan ajoittain varsin hidastempoiseen tarinaan. 

★★★★



Michael Zadoorian: Viimeinen loma

Koskettava tarina siitä, miten kahdeksankymppinen pariskunta lähtee viimeiselle lomalleen. Nainen sairastaa syöpää ja miehellä on Alzheimer. Samanaikaisesti sekä humoristinen että surumielinen kirja on hieno road trip -tarina, jonka loppuratkaisu kuitenkin herättää aika ristiriitaisia tunteita. 

★★★★

» Lue koko arvio


Stephen King: 22.11.63

Olen lukenut tätä ennen vain yhden Kingin teoksen, mutta ihastuin jo silloin vaivattomaan kerrontaan, lämminhenkiseen tyyliin ja erinomaiseen henkilökuvaukseen. Kun aloin lukea tätä järkälettä, huomasin samojen asioiden toteutuvan myös tässä. Kirjassa aikamatkustetaan 60-luvulle, jossa olisi tarkoitus estää presidentti Kennedyn murha. Kirjan kannessakin näkyvästi esillä olevasta teemasta huolimatta teos on paljon muuta kuin Kennedyn murhaa. Itse asiassa tuo asia on kirjassa hyvin pienessä roolissa.

★★★★★


Catherine Isaac: Sinusta, minusta, kaikesta

Vaaleanpunaisen höttöisestä kannestaan huolimatta Sinusta, minusta, kaikesta ei ole aivan tyhjäpäinen viihderomaani. Se kertoo elämän hauraudesta ja siitä, miten kaikki ei aina mene niin kuin on ajatellut - ja miten kaikki ei aina ole myöskään mennyt niin, kuin on luullut. Ranskan kesäiselle maaseudulle sijoittuva kirja on viihdyttävä, ajatuksia herättävä ja tunnelmallinen. 

★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Jack Cheng: Kosmoksessa tavataan (äänikirja)

Ostin tämän kirjan kerran lahjaksi kummipojalleni, ja hän piti siitä kovasti. Halusin itsekin tietää, mistä kirjassa on kyse, joten otin sen kuunteluun. Kirja kertoo 11-vuotiaasta Alexista, joka tallentaa kaiken kokemansa kultaiseen iPodiin ja aikoo lähettää sen avaruuteen. Paljastuu, ettei Alexin elämä olekaan todellisuudessa ihan kovin helppoa. Vaikeitakin aiheita käsittelevä kirja on koskettava ja toimiva, joskin olisi ollut parempi luettuna kuin äänikirjana. 

★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Jenny Erpenbeck: Päivien loppu

Tätä kirjaa on paljon kehuttu, mutta valitettavasti en tavoittanut siitä kaikkea sitä, mitä arvioissa on ylistetty. Teos kertoo siitä, miten pienet valinnat voivat vaikuttaa elämän kulkuun. Se esittelee useita vaihtoehtoisia versioita päähenkilönsä elämästä aina vauvana kuolemisesta alkaen. Ajoittain kirja on todella hieno, mutta ajatus ei kanna aivan loppuun asti. Paikoitellen kirja on myös melko sekava ja vaikea seurata. 

Kesäkuun luetut

kuukausikoosteet

Kesäkuussa tuli luettua paljon, joten hyvä lukutahti jatkui. Luin kaikkiaan kymmenen kirjaa, joista kaksi tuli kuunneltua äänikirjoina. Kuukauden aikana tuli luettua tosi hyviä kirjoja, mutta myös hiukan heikompia. Kuukauden paras oli ehdottomasti Trevor Noahin Laiton lapsi.

Kesäkuussa luin seuraavat:

Lucinda Riley: Kuun sisar

Seitsemän sisarta -sarjan viides osa vei Espanjaan ja tutustutti romanikulttuuriin ja flamenco-tanssiin. Kirja oli jälleen viihdyttävä ja mielenkiintoinen, mutta turhan pitkä. Historian ja nykypäivän tapahtumien yhdistäminen toimii, mutta valitettavasti sarjan kirjat alkavat toistaa itseään.

★★★★

» Lue koko arvio


Tiina Lehikoinen: Kukkien kapina - yökertomuksia

Lehikoisen novellikokoelman piti tarjota uusia tulkintoja klassikkosaduista, mutta ihan en vakuuttunut. Kirja alkoi lupaavasti, prologi oli hyvä, mutta sen jälkeen kirja oli lähinnä hämmentävä. Tunsin itseni tyhmäksi, sillä en ymmärtänyt moniakaan novelleja. Klassikkosatuja niistä oli vaikea tunnistaa.

★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Charlie Mackesy: Poika, myyrä, kettu ja hevonen

Mikä ihana kirja tämä olikaan! Poika, myyrä, kettu ja hevonen on oikeastaan jo enemmän taidetta kuin pelkkä kirja. Upeita kuvia ja sympaattisia ajatuksia täynnä oleva kirja, joka sopii luettavaksi niin lapselle kuin aikuisellekin.

★★★★★

» Lue koko arvio


Jenni Multisilta: Yksi teistä kuolee (äänikirja)

Multisillan esikoisteos on psykologinen trilleri, jossa keritään auki vanhoja tapahtumia. Kirjan tunnelma on hieno, tapahtumapaikka osuva ja sen teemat mielenkiintoisia ja tuoreita. Valitettavasti formaatti ei antanut kirjalle oikeutta ja juonen perässä oli vaikea pysyä. Suosittelen lukemaan ihan perinteisenä kirjana.

★★★

» Lue koko arvio


Unna Lehtipuu & Merja Mähkä: Sijoittajaksi 7 päivässä (äänikirja)

Lehtipuun ja Mähkän teos kertoo sijoittamisen perusteet selvästi ja niin yksinkertaisesti kuin se on mahdollista. Kirja toimii mainiosti äänikirjana ja on kirjoitettu ja luettu jotenkin todella kivalla ja helposti kuunneltavalla tyylillä. Sisällöllisesti kirja antaa hyvän peruspaketin sijoittamisen aloittamiseen.

★★★★

» Lue koko arvio


Alan Bradley: Piiraan maku makea

11-vuotiaasta Flaviasta kertovan dekkarisarjan avausosa on kanneltaan kaunis ja tarinaltaankin varmasti monen mieleen, mutta minun sarjani tämä ei taida olla. En jaksanut kovasti innostua 50-luvun Englantiin sijoittuvasta agathachristiemäisestä tarinasta, jonka päähenkilönä seikkailee epäuskottava, pikkuvanha tyttö.

★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Trevor Noah: Laiton lapsi

Trevor Noahin omaelämäkerta on monella tavalla hieno kirja. Laiton lapsi kertoo elämästä apartheidin ajan Etelä-Afrikassa henkilökohtaisesti ja ymmärrettävästi. Tärkeässä roolissa on myös Noahin päättäväinen ja voimakastahtoinen äiti, ja pojan suhde äitiinsä. Noah kirjoittaa taitavasti ja mukaansatempaavasti, mikä tekee kirjan lukemisesta miellyttävää, vaikka se käsitteleekin vakavia aiheita.

★★★★★

» Lue koko arvio


Adrian McKinty: Ketju

Kesän odotetuin trilleri Ketju alkaa tilanteesta, jossa Rachel saa tietää, että hänen tyttärensä on kidnapattu. Rachelin on kidnapattava jonkun toisen lapsi, jos hän haluaa saada tyttärensä takaisin. Miten kutkuttavan jännittävä asetelma, joka todella toimi. Vetävä ja jännittävä trilleri, joskin puolivälissä oli vähän tyhjäkäyntiä ja loppu meni hitusen överiksi.

