Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu
19.44
Otava, 2017. 287 sivua.
Alkuteos Så här upphör världen, 2017. Suomentanut Jaana Nikula.
Tällä tavalla maailma loppuu oli roikkunut lukulistallani varmaankin kutakuinkin sen julkaisusta lähtien. En silti tiennyt kirjasta mitään, enkä osaa edes sanoa, mitä odotin.
Joka tapauksessa olin tyytyväinen lukemaani. Sain lukea hyvän kirjan, jollain tavalla surumielisen ja haikea kertomuksen yhdestä kesästä ja yhdestä perheestä - ja vähän muustakin. Tarinan elämänkohtaloista ja sattumista, elämän eri suunnista ja maailmanloppuun varautumisesta. Teini-iästä, avioliitosta, elämänarvoista ja kesämökistä.
Tarinan päähenkilöitä ovat Julian perhe: kirjaa kirjoittava Julia, hänen juuri potkut saanut miehensä Erik ja lapset Anton ja Alice. Perhe lähtee viettämään kesää Julian lapsuuden kesämökille, paikkaan jossa he eivät ole käyneet vuosiin ja jonka seinät haisevat ummehtuneelle. Mökillä he tapaavat Julian lapsuudenystävän, joka on amerikkalaisen miehensä kanssa perustamassa jonkinlaista liikettä, joka varautuu maailmanloppuun.
Tierin romaani käsittelee kiinnostavalla tavalla yhden perheen kesää, monesta näkökulmasta. Pidän siitä, että suuren roolin saavat lapset Anton ja Alice, varhaisteinipoika, joka vielä leikkisi muttei ihan kehtaa ja hiukan vanhempi Alice, joka saa ekaa kertaa huomiota joltakulta pojalta. Tier onnistuu kuvailemaan aidon oloisesti sitä, miten Anton ja Alice katsoivat maailmaa, ja muun muassa vanhempiensa käytöstä naapurien juhannusjuhlissa.
Tierin tyyli on vaivatonta ja tasapainoista, jollain tavalla arkista mutta samaan aikaan herkkää. Teoksen tunnelma on vahva.
Tällä tavalla maailma loppuu on ehdottomasti hyvä, mutta toisaalta pelkään, etten muista siitä hetken kuluttua enää mitään. Jollain tavalla lukukokemus jää vaisuksi, vaikka kirjasta pidänkin. Ehkä syy on siinä, että kirja on periaatteessa hyvä ja onnistunut, muttei lopulta onnistu olemaan kovin omaperäinen.
Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa:
- Oksan hyllyltä -blogin Marika, jonka lukukokemus oli lattea.
- Kirjailuja-blogin Viivi, joka piti kielestä mutta jonka mielestä henkilöhahmot jäivät etäisiksi.
- Tuijatan kulttuuripohdintoja -blogin Tuijata, jonka kirjan tunnelma vangitsi.
Tekstit
0 comments