Erika Blairin upea elämä pyörii hänen menestyneen kiinteistöbisneksensä ympärillä New York Cityssä. Kun toinen hänen tyttäristään menehtyy traagisesti, Erikan elämän komeat rakennuspalikat kolisevat kumoon. Myös yhteys eloon jääneeseen tyttäreen uhkaa katketa. Mutta kuka oikein on lähettänyt sähköpostin, jossa siteerataan Erikan tytärvainajalleen tekemää leikekirjaa?

Salaperäiset sitaatit näyttävät tietä Erikan lapsuudenmaisemiin, jotka hän on vannonut jättävänsä taakseen. Vasta, kun Erika kohtaa menneisyytensä, hän voi löytää tien lastensa – ja itsensä – luo.

Otava, 2019. 383 sivua. 
Alkuteos Quote Me, 2016. Suomentanut Outi Järvinen. 

Lori Nelson Spielmanin uutuusromaanin Sanoja sydämestä kanteen on painettu sitaatti vanhasta blogitekstistäni. Kuvailen siinä Spielmanin aiempaa romaania sanoilla "Saa hymyn huulille ja kyyneleet silmiin". 

Tuo sitaatti täsmäisi täydellisesti myös tähän kirjaan.

Sanoja sydämestä näyttää ulkoisesti samalta kuin Spielmanin kaksi aiempaa - joista olen molemmista pitänyt. Se myös on sisältä hyvin samanlainen: kyseessä on viihderomaani, eikä tarina ole kovin yllätyksellinen vaan paikoin jopa ennalta-arvattava ja kliseinen.

Se ei kuitenkaan haittaa, ei yhtään.

Tärkeintä tässäkin kirjassa on se, miten tarina kerrotaan. Ja sen Spielman todellakin osaa. Hän osaa kertoa tarinansa niin taitavasti, että lukija uppoutuu siihen täysin. Kirja koskettaa ja naurattaa - mikä ei enää yllätä, koska saman ovat tehneet kirjailijan aiemmatkin teokset.

Ensimmäistä kertaa todella ymmärrän, mitä tarkoittaa jatkaa elämäänsä. Se ei ole sitä, että kääntäisi selkänsä ja kulkisi poispäin. Vaan sitä, että kulkee eteenpäin tuntemattomille poluille, jotka ovat joskus pelottavia ja aina yllättäviä. Ja jokaisella askelella tuntee enemmän, suree syvemmin ja nauraa aidommin, koska on rakastanut niin paljon. 

Lori Nelson Spielmanin esikoisteoksessa kyse oli unelmien tavoittelusta, toisessa kirjassa anteeksi antamisesta ja saamisesta.

Sanoja sydämestä kertoo menestyneestä kiinteistövälittäjä Erikasta ja hänen tyttäristään. Kun toinen tyttäristä menehtyy, joutuu Erika setvimään menneisyyden haamujaan ja pohtimaan suhdetta sekä omaan äitiinsä että tyttäriinsä. Tarina on traaginen ja surullinen, mutta huumoria ei unohdeta.

Toisin kuin aiemmissa kirjoissa, romantiikka ei ole nyt kovin tärkeässä osassa. Tärkeimpiä ovat perheen sisäiset ihmissuhteet. Erikan ja hänen tyttäriensä, Erikan ja hänen äitinsä ja isänsä sekä Annie-tyttären ja hänen hoidettavansa, pienen Oliven. Henkilöiden kehitys on kiinnostavaa, kuten Spielmanin kirjoissa yleensä.

Tuttuun tapaan Spielman on ripotellut tekstinsä joukkoon lukemattomia elämänviisauksia. Niillä on tässä kirjassa toki tarinan kannaltakin tärkeä merkitys, mutta samaa on ollut havaittavissa jo aiemmissa teoksissa. Se toimii, ainakin minusta, vaikka joku saattaisi mieltää ajatukset päälleliimatuiksi. Minä kuitenkin pidän niistä ja kirjaan lauseita muistiin.

Lori Nelson Spielman on kirjoittanut jälleen lämminhenkisen ja sydämeenkäyvän romaanin, josta ei voi olla pitämättä.

Me saamme uuden mahdollisuuden 365 kertaa vuodessa. 
Se alkaa keskiyöstä. 

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä.

Se sopii myös kohtiin:
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua (mm. lapsen kuolema, mielenterveysongelmat)
36. Kirjassa ollaan yksin
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

Tärkeät asiat eivät aina ole niitä, joilla on väliä.