★★★★

» Lue koko arvio


Karen Thompson Walker: Ihmeiden aika

Mitä tapahtuu, kun maailman pyörimistahti hidastuu? Näin käy kirjassa Ihmeiden aika. Tilanne on mielenkiintoinen ja sen vaikutuksia ei tulisi ajatelleeksi. Thompson Walker kirjoittaa tyylikästä tekstiä lapsipäähenkilön näkökulmasta ja kirja on kaiken kaikkiaan aika hyvä.

★★★★

» Lue koko arvio


Daniel Cole: Marionetti

Daniel Colen Räsynukke oli huikea, mutta trilogian toinen osa Marionetti tuotti pienen pettymyksen. Vain pienen, sillä hyvä tämäkin oli, muttei yltänyt aivan avausosan tasolle. Marionetti käynnistyi vähän hitaasti, mutta kun vauhtiin päästiin, mentiin aika lujaa. Ovela juoni jälleen eikä ihan perinteisin, ruumiita säästelemättä.

★★★★

» Lue koko arvio

Toukokuun luetut

kuukausikoosteet

Ollaan jo pitkällä kesäkuussa, mutta minä vasta listailen toukouun luettuja. Näistä kirjoista en ole saanut melkein mistään kirjoitettua vielä tänne blogiinkaan asti, sillä toukokuu on ollut ehdottomasti parempi lukukuukausi kuin kirjoituskuukausi.

Olen vältellyt koneella istumista, kun samalla tuolilla tulee istuttua etätyöaikana koko päivä muutenkin. Niinpä kirjoittaminen on jäänyt. Toisaalta olen lukenut sitäkin enemmän - toukokuu oli aivan huikea lukukuukausi.

Luin kaikkiaan 12 kirjaa, joista kaksi kuuntelin äänikirjoina. Kuukauteen ei mahtunut yhtään viiden tähden kirjaa, mutta paras oli Annamari Marttisen Tässä meillä on kaikki nyt.

Toukokuussa luin seuraavat:

John Williams: Stoner

Pidin kovasti Williamsin Butcher's Crossingista, vaikken oikeastaan osannut sanoa miksi. Stoneristakin pidin, enkä vieläkään tiedä syytä. Jokin Williamsin tyylissä on hienoa. Hän osaa kirjoittaa hyvin helppolukuista tekstiä arkisista aiheista, ja luoda uskottavan ja kiinnostavan maailman sen näennäisestä tavallisuudesta huolimatta. Stonerin kirjallisuusteema ei ehkä ollut mielestäni niin kiinnostava kuin Butcher's Crossingin minulle täysin vieras länkkäriteema, joten tämä ei yltänyt asteikollani ihan yhtä korkealle.

★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Sanna Kiiski: Tinder-päiväkirja (äänikirja)

Kaipasin kevyttä ja lyhyttä kuunneltavaa, sellaista sain. Nelikymppisen naisen vuoden mittainen kokeilu Tinder-maailmassa oli kiinnostavaa ja hauskaa kuunneltavaa, ja toimi mainiosti juuri tähän väliin kuunneltuna. En ehkä olisi jaksanut lukea tätä kirjana, mutta automatkojen viihdykkeenä oikein hyvä. 

★★★★



Petri Tamminen: Suomen historia

Olen lukenut Tammiselta aiemmin vain hänen yhdessä poikansa kanssa kirjoittaman vuoropuheluteoksen Silloin tällöin onnellinen. Sitä rakastin, joten halusin lukea myös jotain Tammisen omasta tuotannosta. Suomen historia ei ehkä ollut siinä mielessä paras valinta, että se on ihmisten tarinoiden pohjalta koottu Suomen historia. Kirja itsessään oli kuitenkin todella toimiva: en tiennyt lukemista aloittaessani, mistä on kysymys, mutta huomasin pitäväni teoksesta paljon. 

★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Anne Cathrine Bomann: Agathe

Tätä pientä kirjaa on kovasti kehuttu, mutta minä en tavoittanut siitä niitä asioita, joista kirjaa on ylistetty. Eläkkeelle jäämistä lähestyvästä terapeutista kertova kirja jäi kovin etäiseksi eikä antanut kovin paljon. Ihan kiva kuitenkin, ja olipahan ainakin lyhyt. 

★★★



John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa

Saksalaisen ja juutalaisen ystävyydestä kertova kirja on ollut lukulistallani pitkään. Teosta on kovasti ylistetty ja olihan se hyvä ja koskettava, mutta ehkä ihan aavistuksen petyin. Olen lukenut aika paljon keskitysleiritarinoita - ja paljon tätä parempia. Lapsen näkökulma tekee tarinasta toki omanlaisensa. 

★★★★

» Lue koko arvio


Annamari Marttinen: Tässä meillä on kaikki nyt

Voihan Annamari Marttinen, minkä taas teit. Hieno kirja. Marttisella on huikea taito luoda sellaisia henkilöitä, joiden nahkoihin lukija voi solahtaa. Tälläkin kertaa teema oli minulle vieras, mutta niin vain pystyin samaistumaan päähenkilöön ja elin tunteita hänen kanssaan. 

★★★★



Cormac McCarthy: Tie

Tämäkin kirja on ollut pitkään lukulistallani - hienoa, että sain sen vihdoin luettua. Ja olipa erikoinen kirja! En tiennyt kirjasta ennakolta juuri mitään, paitsi sen, että sen pitäisi olla hyvä. Olihan se, todellakin, yllättävän hyvä siihen nähden, että tarinassa lähinnä käveltiin. 

★★★★

» Lue koko arvio


Johanna Sinisalo: Vieraat

Sinisalon uutuus on kauhuromaani - ei minun genreäni siis. Siitä huolimatta viihdyin kirjan kanssa hyvin. Se ei ollut mielestäni Sinisalon parhaimpia, muttei myöskään huonoimpia. Kiinnostavia teemoja lasten keskinäisistä suhteista ja valta-asetelmasta. 

★★★★


Ilana Aalto: Paikka kaikelle (äänikirja)

Ammattijärjestäjä Ilana Aallon Paikka kaikelle oli täsmävalinta Helmet-lukuhaasteeseen. Olin ottanut huonosti selvää siitä, mitä kirja pitää sisällään - kuvittelin sen tarjoavan ohjeita kodin kaaoksen selättämiseen. Jo alussa selvisi, että niitä en kirjasta suuremmin saa, joten hiukan petyin. Kirja käsitteli lähinnä sitä, miksi meistä on tullut sellaisia hamstraajia kuin olemme. Kiinnostavaa faktaa kyllä, mutta ehkä olisin kaivannut vähän enemmän konkretiaa, nykyisyyttä ja tulevaisuutta, enkä niin paljon historiaa. 

★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin 


Lori Nelson Spielman: Toscanan tytöt

Voi miten rakastankaan Lori Nelson Spielmanin kirjoja! Toscanan tytöt poikkesi mielestäni jonkin verran kirjailijan aiemmista teoksista. Tarina toi mieleeni Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -kirjat: tässäkin nimittäin etsittiin juuria ulkomailta ja edettiin kahdessa aikatasossa nykyhetken tarinassa ja suvun historiaa avaten. Viihdyttävä ja koskettava lukukokemus jälleen, ja ihana nojatuolimatka Italiaan. 

★★★★



Piia Leino: Yliaika

Piia Leinon esikoisteos Taivas oli huippu, mutta odotin tältä uutuudelta vieläkin enemmän. Kirja sijoittuu vuoteen 2052. Suomessa on voimassa laki, jonka mukaan ihmisten olisi syytä kuolla 75-vuotiaina, elleivät he sitten halua joutua paperittomiksi ja menettää omaisuuttaan valtiolle. Karu teema, ja samalla jotenkin pelottavan mahdollisen tuntuinen. 

