Recorded Books, Inc., 2017. 9 h 5 min.
Lukija Laura Knight-Keating. 

En juurikaan lue nuortenkirjoja, mutta tämä Jenny Hanin To All the Boys I've Loved Before -sarja on poikkeus. Se on sarja, jota poikkeuksetta hehkutan, kun joku kyselee suosituksia hyvistä äänikirjoista.

Olen kuunnellut nyt koko sarjan ja sen kolme kirjaa ovat ehkä toistaiseksi kaikkein parhaita kuuntelemiani äänikirjoja. Näiden lukija Laura Knight-Keating on ihan mieletön: hän eläytyy tekstiin juuri oikealla tavalla. Knight-Keating ei vain lue tekstiä vaan minä-muotoisessa tarinassa tuntuu ihan siltä kuin hän olisi oikeasti päähenkilö Lara Jean.

Lähtökohtaisesti kuulostaa huonolta idealta muuttaa ääntään dialogissa eri henkilöiden mukana, mutta Knight-Keating tekee sen niin, että se toimii eikä kuulosta kornilta. Jos kirjassa puolestaan lauletaan pätkää jostakin laulusta, Knigh-Keatingkin laulaa.

En ole kuunnellut monia englanninkielisiä äänikirjoja, joten en tiedä, onko tällainen lukutapa tyypillistä Yhdysvalloissa. Suomenkielisissä äänikirjoissa en vastaavaan ole törmännyt.

-

Palataan kuitenkin tähän kirjaan. Always and Forever, Lara Jean päättää Lara Jeanista kertovan sarjan. Tässä kirjassa eletään high schoolin viimeisiä hetkiä, odotellaan tuloksia college-pääsykokeista ja mietitään, mitä tapahtuu, kun poikaystävä Peter pääsee eri paikkaan kuin Lara Jean.

Tarinassa ei tapahdu mitään ihmeellistä, mutta koska Lara Jean on jo kuin vanha tuttu, se ei haittaa.  Hymyilen kirjaa kuunnellessani, koska kaikki vain on niin mahdottoman söpöä. Lara Jean ja Peter ovat ihania yhdessä, kaikkine teinisuhteen ongelmineen. Lara Jeanin pikkusisko, pikkuvanha Kitty, on yhtä hupaisa kuin aina ja melkein itken, kun eräs henkilö kuolee.

On myös jotenkin hauska huomata, miten paljon jenkkinuoresta kertovasta kirjasta löytää yhtymäkohtia omiin teinivuosiin. Moneen Lara Jeanin kokemaan tunteeseen pystyn edelleen samaistumaan.

Kokonaisuutena siis pidin, todella kovasti, vaikken kohderyhmää olekaan. Tosin täytyy myöntää, etten ehkä olisi tätä sarjaan perinteisenä kirjana jaksanut lukea. Äänikirjana se vain toimi niin hyvin, että vietin todella viihdyttäviä ja hyviä hetkiä työmatkoillani Lara Jean ja kumppanit autoseuralaisina - ja suoraan sanottuna hiukan suren sitä, että sarja on nyt kuunneltu.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

Heitä on viisi. Tulisieluinen Linda, joka ottaa ohjat käsiinsä. Hiljainen Katri, joka myötäilee siskoaan. Pehmeä Aada, joka vilkuilee komeaa Peetua. Jenny, joka vain etsii jännitystä. Bea, joka parhaiten heistä ymmärtää, mitä ympärillä tapahtuu. 

He voisivat olla tyttöjä tänään, mutta he taistelevat punaisten riveissä 1918. Tehtaantytöt on heitetty vallattuun huvilaan hoitamaan haavoittuneita - ilman kokemusta tai koulutusta. Vaikka kaikki saattoi hetken kuulostaa seikkailulta, on todellisuus kauhea ja vakava. Kun Peetu kannetaan paareilla sisään, on leikki viimeistään ohi ja tytöillekin annetaan aseet käteen.

WSOY, 2018. 173 sivua. 
Äänikirja 4h 37min, lukija Kati Tamminen. 

Laura Lähteenmäen nuortenkirja Yksi kevät oli jäänyt mieleeni nimenä ja kansikuvana blogeista ja Instagramista, ja kun Helmet-lukuhaasteen kohta 13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja ammotti tyhjyyttään, päätyi kirja kuunteluun juoksulenkkien viihdykkeeksi.

Varsinaisesta viihdykkeestä ei kuitenkaan tämän kirjan kohdalla voida puhua, sillä tarina on varsin karu. Mitä muuta voisi odottaakaan, jos kyseessä on kertomus tytöistä Suomen sisällissodassa.

Yksi kevät kertoo viidestä tytöstä, jotka työskentelevät tehtaassa, mutta sodan koittaessa päätyvät hoitamaan haavoittuneita hylättyyn huvilaan. Taitoja ei aina ole riittävästi, mutta tahtoa löytyy sitäkin enemmän. Sota kuitenkin jatkuu ja lopulta tytöt saavat aseet käsiinsä ja päätyvät taistelemaan punaisten riveissä.

Minun on kirjan alkupuolella vaikea pysyä kärryillä siitä, kenestä milloinkin puhutaan. Se saattaa johtua äänikirjamuodosta, sillä en pysty palaamaan ja tarkistamaan nimiä. Kirjan loppuvaiheessa olen kuitenkin oppinut tuntemaan tytöt ja huomannut heidän eroavaisuutensa.

Yksi kevät kertoo mitä näille tytöille sodan aikana kävi, kuvaa epätietoisuutta ja sitä, miten helppo on ajautua sellaiselle tielle, jolle ei välttämättä oikeasti haluaisi. Kirja ei ole kovin pitkä, mutta hetkittäin koen sen vähän tylsäksi. En yleensä lue nuortenkirjoja, joten yllätyksetön tarina yhdistettynä nuorille yleensäkin tarjoiltavaan helppoon ja koruttomaan tekstiin ei jaksa ihan joka hetki pitää mielenkiintoani yllä. Tässäkin tosin osoitan hieman formaatin suuntaan: äänikirjalta kaipaan menevyyttä ja sellaista tarinaa, joka kiinnostaa ihan koko ajan.

Pisteet Yksi kevät saa aihevalinnastaan. Vuonna 2018 julkaistu teos oli toki yksi sisällissotakirja muiden joukossa, mutta nuortenromaanille aihe on varsin omaperäinen.

Teosta kuunnellessani pohdin itseäni nuorena, ja totesin, että en varmaan ikipäivänä olisi tarttunut tällaiseen kirjaan. Suomen sisällissota ei olisi minun teiniversiostani tuntunut kovin kiinnostavalta, ja arvelen vahvasti, että samoin saattavat ajatella monet nykynuoretkin.

Siitä huolimatta on äärimmäisen hienoa, että nuorille kirjoitetaan myös niistä aiheista, jotka eivät ole helpoimpia tai kiinnostavimpia. Toivon kovasti, että tämä kirja on löytänyt yleisönsä.

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja.

Se sopii myös kohtaan 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: