Lori Nelson Spielman: Toscanan tytöt

★★★★

Otava, 2020. 472 sivua. 
Alkuteos The Star-Crossed Sisters of Tuscany, 2018. Suomentanut Karoliina Timonen.

Olen lukenut kaikki Lori Nelson Spielmanilta suomennetut kirjat ja pitänyt niistä jokaisesta. Hänen lämminhenkinen tyylinsä on ihastuttava, eivätkä kirjat ole ihan niin hömppää kuin miltä ne näyttävät. Tarinat ovat täynnä elämänviisauksia ja itkettävät ja naurattavat.

Toscanan tytöt ei tehnyt poikkeusta, vaikka onkin ehkä hieman erilainen kuin aiemmat.

Toscanan tytöt kertoo italialaistaustaisesta suvusta, joka asuu nykyään Yhdysvalloissa. Fontanan suvun nuoremmilla tyttärillä ei ole koskaan ollut onnea rakkaudessa ja heidän sanotaan olevan kirottuja. Tarinan mukaan nuoremmat tyttäret eivät koskaan tule onnistumaan rakkausasioissa.

Pian kolmekymppinen Emilia hyväksyy tilanteen ja on tyytynyt kohtaloonsa. Hän pukeutuu vaatimattomasti eikä panosta ulkonäköönsä ja käyttäytyykin aina niin, etteivät miehet kiinnitä häneen mitään huomiota. Jos miehet yrittävätkin, Emilia ajaa heidät tiehensä. Hänen parikymppinen serkkunsa Lucy on toista maata. Lucy yrittää epätoivoisesti löytää itselleen miehen, mutta he eivät tunnu pysyvän hänen luonaan.

Kun suvun musta lammas, pian kahdeksankymppinen Poppy - nuorempi tytär hänkin - ottaa Emiliaan ja Lucyyn yhteyttä ja pyytää mukaan matkalle Italiaan, ei kumpikaan serkuksista ensin meinaa lähteä. Lopulta he suostuvat, sillä Poppy lupaa murtaa kirouksen. Hän on nimittäin päättänyt tavata nuoruudenrakastettunsa Ravellon kirkon portailla sinä päivänä, kun täyttää 80 vuotta.

Toscanan tytöt käynnistyy hieman hitaasti, mutta kun päästään matkalle Italiaan, tarina imaisee mukanaan. Spielman loihtii lukijan pään sisälle maagisen Venetsian, helteisen Toscanan ja kauniin Amalfin rannikon elävästi ja onnistuneesti.

Toscanan tytöt on mielenkiintoinen sukutarina ja siinä se poikkeaakin Spielmannin aiemmista kirjoista. Tässä nimittäin keskitytään ihan yhtä paljon Poppyyn kuin kahta sukupolvea myöhemmin syntyneeseen Emiliaankin. Toscanan tytöt tuo monella tavalla mieleen Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjan: molemmat ovat sukutarinoita, joissa nuoret naiset lähtevät etsimään juuriaan. Spielmanin tarina kulkee kahdessa aikatasossa Seitsemän sisaren lailla: nykyhetkessä Emilian kertomana ja menneisyydessä Poppyn silmin.

"Mitä sinä oikein teet?" kysyn ja kurkin olkani yli.
"Pyyhin sinusta jalanjälkiä."
"Jalanjälkiä?"
"Joita siskosi jättää kun kävelee ylitsesi." 

Toscanan tytöissä etsitään siis juuria mutta pyristellään myös pois muiden ihmisten vallan alta. Kirja on täynnä rakkautta, tietysti, mutta siinä on kyse paljon myös sisaruudesta ja perhesiteistä.
Lisäksi kirja kertoo rohkeudesta - ja siitä, että kaikki on mahdollista.

Toscanan tytöt on ihastuttava, koskettava ja rakastettava kirja ja toistan taas vakiolauseeni, joka liittyy jokaiseen Spielmanin kirjaan, ja joka päätyi myös Sanoja sydämestä -kirjan kanteen.
"Saa hymyn huulille ja kyyneleet silmiin".

"Lopulta elämän yhtälö on yksinkertainen. Joka kerta kun joku rakastaa - oli kohteena sitten mies tai lapsi, kissa tai hevonen -, hän tuo lisää väriä tähän maailmaan. Jos rakkaudelle kääntää selkänsä, vie taas väriä pois." Poppy hymyilee. "Rakkaus kaikissa muodoissaan on se, mikä muuttaa tämän matkamme ankeasta mustavalkoisesta lyijykynäluonnoksesta upeaksi öljymaalaukseksi."
-

Helmet-lukuhaasteessa 2020 kirja sopii ainakin kohtiin
2. Iloinen kirja
4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä
6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
13. Kirjassa eksytään
33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos
38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu
39. Kirjassa lennetään (lentokoneella)
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan
42. Kirjassa on isovanhempia
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa
49. Vuonna 2020 julkaistu kirja

Lori Nelson Spielman: Sanoja sydämestä

★★★★★

Erika Blairin upea elämä pyörii hänen menestyneen kiinteistöbisneksensä ympärillä New York Cityssä. Kun toinen hänen tyttäristään menehtyy traagisesti, Erikan elämän komeat rakennuspalikat kolisevat kumoon. Myös yhteys eloon jääneeseen tyttäreen uhkaa katketa. Mutta kuka oikein on lähettänyt sähköpostin, jossa siteerataan Erikan tytärvainajalleen tekemää leikekirjaa?