★★★★

» Lue koko arvio


Inga Magga: Varjonyrkkeilijä

Toukokuun lukupiirikirjamme oli täsmäisku Helmet-lukuhaasteen saamelaiskirjailija-kohtaan. Nyrkkeily- ja taidemaailmaan sijoittuva Varjonyrkkeilijä oli samanaikaisesti todella kamala ja hieno kirja. Kirjassa käsitellään vakavia teemoja: valmentajan valta-asemaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä,  ja ne ovat yleistettävissä hyvin myös nyrkkeilyn ulkopuolelle. Vaikuttava ja tunnelmaltaan vahva kirja.

 ★★★★

» Lue koko arvio

Huhtikuun luetut

kuukausikoosteet

Tämä koronakevät on ollut minulle huonoa lukuaikaa. Kirjoihin on vaikea tarttua ja keskittyminen on hukassa. Tarvitsen jotain menevää ja viihdyttävää, enkä jaksa lukea kielellä kikkailevia hienoja kirjoja, sellaisia, joista muuten yleensä pidän.

Kaikesta huolimatta olen saanut tässäkin kuussa luettua ihan kohtuullisen määrän kirjoja. Ja hyviäkin kirjoja! Kuukauden parhaan tittelin ansaitsi viime hetkillä luettu Sarah Crossanin Yksi. 

 Huhtikuussa luin kaikkiaan kuusi kirjaa:

D.B. John: Pohjoisen tähti

Pohjois-Koreaan sijoittuva trilleri on huikean jännittävä ja mielenkiintoinen! Kirjan asioilla on hyvin vahvaa totuuspohjaa, vaikka juoni onkin täysin keksitty. Taustalla olevat hurjat tosiasiat tekevät kirjasta entistä vaikuttavamman. Juoni toimii ja on vetävä, vaikka paikoin ehkä vetääkin genrelleen tyypilliseen tapaan hiukan överiksi. 

★★★★★



Nina Honkanen: Pohjakosketus

Vahva kuvaus parisuhteen henkisestä väkivallasta ja elämästä narsistimiehen kanssa. Todella taitavasti kirjoitettu ja tärkeä kirja, mutta niin kamala etten meinannut päästä loppuun asti. 

★★★★



Daniel Cole: Räsynukke

Mikä kirja! Trilogian aloittava Räsynukke oli todella vetävä ja jännittävä poliisidekkari. Juoni oli täynnä mielikuvituksellisia käänteitä ja koko keissi itsessäänkin oli aika puistattava: ruumis, joka oli kasattu kuudesta eri ihmisestä, ja kirje, jossa kerrottiin, ketkä kuolevat seuraavaksi. 

★★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin 


Veera Salmi: Kaikki kevään merkit

Tämän kirjan luin ihan väärään aikaan. Uskon, että olisin rakastanut sitä normaalioloissa, mutta nyt en jaksanut keskittyä kauniiseen ja koukeroiseen kieleen ja Salmen omaperäiseen tyyliin. Kirja on jonkinlainen sukutarina, mutta tarina ei ole kovin vahva, vaan kirjassa pelataan enemmän tunnelmalla ja kielellä. Nyt en siitä ihan hirveästi nauttinut, valitettavasti. 

★★★



Jojo Moyes: Parillisia ja parittomia

Ah, takuuvarmaa Moyesia. Luokkaeroja, erilaisuutta ja kiusaamista käsittelevä teos toimi mainiosti juuri tässä hetkessä. Juoni veti, ja kirjassa oli sopivasti romantiikkaa, koskettavuutta ja huumoria. Tykkäsin kirjan henkilöistä, erityisesti lapsista. 

★★★★

» Lue koko arvio


Sarah Crossan: Yksi 

Tämän kirjan valitsin luettavakseni Helmet-lukuhaasteen säeromaani-kohtaa varten. Tyylilaji oli minulle ihan uusi tuttavuus, mutta mielenkiintoinen sellainen. Teos itsessään oli aivan huikean hieno ja koskettava, ja käsitteli kiinnostavaa ja itselleni vierasta aihetta: siamilaisia kaksosia. Todella taidokas kirja monella tavalla!

★★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin 

Maaliskuun luetut

kuukausikoosteet

Maaliskuussa koronavirustilanne söi lukuhalujani. Varsinkin alkukuusta tuntui siltä, etten pystynyt lainkaan keskittymään lukemiseen. Olin stressaantunut töistä ja yleisestä tilanteesta, joten lukemisesta ei oikein tullut mitään.

Nyt tilanne on onneksi hiukan helpottanut, ja tulihan sitä loppujen lopuksi kuitenkin ihan kivasti luettua maaliskuunkin aikana. Luin kaikkiaan seitsemän kirjaa, joista yhden kuuntelin äänikirjana.

Maaliskuussa luin seuraavat:

Jenny Offill: Syvien pohdintojen jaosto

Nappasin tämän mukaan kirjaston suositushyllystä ja kannessakin sitä ylistettiin kovasti. Ihan kiva ja nopeasti luettu kirja, mutta ei se minussa suurempia tunteita herättänyt. Itse asiassa en enää näin kuukausi lukemisen jälkeen muista siitä oikeastaan  mitään. 

★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti (äänikirja)

Valitsin Ankeriaan testamentin kuunneltavaksi, kun sitä oli kehuttu kovasti joka paikassa. Kirja kertoo isästä, pojasta ja ankeriaista sekä ankeriastutkimuksesta. Opin paljon uutta ja hetkittäin kirja oli todella kiinnostava, mutta mielestäni se ei ollut kaiken hehkutuksen arvoinen. Se tuntui tylsältä ja toisteiselta: en edes tiedä kuinka monta kertaa siinä sanottiin, miten mystinen ja tuntematon kala ankerias on. 

★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Cecelia Ahern: Loppusanat

Odotin ja pelkäsin Loppusanoja, jatko-osaa suositulle kirjalle P.S. Rakastan sinua. Pidin kirjasta, se oli viihdyttävä ja koskettava, joskin kovin kliseinen ja ennalta-arvattava. Samanaikaisesti kuitenkin koko ajan mietin, miksi ihmeessä jatko-osa piti 15 vuoden jälkeen kirjoittaa. Mielestäni P.S. Rakastan sinua ei olisi kaivannut jatko-osaa, ja tavallaan Loppusanat oli vähän turha kirja. 

★★★★



Emma Kantanen: Nimi jolla kutsutaan öisin

Lukupiirikirjamme oli tässä kuussa Nimi jolla kutsutaan öisin - kirja, jota en olisi itse hoksannut kannen perusteella valita luettavakseni. Se oli kuitenkin valtavan mielenkiintoinen kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin perustuva kirja, joka käsitteli pelialaa ja seksuaalivähemmistöjä Kiinassa.

★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Tomas Gads: Luopiot

Kirja saatu kustantajalta. 

Pidin kovasti Ryhmä Halme -sarjan ensimmäisestä osasta ja niin pidin myös Luopioista. Kirja oli ehjempi ja valmiimpi kuin ensimmäinen osa, mutta tyyliltään vähemmän psykologinen kuin ensimmäinen. Juoni oli kiinnostava ja henkilöt saivat syvyyttä, mutta juuri tuota psykologisuutta olisin ehkä kaivannut aavistuksen lisää. 

