Anne Bert saa 59-vuotiaana tietää sairastavansa parantumatonta tautia, joka vääjäämättä johtaa kivuliaaseen kuolemaan. Pian hän ymmärtää rakastavansa elämää niin paljon, että päättää antaa itsensä kuolla.

Päätös armokuolemasta saa Bertin tarttumaan elämään tiukemmin kuin koskaan. Hän liikkuu paljon niin kauan kuin jalat kantavat ja viettää aikaa perheensä ja ystäviensä kanssa. Hän käy läpi tunteita järkytyksestä ja suuttumuksesta suruun ja luopumiseen, tekee huomioita läheisten ja lääkärien reaktioista ja pohtii kuolemaa. Mitä se on ja milloin se alkaa?

Bazar, 2019. 144 sivua.
Alkuteos Le tout dernier été, 2017. Suomentanut Taina Helkamo. 

En oikein tiedä mitä sanoa. Olo on samaan aikaan sekä tyhjä että täynnä ajatuksia.

Anne Bertin Annan itseni kuolla on monella tavalla vaikuttava kirja. Se on tarina siitä, miten ALS muuttaa Bertin elämän lopullisesti ja miten hän päätyy päättämään elämänsä avustettuna Belgiassa.

Annan itseni kuolla kertoo kuolemasta ja kuolemaan valmistautumisesta. Se kertoo koskettavasti siitä, miltä tuntuu kun tietää, että kunto vain huononee ja kuolema lähestyy vääjäämättä. Bert kuvailee tuskallisen kauniisti niitä hetkiä, kun hän ymmärtää kokevansa asioita viimeistä kertaa - tai niitä hetkiä, joiden hän ei ymmärtänyt olevan viimeisiä. Kun kuolema lähestyy, Bert lakkaa puhumasta tulevaisuudesta.

Jopa kieleni on muuttunut: En käytä enää futuuria, koska tulevaisuutta ei ole olemassa. Enkä imperfektiä, joka raastaa sydäntäni eikä menneisyyttäkään enää ole. Taivutan vain samanaikaisesti sekä valtavassa että mitättömässä ikuisessa preesensissä. 

Annan itseni kuolla on tietysti myös tarina ALS:ista, kuolemaan johtavasta liikehermoja rappeuttavasta sairaudesta. Se on yllättävän yleinen: Suomessa ALS:ia sairastaa Suomessa noin 350 ihmistä. Bertin kuvaus taudin etenemisestä ja sen vaikutuksesta elämään on pysäyttävä.

Ulkomuotoni on moitteeton: leukani on ylhäällä, ylävartalo ojennuksessa, käsivarret levollisesti sivuilla ja ylläni on katsojaa hämäävä kaunis mekko. Jos pysyn sillä tavoin liikkumatta, ruumiini ei paljasta mitään. Se on yhä edustava, melkein ylväs. 
Kukaan ei voi uskoa, millaista tuhoa se tekee, miten se pyrkii tekemään minusta lopun. 

Bert kirjoittaa riipaisevasti myös niistä hetkistä, jolloin hän pystyy vielä nauttimaan elämästään. Aikaa myöten näitä hetkiä tulee vähemmän.

Astun ulos ja kävelen paljain jaloin kasteisella nurmella nähdäkseni itään. Ensimmäiset auringonsäteet ja taivaanrannassa kajastava hehku valaisevat puutarhan. 
Ja siinä, aamuni yksinäisyydessä, unohdan olevani kuolemaantuomittu.

Eutanasia on teoksessa tärkeässä roolissa, mutta siitä ei saarnata. Itse asiassa kirja puhuu eutanasiasta suoraan varsin vähän. Teoksessa kerrotaan lyhyesti Bertin vierailuista klinikalla Belgiassa ja hieman hänen ajatuksistaan siitä, miksi hän ratkaisuun päätyy, mutta kokonaisuudessaan eutanasia on kirjassa kohtalaisen pienessä osassa.

Teosta lukiessa alkaa kuitenkin väistämättä ihmetellä, miksi eutanasian sallimisesta edelleen keskustellaan. Miksei sitä ole sallittu jo?

Niin sydäntäni kuin mieltänikin korventava loputon tuska yltyy entisestään. Sen valtavuutta ei kykene mittaamaan yksikään mitta. Vain ajatukseni kirkkaus on enää turvassa pienellä vastarinnan saarekkeella. 

Tärkeän aiheensa lisäksi Annan itseni kuolla tekee vaikutuksen kirjallisilla ansioillaan. Teos on lyhyydestään huolimatta suuri. Se on koskettava ja kaihoisa, murskaavan surullinen ja itkettävä, mutta samalla kaunis. Se muistuttaa siitä, miten lyhyt elämä voi olla, ja miten upeita monet pienet ja arkisiltakin tuntuvat asiat elämässä ovat.

***

Ranskalainen kirjailija ja kustantamon johtaja Anne Bert kuoli lääkäreiden avustamana Belgiassa vuonna 2017. Annan itseni kuolla julkaistiin Bertin kuoleman jälkeen.

***

Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii kohtiin
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua (eutanasia)
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
29. Kirjassa nähdään unia
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: