Tomas Gads: Luopiot


Bazar, 2020. 316 sivua. 
Kirja saatu kustantajalta. 

Satu Roos ja Kaisa Nummela aloittivat viime vuonna Tomas Gads -taiteilijanimellä uuden, Turkuun sijoittuvan dekkarisarjan. Ryhmä Halme -sarjan ensimmäinen osa Pirulainen oli kovasti mieleeni. Itse asiassa jopa vähän yllätyin siitä, miten toimiva, psykologisia sävyjä saanut dekkari se oli.

Odotin siis innolla sarjan seuraavaa osaa. Bazar lähettikin sen yllärinä minulle postissa, ja vielä hauskempi yllätys oli löytää kirjan kansipaperista sitaatti Pirulaista käsittelevästä blogitekstistäni.

Luopiot jatkaa suoraan siitä, mihin Pirulainen jäi. Varsinainen rikoshan Pirulaisessa tuli jo ratkaistua, mutta lopussa löydettiin uusi ruumis. Se löytyi Halmeen tiimissä työskentelevän Ann-Marin tontilta ja myös toisella tiimiläisellä, Sergeillä, näyttää olevan yhteyksiä tapaukseen.

Tie vie Venäjälle ja tarina lähihistoriaan.

Kun Pirulaisessa pääroolissa oli selvästi Ann-Mari, nyt päähahmona on Sergei. Hän onkin mielenkiintoinen hahmo ja saa Luopioissa hyvin syvyyttä. Jo Pirulaisen luettuani annoin Roosille ja Nummelalle kiitosta monipuolisesta ja kiinnostavasta hahmokattauksesta, ja tämä mielipide vain vahvistuu.

Luopiot tuntuu romaanina selvästi ehjemmältä ja sujuvammalta kuin sarjan ensimmäinen osa, mikä oli tietysti odotettavissakin. Kirjassa ei ole tyhjäkäyntiä vaan tarina etenee jouhevasti ja sen lukee mielellään reippaaseen tahtiin. Nautin taas Turusta tapahtumapaikkana, kun tunnistan jokaisen kadun, jota kävellään ja paikan, jossa ollaan.

Jostain syystä Luopiot ei silti minusta tunnu aivan yhtä hyvältä kuin sarjan avausosa. Kirjallisesti pidän teosta parempana, mutta jokin silti vetää minua Pirulaisen puoleen. Ehkä Luopioista puuttuu vastaava psykologinen jännite, juonittelu ja henkinen puoli kuin minkä koin Pirulaisen vahvuudeksi. Luopio on juonellisesti mielestäni enemmän perinteisen dekkarin tyyppinen ja siinä on jonkin verran enemmän fyysistä väkivaltaa kuin sarjan ensimmäisessä osassa.

Sen verran kiinnostava Luopiot kuitenkin on, että aion kyllä lukea myös sarjan seuraavan osan, jollainen kuulemma on tulossa. Päästäänköhän siinä taas perehtymään johonkin uuteen Ryhmä Halmeen jäseneen?

-

Helmet-lukuhaasteessa 2020 kirja sopii ainakin kohtiin:
7. Kirjassa rikotaan lakia
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
30. Kirjassa pelastetaan ihminen
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa
49. Vuonna 2020 julkaistu kirja

-

Kirjan on lukenut myös muun muassa: 


  • Kirsin Book Club, jonka lukupiiritapaamisessa olivat myös kirjailijat paikalla. 

Tomas Gads: Pirulainen


Polttariseurueen ilo on ylimmillään, kunnes sankari pyllähtää vesilautaillessaan ja päätyy meressä kelluvan ruumiin kylmään syleilyyn. Tapaus vaatii virkavaltaa paikalle, ja tilanteen ottaa haltuun vasta perustettu Lounais- Suomen poliisin erikoistiimi, ryhmä Halme.

Työryhmän esimies komisario Halme on kansainvälisen uran tehnyt konkari. Hänellä on käsissään varsin sekalainen joukko poliisivoimien edustajia: entinen pörssiyhtiön huippujohtaja rikosylikonstaapeli Ann-Mari Forsman, lappeenrantalainen rikosylikonstaapeli ja kova luu Sergei Petrov, muiden ärsytyskynnystä koetteleva rikostutkija Magnus Mehtonen sekä naisten lemmikki, nuori kokelas Niklas Lindholm. Siinä Halmeen dream team.

Bazar, 2019. 333 sivua. 
Kirja saatu kustantajalta.

Tomas Gadsin Pirulainen on yksi niistä kirjoista, jotka bongasin kevään kirjakatalogeista. Listasin sen yhdeksi kevään kiinnostavimmista uutuuksista. Uudet suomalaiset dekkaristit ovat aina mielenkiintoisia, ja erityisesti teoksen tapahtumapaikat Turku ja Turun saaristo saivat huomioni.