★★★★



Lucinda Riley: Helmen sisar

Seitsemän sisarta -sarjan neljännessä osassa matkattiin Australiaan. Kirja oli mielestäni sarjan tähänastisista kiinnostavin, sillä se valaisi todella mielenkiintoisesti Australian aboriginaalien asemaa ja myös brittisiirtolaisten saapumista Australiaan. Juoni oli toki jälleen kliseinen ja kovin samankaltainen kuin aiemmat kirjat, mutta viihdyin Helmen sisaren parissa silti mainiosti. 

★★★★



Anna-Liisa Ahokumpiu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa

Tämä kirja oli kuin sinfonia itsessään: välillä edettiin rauhallisesti, välillä kiivaasti. Se oli kiehtova kirja, jonka lukemisesta nautin, mutta joka jälkikäteen ei enää tunnu ihan niin hienolta kuin lukuhetkellä. 

★★★★



Marika Riikonen: Hevostytöt

Kuukauden paras oli tietokirja Hevostytöt, joka herättä niin paljon muistoja ja tunteita, etten olisi sitä ennakolta arvannut. Riikonen käsittelee hevostyttöyttä monelta kantilta sekä tutkimuksen, omien kokemustensa että muiden hevostyttöjen haastattelujen kautta. 

★★★★★


Helmikuun luetut

kuukausikoosteet

Helmikuu oli hyvä lukukuukausi. Sain luettua seitsemän kirjaa, joista kaksi kuuntelin äänikirjoina. Kuukauteen mahtui monia hyviä kirjoja, muttei yhtään loistavaa. Paras lukemistani oli Alberto Giulianin Kuolemattomat. 

 Helmikuussa luin seuraavat:

Anna Gavalda: Parempaa elämää

Kahdesta novellista koostuva Parempaa elämää ei mielestäni yltänyt Gavaldalta aiemmin lukemieni teosten tasolle. Novellit olivat ihan kivoja, mutteivät jääneet millään tavalla mieleen. 

★★★



Alberto Giuliani: Kuolemattomat

Italialaisen toimittaja-valokuvaajan kirjoittama teos on todella mielenkiintoinen. Alberto Giuliani saa kaksi samaa ennustusta siitä, että kuolee ennen kuin täyttää 45 vuotta. Hän lähtee tapaamaan ihmisiä, jotka ovat jollain tavalla tekemisissä kuoleman tai ikuisen elämän kanssa. Kirjassa vieraillaan muun muassa ihmisiä syväjäädyttävässä firmassa, tosielämän siilossa ja koiria kloonaavassa yrityksessä. 

★★★★



Stuart Turton: Evelynin seitsemän kuolemaa

Stuart Turtonin esikoisdekkari on idealtaan todella erikoinen: kirjan päähenkilö elää saman päivän kahdeksan kertaa, jokaisella kerralla eri henkilön ruumiissa. Näiden kahdeksan päivän aikana hänen pitää selvittää, kuka murhaa Evelyn Hardcastlen. Hyvä idea kantaa, joskin kirja on aavistuksen liian monimutkainen ja vaatii lukijalta jatkuvaa tarkkaavaisuutta. 

★★★★



Hugh Howey: Kohtalo (äänikirja)

Siilo-saagan viimeinen osa on kiinnostava ja päättää sarjan hyvin. Aiempien osien lukemisesta oli minulla jo kulunut jonkin verran aikaa, joten jouduin hiukan palauttelemaan mieliin, mitä niissä oli tapahtunut. Epäilin, ettei Kohtalo jaksaisi enää kiinnostaa, mutta olin onneksi väärässä. Kirja piti kuunneltunakin mainiosti mielenkiinnon yllä. 

★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Pajtim Statovci: Bolla

Ylistetty Finlandiavoittaja ei osunut täysin minun makuuni. Hienosti tarina kahden miehen rakkaudesta ja elämästä Kosovon sodan aikaan, mutta minulle tarina ja henkilöt jäivät etäiseksi. Kaunista tekstiä, vaikka tarina olikin karu. 

★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Ninni Schulman: Älä kerro kenellekään (äänikirja)

Olen pitänyt kovati Schulmanin Hagfors-dekkarisarjasta, sillä se on mukavan tavallinen ja realistisen tuntuinen. Sarjan neljäs osa Älä kerro kenellekään on mielestäni koko sarjan paras. Kuuntelin kirjan äänikirjana, enkä olisi malttanut lopettaa kuuntelemista. 

★★★★



Anni Kytömäki: Kultarinta

Lukupiirikirjanamme oli helmikuussa paljon kehuttu Kultarinta, josta ei kuitenkaan tullut minun suosikkiani. Ilman lukupiiriä kirja olisi jäänyt kesken, sen verran hitaasti se käynnistyi. Kultarinta olisi selvästi tarvinnut rauhallisen lukuhetken, jolloin siihen olisi päässyt keskittymään paremmin. Kaunista luontokuvausta ja ihan kiinnostava tarinakin, mutta sivuja oli auttamatta liikaa. 

★★★

Tammikuun luetut

kuukausikoosteet

Vuosi on jo pitkällä, tai ainakin ollaan jo reilusti helmikuun puolella. On siis aika listata vuoden ensimmäisen kuukauden aikana luetut kirjat.

Tammikuu oli minulle ihan hyvä lukukuukausi: luin tai kuuntelin yhteensä kahdeksan kirjaa. Kirjoista yksi oli äänikirja ja kaksi e-kirjoja, itse asiassa elämäni ensimmäiset kokonaan e-kirjana lukemani kirjat. 

Kuukauden paras oli ehdottomasti Antti Röngän ja Petri Tammisen Silloin tällöin onnellinen. 

Seuraavat luin siis tammikuussa: 

Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista - nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat (äänikirja)

Entisen lääkärin päiväkirjoihin perustuva Kohta voi vähän kirpaista kertoo lääkärin työstä Britannian julkisella puolella. Kirja kertoo paitsi ällöttäviä ja kamalia, ajoittain hupaisiakin potilastarinoita, myös karua tarinaa siitä, miten huonolla tolalla Britannian terveydenhuolto on. Kirjan ronskit jutut taiteilivat mauttomuuden ja hauskuuden rajalla, mutta vaaka kallistui positiivisen puolelle. Etenkin kun taustalla oli kuitenkin koko ajan tärkeä sanoma siitä, että jotain pitäisi Britannian julkisessa terveydenhuollossa nyt muuttaa. 

★★★★



Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

Odotin tältä kirjalta paljon, sillä sitä on kehuttu kovasti. Sain kuitenkin vain ihan kivan tarinan, joka ei tarjonnut oikeastaan mitään uutta tai ihmeellistä. Ehkä odotin jotain vähän syvällisempää, mutta tämä olikin tällainen perus viihdekirja vakavammasta aiheesta. 

★★★



Helmi Kekkonen: Suojaton

Helmi Kekkonen on selvästi yksi lempikirjailijoistani, niin hyvin hänen kaikki teoksensa minulle ovat ainakin toistaiseksi osuneet. Suojaton oli kokoaan suurempi, kauniisti kirjoitettu ja taitavasti kerrottu tarina vaikeasta aiheesta. Pidin kovasti!

★★★★★



Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija 

Kirja saatu ennakkokappaleena kustantajalta. 
Ruth Hoganin esikoisteos kertoi lämminhenkisen ja hieman taianomaisen tarinan kadonneita tavaroita keräilevästä Anthonysta ja hänen kodinhoitajastaan Laurasta. Tarina oli kliseinen ja vähän ennalta-arvattava, mutta viihdyttävä.

