Lyhyesti: 3 x sarjakuva

Espanja

Instagramin puolella julkaisin alkuvuodesta arviot kolmesta mielenkiintoisesta sarjakuvasta. Jaan ne nyt myös täällä.


Paco Roca: Ryppyjä / WSOY, 2010

Mikä havainnollinen, surullinen ja koskettava sarjakuva Alzheimerista, vanhuudesta ja vanhainkodin asukkaista. Rocan tarinan päähenkilö on Emilio, entinen pankinjohtaja, joka joutuu asumaan vanhainkotiin. Alzheimerin tauti on vasta aluillaan, eikä suuria ongelmia ole, mutta niitä alkaa tulla.

Roca kuvaa taitavasti sitä, miten elämä muuttuu, niin Emilion kohdalla kuin muidenkin vanhainkodissa asuvien, kunkin omalla tavallaan.

Rocan piirrostyyli on melko pelkistetty, mutta kuvat ovat juuri sopivan yksityiskohtaisia ja eläviä. Mikä parasta, tässä kirjassa kuvat oikeasti kertovat ja vievät tarinaa eteenpäin - teksti on ainoastaan dialogia.

★★★★★
 

Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet / WSOY, 2011

Ville Tietäväisen sarjakuvaromaani käsittelee tärkeää ja mielenkiintoista aihetta: sitä, miten marokkolaiset lähtevät etsimään parempaa elämää Euroopasta.

Teos on piirretty todella hienolla ja omaperäisellä tyylillä, monet kuvista ovat hyvin vaikuttavia. Sekä kuvat että tarina on synkkää, ja kuvien osalta näin vahva synkkyys ei minuun oikein vetoa. Se toki tukee tarinaa, mutta menee omaan makuuni jo liiallisuuksiin. 

Vaikka tarina on tärkeä, jokin tässä ei minua ihan tavoita. Kirjassa on paljon hyvää, mutta hieman etäiseksi se jää. 

★★★



Guy Delisle: Pjongjang / WSOY, 2009

Sarjakuvaromaani Pjongjang kertoo siitä, kun sen tekijä Guy Delisle menee työkomennukselle Pohjois-Koreaan. Kirja on todella kiinnostava katsaus Pohjois-Koreaan ja erityisesti siihen, miten siellä ulkomaalaisia kohdellaan ja millainen kuva maasta heille halutaan antaa.

Delislen piirrostyyli on hyvin pelkistettyä, mutta tykkään siitä. Näin sarjakuvanoviisina hämmästelin paikoin suurta tekstin määrää: jopa kokonaisia ruutuja oli täynnä tekstiä. Se toki oli hyvin asiapitoista ja mielenkiintoista ja ehkä tämän aiheen tarinaa olisi ollut hankala viedä eteenpäin ilman sitä.

Kiintoisa tuttavuus, täytyy ehdottomasti tutustua myös Delislen muihin sarjakuvaromaaneihin!

★★★★

Kim Thúy: Ru

★★★★

Palkittu ja lukijoiden rakastama omaelämäkerrallinen romaani Vietnamista, venepakolaisuudesta ja uudesta elämästä uudessa maassa.

 Maailmaa humoristisesti mutta vakavissaan katsova Thúy kertoo sodan värittämästä lapsuudesta Etelä-Vietnamissa, veneellä tehdystä pakomatkasta Siaminlahden yli, ajasta pakolaisleirillä Malesiassa, uudesta elämästä Kanadassa, äitiyden ilosta ja tuskasta sekä paluusta Vietnamiin aikuisiällä.

 Thúylla on silmää pienille, tärkeille yksityiskohdille. Vaaleanpunainen muovirannekoru johon on piilotettu perheen timantteja, pakolaisleirin toukista aaltoileva maa kuin matto sekä kanadalaisen luokkakaverin huuhteluaineelle tuoksuvat vaatteet mikä herättää koti-ikävän.

 Gummerus, 2019. 144 sivua. 
Alkuteos Ru, 2009. Suomentanut Marja Luoma. 

 Kim Thúy syntyi Saigonissa Vietnamissa vuonna 1968. Kymmenenvuotiaana hän pakeni Vietnamin kommunistihallintoa perheensä kanssa muiden venepakolaisten joukossa. Nykyään Thúy asuu Montrealissa Kanadassa.

Omaelämäkerrallisessa romaanissaan Ru Thúy kertoo lapsuudestaan, pakolaisuudesta, uudesta elämästä Kanadassa ja paluusta Vietnamiin. Tapahtumat eivät etene kronologisessa järjestyksessä, vaan Thúy ikään kuin muistelee asioita sieltä täältä. Muistikuvat ovat lyhyitä, ja kirjan luvut lyhimmillään muutaman rivin mittaisia.

Lukijan on hankala sijoittaa asioita aikajanalle, mutta se ei haittaa. Pirstaleinen rakenne toimii yllättävän hyvin ja kokonaisuus hahmottuu. Kirjan lyhyestä mitasta huolimatta se antaa hyvän katsauksen Thúyn elämään ja on siten ansiokas elämäkerta.

Vanhempani muistuttavat usein veljiäni ja minua siitä, ettei heillä ole jättää meille perinnöksi rahaa, mutta minun mielestäni he ovat jo nyt siirtäneet meille muistinsa rikkaudet, joiden ansiosta ymmärrämme sinisateen kokkatertun kauneuden, sanojen herkät vivahteet, lumoutumiseen kätkeytyvän voiman. Eikä siinä kaikki: vanhempani ovat antaneet meille jalat, jotka kantavat unelmiimme asti, loputtomiin. 

 Kim Thúy kirjoittaa lukijaan vetoavasti ja taitavasti. Lukeminen on jo tekstin itsessään ansiosta miellyttävää. Teksti on samanaikaisesti toteavaa ja runollista.

Ru myös opettaa paljon uutta, ainakin minulle, joka en ole perehtynyt Vietnamin historiaan. Thúyn lapsuuskuvaukset myös kertovat vietnamilaisesta kulttuurista ja elämänmenosta 70-luvun Vietnamissa.

Lyhyt kirja on luettu nopeasti, mutta se jää mieleen ehjänä ja mielenkiintoisena teoksena.

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria.

Se sopii myös kohtiin:
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua (pakolaisuus)
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

  • Lukijatar, jolle Ru oli "erittäin mielenkiintoinen ja tarpeellinen lukukokemus sekä sisällöllisesti että kaunokirjallisesti".
  • Kirjan pauloissa -blogin Paula, joka viehättyi kirjasta kovasti. 
  • Mari A.:n kirjablogin Mari, joka luki kirjan jo muutama vuosi sitten englanniksi, ja jolle kirja oli rankoista aiheista huolimatta lohduttavaa luettavaa.