 Salaperäiset sitaatit näyttävät tietä Erikan lapsuudenmaisemiin, jotka hän on vannonut jättävänsä taakseen. Vasta, kun Erika kohtaa menneisyytensä, hän voi löytää tien lastensa – ja itsensä – luo.

 Otava, 2019. 383 sivua. 
Alkuteos Quote Me, 2016. Suomentanut Outi Järvinen. 

 Lori Nelson Spielmanin uutuusromaanin Sanoja sydämestä kanteen on painettu sitaatti vanhasta blogitekstistäni. Kuvailen siinä Spielmanin aiempaa romaania sanoilla "Saa hymyn huulille ja kyyneleet silmiin". 

 Tuo sitaatti täsmäisi täydellisesti myös tähän kirjaan.

Sanoja sydämestä näyttää ulkoisesti samalta kuin Spielmanin kaksi aiempaa - joista olen molemmista pitänyt. Se myös on sisältä hyvin samanlainen: kyseessä on viihderomaani, eikä tarina ole kovin yllätyksellinen vaan paikoin jopa ennalta-arvattava ja kliseinen.

Se ei kuitenkaan haittaa, ei yhtään.

Tärkeintä tässäkin kirjassa on se, miten tarina kerrotaan. Ja sen Spielman todellakin osaa. Hän osaa kertoa tarinansa niin taitavasti, että lukija uppoutuu siihen täysin. Kirja koskettaa ja naurattaa - mikä ei enää yllätä, koska saman ovat tehneet kirjailijan aiemmatkin teokset.

Ensimmäistä kertaa todella ymmärrän, mitä tarkoittaa jatkaa elämäänsä. Se ei ole sitä, että kääntäisi selkänsä ja kulkisi poispäin. Vaan sitä, että kulkee eteenpäin tuntemattomille poluille, jotka ovat joskus pelottavia ja aina yllättäviä. Ja jokaisella askelella tuntee enemmän, suree syvemmin ja nauraa aidommin, koska on rakastanut niin paljon. 

Lori Nelson Spielmanin esikoisteoksessa kyse oli unelmien tavoittelusta, toisessa kirjassa anteeksi antamisesta ja saamisesta.

 Sanoja sydämestä kertoo menestyneestä kiinteistövälittäjä Erikasta ja hänen tyttäristään. Kun toinen tyttäristä menehtyy, joutuu Erika setvimään menneisyyden haamujaan ja pohtimaan suhdetta sekä omaan äitiinsä että tyttäriinsä. Tarina on traaginen ja surullinen, mutta huumoria ei unohdeta.

Toisin kuin aiemmissa kirjoissa, romantiikka ei ole nyt kovin tärkeässä osassa. Tärkeimpiä ovat perheen sisäiset ihmissuhteet. Erikan ja hänen tyttäriensä, Erikan ja hänen äitinsä ja isänsä sekä Annie-tyttären ja hänen hoidettavansa, pienen Oliven. Henkilöiden kehitys on kiinnostavaa, kuten Spielmanin kirjoissa yleensä.

Tuttuun tapaan Spielman on ripotellut tekstinsä joukkoon lukemattomia elämänviisauksia. Niillä on tässä kirjassa toki tarinan kannaltakin tärkeä merkitys, mutta samaa on ollut havaittavissa jo aiemmissa teoksissa. Se toimii, ainakin minusta, vaikka joku saattaisi mieltää ajatukset päälleliimatuiksi. Minä kuitenkin pidän niistä ja kirjaan lauseita muistiin.

Lori Nelson Spielman on kirjoittanut jälleen lämminhenkisen ja sydämeenkäyvän romaanin, josta ei voi olla pitämättä.

Me saamme uuden mahdollisuuden 365 kertaa vuodessa. 
Se alkaa keskiyöstä. 

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä.

Se sopii myös kohtiin:
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua (mm. lapsen kuolema, mielenterveysongelmat)
36. Kirjassa ollaan yksin
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

 Tärkeät asiat eivät aina ole niitä, joilla on väliä. 