★★★★



Emmi-Liia Sjöholm: Paperilla toinen

Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen näyttää olleen alkuvuoden kohistuin kirjatapaus, ainakin jos on Instagramia uskominen. Minäkin kiinnostuin siitä kaiken pöhinän myötä, ja kirja olikin kiinnostava lukukokemus. Se nimittäin herätti minussa todella ristiriitaisia tunteita. Osasta tykkäsin tosi paljon, nautin toteavasta tyylistä ja pidin kuvauksesta naiseksi kasvamisesta ja äidiksi tulemisesta. Ronskit ja runsaat seksikohtaukset ja kaiken käsitteleminen seksin ja seksuaalisuuden kautta tuntui kuitenkin turhalta ja tarkoitushakuiselta. 

★★★

» Lue koko arvio


Antti Rönkä & Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen

Mikä huikea kirja! Ostan todella harvoin kirjoja itselleni, mutta tämä piti käydä lukemisen jälkeen hakemassa omaan hyllyyn. Silloin tällöin onnellinen on isän ja pojan kirjeenvaihtoa kirjoittamisesta, elämästä, peloista ja paljon muusta. Teksti on repivän rehellistä ja avointa, niin viisasta, surullista, koskettavaa ja monin tavoin ihailtavaa. Tämä kirja herättää mielettömästi tunteita, itkin ja nauroin, nautin ja kauhistuin. 

★★★★★

» Koko arvio tulossa


Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu

Murakamin Suuri lammasseikkailu oli minulle hienoinen pettymys. Ei siinä varsinaisesti mitään vikaa ollut, mutta itse en oikein saanut tarinasta otetta. Se eteni hitaasti, eikä ollut lainkaan yhtä kiinnostava kuin Murakamilta viime vuonna lukemani Kafka rannalla. 

★★★

» Lue koko arvio


Noora Vallinkoski: Perno Mega City

Perno Mega City pääsi uudelleen luettavaksi, kun valitsimme sen tuoreen lukupiirimme ensimmäiseksi kirjaksi. Luin romaanin ensimmäistä kertaa heti sen ilmestymisen jälkeen, ja valitsin sen yhdeksi parhaista vuonna 2018 lukemistani kirjoista. Teos oli yhtä hyvä näin toisella lukukerrallakin. Nyt pystyin nautiskelemaan aiempaakin enemmän sen hienosta kielestä, ja kiinnitin ensimmäistä lukukertaa enemmän huomiota päähenkilön äidin mielenterveysongelmien kuvaukseen. 

★★★★★

» Lue koko arvio (postaus vuodelta 2018)

Joulukuun luetut

kuukausikoosteet

Vuoden viimeinen kuukausi alkaa olla ohitse. Joulukuu oli minulle hyvä lukukuukausi, koska sain viettää viikon verran joululomaa - ja luin siinä ajassa kolme ja puoli kirjaa.

Kaikkiaan luin joulukuun aikana yhdeksän kirjaa, joista kaksi tuli kuunneltua äänikirjana.

Joulukuun paras oli Bea Uusman Naparetki.

Kuukauden aikana luin seuraavat:

Essi Paju: Koskenniskan naapurissa

Viihdyttävä hepparomaani palautti minut ajassa runsaat 15 vuotta taaksepäin nuorten hevoskirjojen pariin. Koskenniskan naapurissa on tosin aikuisille suunnattu kirja, mutta aivan samankaltainen kuin ne lapsena ja nuorena luetut hevoskirjat, joissa on paljon (epäuskottavia) käänteitä, jännittäviä tapahtumia, komea poika ja upeita hevosia. Tykkäsin kovasti!

★★★★



Cristina Sandu: Vesileikit

Tämä pieni teos oli kokoaan suurempi. Odotukset eivät olleet suuret, mutta sain sitäkin enemmän. Kirja ei päästänyt lukijaa helpolla ja jäi pyörimään mieleen pitkäksi aikaa. Lukiessa arvotin lukukokemuksen neljän tähden veroiseksi, mutta nyt mietin, olisiko kirjalle pitänyt kuitenkin antaa täydet viisi. 

★★★★



Anna Perho: Antisäätäjä (äänikirja)

Anna Perho lupaa, että kun olen lukenut tämän kirjan, minulla ei ole enää koskaan kiire. Ei pidä paikkaansa. En ehkä ollut ottanut selvää siitä, mistä tässä kirjassa on oikeasti kyse, mutta se ei ollut lainkaan sellainen kuin oletin. Kirja on kovin selvästi urakeskeisen ihmisen kirjoittama ja käsittelee käytännössä ainoastaan sitä, miten toimia, jos töiden kanssa on kiire. Hyviä vinkkejä varmasti niitä tarvitseville, mutta minä en osunut kohderyhmään. 

★★★

» Pidempää arviota ei ole tulossa


Anni Saastamoinen: Sirkka (äänikirja)

Sirkka on saanut kovasti ylistystä, minulle se oli ihan ok. En vihannut, en rakastanut. Hymähtelin hetkittäin, joten osa huumorista upposi. Äänikirjatoteutus Pirjo Heikkilän lukemana toimi. 

★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Alan Moore & David Lloyd: V niin kuin verikosto

Luin tämän Helmet-lukuhaasteen kohtaan jossa piti löytää kirja, josta tehdyn elokuvan on nähnyt. V niin kuin verikosto on hieno leffa, mutten muistanut siitä enää juuri mitään. Sarjakuva tuntui siis tuoreelta. Tuli kuitenkin taas todettua, ettei sarjakuva vain ole minulle sopivin kirjallisuudenlaji - en nauttinut tästä niin paljon kuin se olisi ansainnut. 

★★★★

» Pidempää arviota ei ole tulossa


Jussi Adler-Olsen: Pullopostia

Ah, Osasto Q -sarjan kolmas osa oli taattua laatua. Hyytävän karmiva jännäri, hupaisat henkilöhahmot, paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Adler-Olsenin teemat ovat kyllä näissä kirjoissa harvinaisen kamalia, joskin mielenkiintoisia. 

★★★★



Bea Uusma: Naparetki - Minun rakkaustarinani

Tämä kirja oli huikea! Kuvittelin, etten voisi pitää 1800-luvulla tapahtuneesta naparetkestä kertovasta kirjasta. Olin väärässä. Bea Uusman oma intohimo aihetta kohtaan on niin valtaisa, että se ryöppyää myös lukijan niskaan. On todellinen taito saada lukija rakastamaan kirjaa, jonka aiheesta hän ei ole kiinnostunut. Ekstrapisteet hienosti taitetusta teoksesta. 

★★★★★



Lauren Beukes: Zoo City

Tämän kirjan lukemista olin odottanut pitkään ja joululomalla oli vihdoin sopiva aika. Fantasiaa ja todellisuutta yhdistelevä kirja oli todella omituinen, hyvällä tavalla. Erikoisin lukukokemus hetkeen. 

★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Emma Puikkonen: Eurooppalaiset unet

Rakastin keväällä Puikkosen tuoreinta kirjaa Lupausta, joten odotin tältäkin paljon. Kyseessä oli kovin erilainen kirja kuin kirjailijan uusin, mutta kiinnostava ja hieno tämäkin. Eurooppalaiset unet ei ehkä avautunut minulle heti yhtä hyvin kuin Lupaus, enkä saanut siitä lukuhetkellä ihan samanlaista täydellisyyden fiilistä vaan kirja vaati vähän sulatteluaikaa. 

★★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin



Marraskuun luetut

kuukausikoosteet

Vuosi alkaa kohta olla lopussa, enää joulukuu jäljellä. Lukutahti on ollut nyt syksyllä aika hidas, eikä marraskuu tehnyt siihen poikkeusta.

Luin kuusi kirjaa - ihan kohtalaisesti, mutta vähemmän kuin odotin. Olin nimittäin puolitoista viikkoa lomalla, ja vaikka loma ei itsessään mikään lukemiseen paras mahdollinen ollutkaan, odotin lukevani vähintään pari kirjaa lentomatkojen aikana. Toisin kävi, taisin lukea parisataa sivua.