Toisin kuin kirjailijan nimestä voisi päätellä, on teoksen taustalla kaksi naista. Tomas Gads -nimeä käyttävät iisalmelaiset sosiaalipsykologit Satu Roos ja Kaisa Nummela. Jälkimmäinen naisista on syntynyt Turusta, mikä selittää miljöön valintaa.

Olen lukenut varsin vähän suomalaisia dekkareita, joten minun oli Pirulaista lukiessa jotenkin vaikea suhtautua kirjaan. Mietin, millainen suomalaisen dekkarin kuuluu olla, ja onko tämä nyt sitä. Samalla kuitenkin tajusin, että tietenkään suomalaisen dekkarin ei kuulu olla jollain tavalla tietynlainen. Miksi ylipäätään pidin merkityksekkäänä sitä, mistä maasta kirja on lähtöisin?

Tosiasia on se, että pidän Pirulaisesta. 

Kirja on erilainen kuin odotin sen olevan, mutta tämä on vain hyvä asia. Pirulainen on psykologinen ja monitasoinen, ovela ja hyvin rakennettu. Kirjan lopussa totesin olleeni taas vähän tyhmä, niin kuin monesti dekkarien kanssa käy. Miten en tuotakaan hoksannut.

Porukka tervehti toisiaan vähän varautuneena. Paitsi Sergei, jonka olemus oli jääkuutiotakin viileämpi. Suoraan pakastimesta. Pitkä ja harteikas. Väritön niin naamaltaan kuin ilmeiltään. Mies, joka ei sanonut olemuksellaan yhtään mitään. 

Pirulainen on siinä mielessä hyvin perinteinen dekkari, että sen keskiössä on poliisien toiminta. Kirjassa seurataan juuri perustettua Ryhmä Halmetta, joka selvittää merestä löytyneen ruumiin tapausta.

Poliisidekkarit ovat minulle yleensä se epämieluisin jännityskirjallisuuden muoto. Kun seurataan poliisien toimintaa, muodostuu tarina helposti itseään toistavaksi ja jopa tylsäksi. Pientä vetämättömyyttä on havaittavissa myös tässä kirjassa: on kuulusteluja ja palavereja toisensa perään. Sellaista se poliisin työ toki on, mutta ajoittainen kaavamaisuus tekee lukemisesta hetkittäin raskasta.

Poliisidekkareissa on erityisen tärkeää se, että henkilöt ovat mielenkiintoisia. Hahmojen on oltava ehkä jopa vielä kiinnostavampia kuin monissa muissa kirjoissa, sillä kun seurataan tiiviisti yhden työporukan työtä, henkilöillä on normaaliakin enemmän vaikutusta.

Tässä kirjassa kaikki on sen osalta kunnossa. Henkilöitä rakennetaan pikkuhiljaa, eikä sarjan ensimmäisessä kirjassa päästä heidän kanssaan vielä kovin tutuiksi, mutta uskon, että heistä tulee sarjan edetessä aika hyviä. Roosin ja Nummelan luomat hahmot ovat kaikki keskenään erilaisia ja persoonallisia tyyppejä, joista jokainen löytää jotain samaistumispintaa.

Henkilökohtaisesti pidän myös kirjan tyylistä ja kielestä. Teksti on toteavaa ja lauseet ovat paikoiten hyvin lyhyitä, jopa listamaisia. Se vahvistaa tarinan tunnelmaa.

Tiedostamattaan hän oli oppinut ajankulun eksaktin määrittämisen kuulonvaraisesti. Jopa se riitti tuottamaan mielihyvää inhon keskellä. Se pieni palanen omaa ajattelua auttoi pitämään hengissä. Muu sielu oli jo murskattu. 

Pirulainen on kirjoittajiensa ensimmäinen romaani ja se paikoitellen näkyy. Muutamissa kohdissa tuntuu siltä, että putoan kärryiltä ja joudun palaamaan taaksepäin. Kyse on kuitenkin pienistä asioista, jotka eivät vaikuta kokonaiskuvaan.

Kokonaisuutena Pirulainen on siis oikein toimiva sarjan avaus. Kirja jää lopulta niin jännittävään kohtaan, että odotan innolla, minkälaisen tapauksen pariin Ryhmä Halme seuraavassa osassa pääsee.

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia.

Se sopii myös kohtiin:
1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

  • Kirjakassi-blogi, jossa kirjaa kuvailtiin kutkuttavaksi ja hyvin rakennetuksi dekkariksi. 
  • Kirjan vuoksi -blogi, jossa sanotaan Pirulaisen olevan erittäin vahva sarjan aloitus.