Lori Nelson Spielman: Kivi sydämeltä

★★★★

"Kotikaupungissaan New Orleansissa Hannah Farr on julkkis, tv-tähti joka seurustelee kaupungin pormestarin kanssa. Hänen elämänsä saa uuden käänteen, kun posti tuo pienen pussin, jossa on kaksi kiveä. "Katumuskivet" ovat uusi trendi, jonka kehittäjä on Hannahille tuttu - kouluaikainen kiusaaja, joka teki teini-ikäisen Hannahin elämästä helvettiä. Kivet symboloivat anteeksipyyntöä, mutta kun Hannah ottaa ne ohjelmansa aiheeksi, käynnistyy mullistava tapahtumaketju. Menneisyyden salaisuudet murtautuvat esiin, ja pian pelissä on paitsi Hannahin työpaikka, myös perhe ja parisuhde."

Otava, 2018, 379 sivua. 
Alkuteos Sweet Forgiveness, 2015. Suomentanut Outi Järvinen. 

Michiganilainen Lori Nelson Spielman osaa hommansa. Hän tietää miten punotaan kaunis tarina - sellainen, joka saa hymyn huulille ja kyyneleet silmiin. 

Ainakin minut Lori Nelson Spielman on onnistunut kahdella romaanillaan vakuuttamaan. Pidin kovasti viime vuonna suomennetusta kirjasta Kymmenen unelmaani, joka kertoi omien unelmien saavuttamisesta. Tuorein suomennos Kivi sydämeltä on esikoistakin parempi. 

Lori Nelson Spielmanin kirjat ovat kepeitä ja helppolukuisia. Ne ovat viihdettä ja juonet ovat ennalta-arvattavia: tiedät heti kuka tulee saamaan kenetkin ja että kaikki päättyy hyvin. Se on romanttisille viihderomaaneille tyypillistä eikä haittaa ainakaan minua. Romanttiseen romaaniin tarttuessa tiedät pääseväsi lukemaan onnellisista ihmiskohtaloista, ihastumisesta, rakastumisesta ja kaikesta muusta ihanasta. Toki joukkoon mahtuu aina myös surua ja pettymyksiä, juonittelua ja pettämistä sekä vähintään yksi itsekäs mies. 

Mitään kovin yllättävää Kivi sydämeltä ei siis tarjoa, mutta tärkeintä on se miten asiat esitetään. Tämän Spielman taitaa. Hänen molempia kirjojaan on yhdistänyt niiden koskettavuus. Välillä hymyilyttää, välillä itkettää. Myönnän olevani herkkä lukija, mutta en silti vollota ihan jokaista kirjaa lukiessani. Kun teksti aiheutta tunnereaktioita, on jossain onnistuttu. 

Koskettavuuden lisäksi Spielman kirjoittaa kaikille tutuista mutta tärkeistä aiheista. Kun Kymmenen unelmaani kertoi unelmien tavoittelusta, kertoo Kivi sydämeltä katumuksesta sekä anteeksi pyytämisestä, anteeksi antamisesta ja anteeksi saamisesta. 

"Anteeksi pyytämällä ei voi poistaa tekemiään virheitä. Mutta ne tavallaan vedetään yli. Virhe pysyy, mutta sen päällä on musta viiva. Jos tarkasti katsoo, sen voi edelleen nähdä. Mutta ajan mittaan silmä alkaa katsoa virheen ohi, ja silloin näemme oikean viestin entistäkin selvempänä, entistä huolellisemmin kirjoitettuna."

Vaikka tarina kuinka kliseinen onkin, se herättää ajatuksia. Tekstin lomaan on upotettu monenlaisia viisauksia, joista ainakin itse pystyn ottamaan opikseni. Alan väkisinkin miettiä, keneltä kaikilta minun pitäisi pyytää anteeksi. 

"Anteeksi antaminen on vielä arvokkaampaa juuri siksi, että se ei poista virheitämme. Ihminen pysyy tietoisena tuskasta jota hänelle on aiheutunut, mutta päättää siitä huolimatta antaa anteeksi. Eikö se ole vielä paljon anteliaampaa kuin jos vetäisi kaihtimet kiinni ja teeskentelisi ettei vääryyttä ole koskaan tapahtunutkaan?"

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 48. haluaisit olla kirjan päähenkilö. Kyseinen kohta on minulle vaikea kohta, sillä hyvin harvoin koen haluavani olla minkään kirjan päähenkilö. Nyt ehkä kuitenkin voisin sanoa haluavani olla ratkaisuissani yhtä rohkea kuin tämän kirjan päähenkilö Hannah Farr. Kirjan alussa hän ei kovin rohkea ole, mutta kasvaa matkan varrella. 

Prinsessoja ja astronautteja -lukuhaasteessa Kivi sydämeltä täydentää kohtaa naisen kirjoittama viihdekirja. 

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 


"Joskus täytyy vain uskaltaa kaatua. Yleensä sitä satuttaa itsensä juuri silloin kun vastustelee ja yrittää pysyä pystyssä."