Nämä luin marraskuussa:

Jenny Han: Always and Forever, Lara Jean (äänikirja)

Lara Jean -sarjan päätösosa oli yhtä ihana kuin kaksi aiempaa. Hyvänmielen teinidraamaa, jonka kuunteleminen oli ilo. Erityisesti jaksan aina kehua sarjan lukijaa Laura Knight-Keatingia, joka sopii rooliinsa loistavasti. 

★★★★



Lucinda Riley: Varjon sisar

Seitsemän sisarta -sarjan kolmas osa sijoittui Englantiin, sekä maaseudulle että Lontoon seurapiireihin. Ne eivät olleet minun juttuni, joten minulle henkilökohtaisesti tämä oli heikoin sarjan kolmesta ensimmäisestä kirjasta. Kirjana Varjon sisar oli kuitenkin ehkä ehjin ja viimeistellyimmän oloinen. 

★★★★



Maria Veitola: Toisinpäin (äänikirja)

Veitolan uutuuskirjassa toimittaja jättää tutun roolinsa sivuun ja hyppää vastaajan paikalle. Kirjan idea on se, että kuka tahansa on saanut esittää Maria Veitolalle kysymyksiä, joihin hän nyt vastaa. Kirjan idea on ihan hauska ja se toimii, mutta ei tee yhtä suurta vaikutusta kuin Veitolan aikaisempi teos, joka oli yksi parhaista viime vuonna kuuntelemistani kirjoista. 

★★★★



Tomi Tölli: Panamericana - Seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä

Tölli ja hänen puolisonsa matkasivat pakettiautolla halki Euroopan, rahtilaivalla Etelä-Amerikkaan ja ajoivat sieltä Latinalaiseen Amerikkaan. Melkoinen reissu ja kiinnostava kirja. Suurimmat kritiikin aiheet tulevat kuvien vähyydestä ja sijoittelusta keskiaukeamille sekä huolimattomasta oikoluvusta. 

★★★



Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (äänikirja)

Itärannan tulevaisuuteen sijoittuva teos on erikoinen - se on päälimmäisenä mielessäni. Tarina on kaikessa outoudessaan kiinnostava, muttei oikein vetävä. Voi olla, että formaatilla on tässä osansa, ehkä teos olisi toiminut paremmin luettuna. Ärsytystä aiheutti myös jatkuva haipua-sanan käyttö. Ei sellaista edes ole. 

★★★



Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina

Ensimmäinen lukemani Ishiguro ei valitettavasti tehnyt vaikutusta. Kirja oli ihan kiinnostava ja halusin lukea sen loppuun, mutta se oli vain kirja monien muiden joukossa eikä jäänyt sen suuremmin mieleen. Hyvin kirjoitettuhan se on, mutta jostain syystä en silti sille oikein lämmennyt. 

★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin 

Lokakuun luetut

kuukausikoosteet

Taas on yksi kuukausi mennyt ja kaksi enää tätä vuotta jäljellä. Lukutahtini on syksyn aikana hidastunut, mutta lokakuussa aloin jollain tavalla saada taas kadotettua lukuintoa takaisin. Kuukauden kokonaissaldoksi jäi kuusi kirjaa, mikä ei ole kovin paljon, mutta on ihan kohtuullinen määrä. 

Kuukauden paras oli Annastiina Stormin Kerro, kerro.

Lokakuussa luin seuraavat: 

Otto Hyyrynen: Murtumispiste

Hyyrysen esikoisteos Murtumispiste osoitti, että kyllä suomalaisetkin osaavat kirjoittaa psykologisia trillereitä. Jäämerelle sijoittuva kirja olisi voinut olla hyvin lähtöisin vaikka jonkun jenkkitrilleristin kynästä. Hyytävää tunnelmaa sekä sään että kaiken muun ansiosta. Tykkäsin!

★★★★



Emma Vepsä: Tie Teheraniin - peukalokyydillä Iraniin 

Liftausmatka Tallinnasta Iraniin on jo lähtökohtana mielenkiintoinen, mutta Emma Vepsä paketoi sen tyylikkäästi kansien väliin. Hienoja kohtaamisia ja paljon tietoa täynnä oleva kirja. 

★★★★



Jojo Moyes: Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia

Jojo Moyes on yksi suosikeistani, mutta tämä teos ei ole vahvinta Moyesia. Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia on nimensä mukaisesti novellikokoelma, josta oikeastaan vain niminovelli on kunnolla mieleeni. Ihan ok luettavaa, mutta ei sen enempää.

★★★



Annastiina Storm: Kerro, kerro

Annastiina Storm pohjaa tarinansa kaikkien tuntemalle Lumikki-sadulle. Kirja ei päästä lukijaa helpolla, vaan hyppii eri aikatasojen ja kertojien välillä. Tarina toimii. 

★★★★



Amanda Vaara: Heti vapaa

Majatalo Villa Venla -sarjan kolmas osa tuntuu jo vähän turhankin tutulta ja nähdyltä, sillä siinä toistuvat samat teemat kuin aiemmissakin kirjoissa. Kirjan lukee nopeasti ja se ajoittain viihdyttää, mutta luulen siitä huolimatta, että Heti vapaa jää viimeiseksi tästä sarjasta lukemakseni kirjaksi. 

★★★



Sami Makkonen: Kalevala

Sarjakuvamuotoinen, modernisoitu Kalevala ei ollut minun juttuni. En ole alkuperäistä Kalevalaakaan kokonaisuudessaan lukenut, ja täytyy tunnustaa, etteivät Kalevalan juonenkäänteet olleet ihan tuoreessa muistissa. Ehkä siitä syystä en ymmärtänyt tästä vähätekstisestä sarjakuvateoksesta juuri mitään, vain kohtia sieltä täältä. Kuvitus on hienoa, joskin makuuni kovin synkkää, mutta se ei riittänyt välittämään tarinaa lukijalle. 

★★


Syyskuun luetut

kuukausikoosteet

Syyskuu oli uutuuskirjojen kuukausi. Vaikka tänä vuonna varailin uutuuksia kirjastosta maltillisemmin kuin viimeksi, tuntuu kirjoja siitä huolimatta putkahtelevan vähän ovista ja ikkunoista. Varaukset näyttävät aina kasaantuvan tähän syys-lokakuulle.

Syyskuussa en ehtinyt lukea mitään muita kuin uutuuksia, ja yhden jouduin jopa palauttamaan kirjastoon lukemattomana, kun laina-aika loppui.

Kuukauden aikana ehdin lukea yhteensä viisi kirjaa. Ei kovin paljon, mutta yksi oli tiiliskivi. Tämä tiiliskivi (Dicker) osoittautui myös kuukauden parhaaksi kirjaksi, mutta yhtään viiden tähden lukukokemusta ei syyskuuhun kuitenkaan mahtunut.

Syyskuussa luin seuraavat:

Eeva Vekki & Risto K. Järvinen: Päiväkirjaklubi

Tässä kirjassa kurkistettiin tuttujen ja tuntemattomien ihmisten teiniaikaisiin päiväkirjoihin. Tekstit oli kopioitu kirjaan sellaisenaan ja ne olivat keskenään hämmentävän samanlaisia. Ihastuksia, juopottelureissuja ja yleistä elämäntuskaa. Ehkä teinit ihan tosissaan vain painivat aina samojen ongelmien kanssa, mutta jossain vaiheessa samankaltaiset tarinat alkoivat toistaa itseään. Ihan hauska kirja silti. 

★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin

Joël Dicker: Stephanie Mailerin katoaminen

Dicker on tapansa mukaisesti kirjoittanut monipolvisen ja runsaan tarinan, jossa riittää sekä sivuja että juonenkäänteitä. Kirja oli viihdyttävä ja mukaansatempaava, mutta siinä vain oli ihan liikaa kaikkea. Muutama henkilö ja juonikuvio vähemmän olisi tehnyt teoksesta paremman. 

★★★★


Leila Slimani: Adele

Luin hiljattain Slimanin Kehtolaulun, josta en erityisemmin innostunut. Siitä huolimatta päätin tarttua tähän uutuuteen, jonka olin varannut. Adelekaan ei ollut ihan minun juttuni, vaikka kirja periaatteessa ihan mielenkiintoinen olikin. Ehkä Slimanin tyyli ei vain ole juttuni. 

★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin

Èdouard Louis: Ei enää Eddy

Kovasti hehkutettu Tammen Keltaisen kirjaston juhlateos kertoo nuoren kirjailijan omakohtaisen tarinan eteläranskalaisesta teollisuuskaupungista. Kirja on karu ja kamala kuvaus siitä, millaista homofobiaa ja näköalattomuutta Ranskassa vielä 2000-luvulla on ollut - ja on ehkä edelleen. Aihe on tärkeä ja on hienoa, että siitä puhutaan, mutta kirjana Ei enää Eddy ei minuun vetoa. Tarina jää etäiseksi eikä kirja kielellisesti vakuuta. 

★★★


Karen Cleveland: Totuuden tuolla puolen

Clevelandin uutuusjännäri Totuuden tuolla puolen käynnistyi verkkaisesti, mutta kun vauhtiin päästiin, mentiinkin sitten lujaa. Tykkään Clevelandin tyylistä ja väkivallattomasta nopeatempoisesta juonenkuljetuksesta, tämän kirjan sivut kääntyvät kuin itsestään. Lopussa kuitenkin on jotain, mikä häiritsee - en tajua ihan kaikkea. 

★★★★

Elokuun luetut

kuukausikoosteet

Syyskuu on jo pitkällä, joten on aika listata elokuussa lukemani kirjat. Elokuu oli ihan ok lukukuukausi: luin yhteensä viisi kirjaa. Paras niistä oli Antti Röngän Jalat ilmassa.

Elokuussa luin siis seuraavat:

Leila Slimani: Kehtolaulu

Tätä kirjaa on kehuttu paljon, mutta minulle se oli pieni pettymys. Marokkolais-ranskalaisen Slimanin Kehtolaulu on psykologinen trilleri, joka kertoo luokkaeroista, vallasta ja vanhemmuudesta. Kirjan tunnelma on ahdistava ja jollain tasolla pidän siitä, mutta jokin tökkii ja häiritsee. 

★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin

Hiromi Kawakami: Sensein salkku

Japanilaisen Hiromi Kawakamin Sensein salkku on omaperäinen rakkaustarina. Kirja on tahdiltaan verkkainen ja tunnelmaltaan omalaatuinen, mutta minä en oikein saa siitä otetta. Erityisesti ärsyynnyn kirjan loputtomista japanilasten ruokalajien ja juomien latelusta: ruokien ja juomien nimet eivät sano minulle mitään, joten ne etäännyttävät, eivät saa kiinnostumaan. 

★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin

Lucinda Riley: Myrskyn sisar

Pidin valtavasti Rileyn Seitsemän sisarta -sarjan ensimmäisestä osasta, joten halusin lukea nopeasti seuraavankin osan. Myrskyn sisar ei ollut ihan yhtä hyvä kuin sarjan ensimmäinen, mutta viihdytti ja koukutti lukemaan järkäleen nopeasti loppuun. 

★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin

Antti Rönkä: Jalat ilmassa

23-vuotiaan Antti Röngän Jalat ilmassa oli yksi syksyn odotetuimmista kirjoista. Nuoren opiskelijan esikoisteos on omakohtainen tarina koulukiusaamisesta ja siitä, minkälaiset arvet kiusaaminen jättää. Terävää ja tarkkanäköistä tekstiä, vaikuttavaa kerrontaa todella tärkeästä aiheesta. Hieno kirja!

★★★★★


Maja Lunde: Sininen

Luin aiemmin tänä vuonna Lunden Mehiläisten historian, jolle Sininen on teemallista jatkoa ilmastonmuutoksen hengessä. Kun Mehiläisten historia käsitteli mehiläiskatoa, Sininen kertoo vesipulasta. Tärkeä teema ja hyvää käsittelyä, ja mielestäni Sininen oli jollain tavalla ehjempi kokonaisuus kuin Mehiläisten historia.

★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin

Heinäkuun luetut

kuukausikoosteet

Voi heinäkuu, minkä teit! Sinne sinä taas vaan karkasit, ja nyt ollaan jo elokuussa. Samalla taakse jäi myös kesäloma ja arki koittaa taas huomenna - ja niin kai se syksykin kohta saapuu.

Heinäkuu oli kuitenkin helteinen ja hieno, myös lukukuukautena. Kesäloma teki taikojaan ja palautti ilon lukemiseen, kuun aikana tulikin luettua enemmän kuin pitkään aikaan. Monista näistä en ole vielä blogiin ehtinyt kirjoittaa, sillä päätin lomalla ennemmin lukea kuin kirjoittaa lukemistani kirjoista. Tekstit ovat kuitenkin tulossa!

Sain heinäkuussa päätökseen yhdeksän kirjaa, joista tosin yhden aloitin jo keväällä. Paras heinäkuussa lukemistani oli Haruki Murakamin Kafka rannalla. 

 Nämä luin heinäkuussa:

Marja Myyryläinen: Vieras huone

Täsmävalintana Helmet-lukuhaasteeseen luettu lyhykäinen kirja oli kiinnostava katsaus muistisairaan ajatuksiin. Aiheen ja kerrontatavan yhdistelmä teki kirjasta kuitenkin raskaan - onneksi se oli lyhyt. En olisi varmasti tarttunut tähän ilman lukuhaastetta.

★★★



Olli Jalonen: Taivaanpallo

Viime vuoden Finlandia-voittaja ei ollut minun kirjani. Aloitin sitä jo keväällä ja lopetin heinäkuussa. Luin sitä iltaisin muutaman sivun kerrallaan ja välillä pidin pitkiä taukoja. Ei vain innostanut. Koin tyylin varsinkin aluksi vaikeaksi seurata enkä löytänyt kirjasta oikein mitään minua kiinnostavaa. Jossain vaiheessa tarina alkoi viedä enemmän mukanaan ja loppu oli alkua parempi. 

★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista

Moriartyn uusin kirja on jakanut mielipiteet, mutta minä pidin siitä. Se oli kevyttä viihdelukemista, joka ei kuitenkaan ollut höttöä. Olihan tarina omituinen ja juoni lähti kummallisiin suuntiin, mutta tykkäsin silti kirjan omaperäisyydestä.

★★★★



Juha Itkonen: Ihmettä kaikki

Tästä kirjasta olin kuullut paljon hyvää, mutten ehtinyt tarttua siihen ennen kuin vasta nyt. Ja olihan se hyvä. Hienosti kansien väliin painettuna yhden isän kokemus isyydestä, tällaisia ei varmaankaan ihan hirvittävän paljon ole, ainakaan kotimaisessa kirjallisuudessa.

★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Thomas Rydahl: Erakko

Erikoinen dekkari, jonka takakansi antoi odottaa jotain ihan muuta. Kirja sijoittuu Kanariansaarille, mikä tekee siitä jo kaavasta poikkeavan - samoin päähenkilö, iäkäs ja todella omituinen taksikuski. Kirja oli erikoisuudellaan ihan piristävä, mutta juoni ja henkilöt eivät valitettavasti tuntuneet kovin uskottavilta. 

★★★



Haruki Murakami: Kafka rannalla

Kafka rannalla oli ensimmäinen lukemani Murakami - mutta ei viimeinen. Olen pitkään halunnut lukea Murakamia, mutta en ole uskaltanut kokeilla. Jotenkin olen pelännyt, että hänen kirjansa ovat liian vaikeita. Mikä tyhmä ja turha pelko! Ihanan sujuvaa, hienoa, omaperäistä ja taitavaa kerrontaa, tykkäsin valtavasti. Kummallinenhan tämäkin kirja oli kuin mikä, mutta jotenkin Murakami osasi kertoa kaikki omituiset asiat niin, että hyväksyin ne mukisematta. Hieno, hieno kirja!

★★★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Håkan Nesser: Carmine Streetin sokeat

Jälleen uusi kirjailija minulle ja kiintoisa tuttavuus hänkin. Nesserin psykologinen trilleri oli taitavasti kirjoitettu kirja, jossa ei ollut mitään turhaa. Se ei kuitenkaan aivan täysin kolahtanut minulle - tosin Murakamin jälkeen mikään ei ehkä olisi tuntunut ihan superhyvältä. 

★★★★



Matti Rämö: Polkupyörällä Intiassa

Tämäkin kirja oli täsmävalinta Helmet-lukuhaasteeseen, siihen kohtaan, jossa kirjan nimessä piti olla jokin maa. Olen aiemminkin katsellut Rämön matkakertomuksia, mutten ole koskaan lainannut yhtäkään. Tämä kirja oli kiinnostava kuvaus pyöräilystä Intian halki, mutta ymmärrettävästi alkoi jossain vaiheessa toistaa itseään. 

★★★

» Koko arvio tulee myöhemmin


Lucinda Riley: Seitsemän sisarta

Ah, mikä ihana yllätys tämäkin kirja oli! Olen lukenut Rileyn Seitsemän sisarta -sarjasta hehkutusta hehkutuksen perään, mikä saa minussa usein aikaan jonkin vastareaktion. En voi pitää tästä, jos kaikki kehuvat sitä - niin oudolta kuin se kuulostaakin. Päätin kuitenkin kokeilla ja ihastuin todella. Ihanan kepeää ja viihdyttävää lukemista, mutta kuitenkin sellaisella historiallisella ja hieman jopa totuuspohjaisella twistillä, että sivut kääntyivät melkein itsestään. Täydellistä lomalukemista ja oikea todellinen lukuromaani, vaikken siitä sanasta yhtään pidäkään. 

★★★★★


Kesäkuun luetut

kuukausikoosteet


Kesäkuu ei ollut kovin hyvä lukukuukausi. Meille tuli koiranpentu kuun puolenvälin jälkeen, mikä on käytännössä laittanut kaiken lukemisen kokonaan tauolle. Alkukuussakin tahti oli hidasta, mutta sain sentään luettua neljä kirjaa.

Paras oli Ingrid & Joachim Wallin Kun sanat loppuvat.

 Kesäkuussa luin seuraavat:

Ingrid & Joachim Wall: Kun sanat loppuvat

Juttukeikalla sukellusveneessä murhatusta toimittaja Kim Wallista kertova kirja on koskettava lukukokemus ja minulle vaikein pitkään aikaan. Kim Wallin vanhempien kirjoittama kirja on puolueellinen ja vanhempien näkökulmasta kerrottu, mutta antaa hienon kuvan ihmisestä kaikkien niiden tuhansien murhauutisten takana. Kirja itkettää, mutta antaa myös toivoa. Ja on valtavan mielenkiintoinen.

★★★★★

» Lue koko arvio

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Päätin vuodenvaihteessa, että tänä vuonna luen vähintään kolme vanhaa klassikkoa. Ylpeys ja ennakkoluulo todellakin lukeutuu siihen kategoriaan. Valitettavasti tämä ei oikein ollut minun kirjani, vaikka onkin hienoa, että se on kestänyt näin hyvin aikaa. Jostain kuitenkin kertonee, että kirjan lukemiseen meni yli kuukausi. Alku tuntui tylsältä ja hitaalta, ja vasta lopussa aloin pitää henkilöistä sen verran, että lukeminen alkoi sujua reippaammin. 

★★★

(ei pidempää arviota tulossa)

Heston Blumenthal: Heston Blumenthal at home

Tämä on lähes täydellinen keittokirja. Heston Blumenthal on tunnettu molekyyligastronomisista jutuista, mutta Heston Blumenthal at home on enemmän tavallista kotiruokaa. Tai siis todellisuudessa kaukana siitä: fine diningia tämä on, mutta vain muutamassa reseptissä käytetään hiilihappojäätä tai muuta erikoisempaa. Pidän erityisesti siitä, että kirjassa on paljon teoriaa, ja Blumenthal kertoo esimerkiksi kemiallisia reaktioita ruoanvalmistuksen taustalla. Tämän kirjan luettuani ymmärrän paljon paremmin, miksi asioita kannattaa tehdä tietyllä tavalla. Yhden tähden arviosta pudottaa se, että jokaisesta reseptistä ei ole valokuvaa. 

★★★★

» Lue koko arvio

Annamari Marttinen: Korsetti

Korsetti oli täsmävalinta Helmet-lukuhaasteen kohtaan 46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö, joskin kirja oli ollut lukulistallani jo pitkään muutenkin. Odotin hyvää kirjaa, mutta yllätyin silti. En ole nimittäin aikoihin eläytynyt päähenkilön tunteisiin niin vahvasti. Minua jännitti ja ajoittain pelottikin hänen puolestaan. Marttinen on siis todellakin onnistunut henkilöhahmoissaan, kun lukijakin sujahtaa sulavasti päähenkilön nahkoihin. 

★★★★

» Lue koko arvio

***

Vuosi on puolessa välissä, ja tällä hetkellä lukusaldo on 44 kirjaa. Lukutavoitteeni tälle vuodelle on 100 kirjaa, joten vähän ollaan jäljessä tavoitteesta. Kesälomani kuitenkin alkoi juuri, joten uskoisin, että lukutahti tästä taas paranee.

Helmet-lukuhaasteesta täyttämättä on vielä 11 kohtaa. Kahteen puuttuvista kohdista minulla on jo kirjat kesken ja osaan muistakin kirjat suunnitteilla. Muutama kohta on kuitenkin aika vaikeita, katsotaan kuinka niiden suorittaminen onnistuu.

Alkuvuonna lukemistani kirjoista seitsemän on ollut äänikirjoja. 72 prosenttia on ollut naisen kirjoittamia, 44 prosenttia suomalaisia.

Kaikkiaan olen lukenut kirjoja 12 eri maasta. Uusia maita on kertynyt neljä: Espanja, Norja, Uusi-Seelanti ja Vietnam.

Vuoden alussa asetin tavoitteekseni myös lukea tänä vuonna vähintään kolme vanhaa klassikkoa. Yhden olen nyt ensimmäisen puoliskon aikana lukenut, se on Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo.

Lupasin vuoden aikana lukea myös kolme kirjaa omasta hyllystä - sellaista, jotka ovat olleet siellä jo jonkin aikaa. Yhtään sellaista en ole vielä lukenut, joten tässä asiassa pitää ryhdistäytyä.

Yksi vuositavoite on kuitenkin jo saavutettu! Tavoitteenani oli tutustua tänä vuonna 30 itselleni uuteen kirjailijaan. Nyt olen lukenut uusia kirjailijoita jo 34!