Anne Bert: Annan itseni kuolla


Anne Bert saa 59-vuotiaana tietää sairastavansa parantumatonta tautia, joka vääjäämättä johtaa kivuliaaseen kuolemaan. Pian hän ymmärtää rakastavansa elämää niin paljon, että päättää antaa itsensä kuolla.

Päätös armokuolemasta saa Bertin tarttumaan elämään tiukemmin kuin koskaan. Hän liikkuu paljon niin kauan kuin jalat kantavat ja viettää aikaa perheensä ja ystäviensä kanssa. Hän käy läpi tunteita järkytyksestä ja suuttumuksesta suruun ja luopumiseen, tekee huomioita läheisten ja lääkärien reaktioista ja pohtii kuolemaa. Mitä se on ja milloin se alkaa?

Bazar, 2019. 144 sivua.
Alkuteos Le tout dernier été, 2017. Suomentanut Taina Helkamo. 


En oikein tiedä mitä sanoa. Olo on samaan aikaan sekä tyhjä että täynnä ajatuksia.

Anne Bertin Annan itseni kuolla on monella tavalla vaikuttava kirja. Se on tarina siitä, miten ALS muuttaa Bertin elämän lopullisesti ja miten hän päätyy päättämään elämänsä avustettuna Belgiassa.

Annan itseni kuolla kertoo kuolemasta ja kuolemaan valmistautumisesta. Se kertoo koskettavasti siitä, miltä tuntuu kun tietää, että kunto vain huononee ja kuolema lähestyy vääjäämättä. Bert kuvailee tuskallisen kauniisti niitä hetkiä, kun hän ymmärtää kokevansa asioita viimeistä kertaa - tai niitä hetkiä, joiden hän ei ymmärtänyt olevan viimeisiä. Kun kuolema lähestyy, Bert lakkaa puhumasta tulevaisuudesta.

Jopa kieleni on muuttunut: En käytä enää futuuria, koska tulevaisuutta ei ole olemassa. Enkä imperfektiä, joka raastaa sydäntäni eikä menneisyyttäkään enää ole. Taivutan vain samanaikaisesti sekä valtavassa että mitättömässä ikuisessa preesensissä. 

Annan itseni kuolla on tietysti myös tarina ALS:ista, kuolemaan johtavasta liikehermoja rappeuttavasta sairaudesta. Se on yllättävän yleinen: Suomessa ALS:ia sairastaa Suomessa noin 350 ihmistä. Bertin kuvaus taudin etenemisestä ja sen vaikutuksesta elämään on pysäyttävä.

Ulkomuotoni on moitteeton: leukani on ylhäällä, ylävartalo ojennuksessa, käsivarret levollisesti sivuilla ja ylläni on katsojaa hämäävä kaunis mekko. Jos pysyn sillä tavoin liikkumatta, ruumiini ei paljasta mitään. Se on yhä edustava, melkein ylväs. 
Kukaan ei voi uskoa, millaista tuhoa se tekee, miten se pyrkii tekemään minusta lopun. 

Bert kirjoittaa riipaisevasti myös niistä hetkistä, jolloin hän pystyy vielä nauttimaan elämästään. Aikaa myöten näitä hetkiä tulee vähemmän.

Astun ulos ja kävelen paljain jaloin kasteisella nurmella nähdäkseni itään. Ensimmäiset auringonsäteet ja taivaanrannassa kajastava hehku valaisevat puutarhan. 
Ja siinä, aamuni yksinäisyydessä, unohdan olevani kuolemaantuomittu.

Eutanasia on teoksessa tärkeässä roolissa, mutta siitä ei saarnata. Itse asiassa kirja puhuu eutanasiasta suoraan varsin vähän. Teoksessa kerrotaan lyhyesti Bertin vierailuista klinikalla Belgiassa ja hieman hänen ajatuksistaan siitä, miksi hän ratkaisuun päätyy, mutta kokonaisuudessaan eutanasia on kirjassa kohtalaisen pienessä osassa.

Teosta lukiessa alkaa kuitenkin väistämättä ihmetellä, miksi eutanasian sallimisesta edelleen keskustellaan. Miksei sitä ole sallittu jo?

Niin sydäntäni kuin mieltänikin korventava loputon tuska yltyy entisestään. Sen valtavuutta ei kykene mittaamaan yksikään mitta. Vain ajatukseni kirkkaus on enää turvassa pienellä vastarinnan saarekkeella. 

Tärkeän aiheensa lisäksi Annan itseni kuolla tekee vaikutuksen kirjallisilla ansioillaan. Teos on lyhyydestään huolimatta suuri. Se on koskettava ja kaihoisa, murskaavan surullinen ja itkettävä, mutta samalla kaunis. Se muistuttaa siitä, miten lyhyt elämä voi olla, ja miten upeita monet pienet ja arkisiltakin tuntuvat asiat elämässä ovat.

***

Ranskalainen kirjailija ja kustantamon johtaja Anne Bert kuoli lääkäreiden avustamana Belgiassa vuonna 2017. Annan itseni kuolla julkaistiin Bertin kuoleman jälkeen.

***

Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii kohtiin
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua (eutanasia)
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
29. Kirjassa nähdään unia
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

  • Kirjat kertovat -blogin Satu, jonka mielestä Annan itseni kuolla on todella puhutteleva kirja. 

Lori Nelson Spielman: Sanoja sydämestä


Erika Blairin upea elämä pyörii hänen menestyneen kiinteistöbisneksensä ympärillä New York Cityssä. Kun toinen hänen tyttäristään menehtyy traagisesti, Erikan elämän komeat rakennuspalikat kolisevat kumoon. Myös yhteys eloon jääneeseen tyttäreen uhkaa katketa. Mutta kuka oikein on lähettänyt sähköpostin, jossa siteerataan Erikan tytärvainajalleen tekemää leikekirjaa?

Salaperäiset sitaatit näyttävät tietä Erikan lapsuudenmaisemiin, jotka hän on vannonut jättävänsä taakseen. Vasta, kun Erika kohtaa menneisyytensä, hän voi löytää tien lastensa – ja itsensä – luo.

Otava, 2019. 383 sivua. 
Alkuteos Quote Me, 2016. Suomentanut Outi Järvinen. 

Lori Nelson Spielmanin uutuusromaanin Sanoja sydämestä kanteen on painettu sitaatti vanhasta blogitekstistäni. Kuvailen siinä Spielmanin aiempaa romaania sanoilla "Saa hymyn huulille ja kyyneleet silmiin". 

Tuo sitaatti täsmäisi täydellisesti myös tähän kirjaan.

Sanoja sydämestä näyttää ulkoisesti samalta kuin Spielmanin kaksi aiempaa - joista olen molemmista pitänyt. Se myös on sisältä hyvin samanlainen: kyseessä on viihderomaani, eikä tarina ole kovin yllätyksellinen vaan paikoin jopa ennalta-arvattava ja kliseinen.

Se ei kuitenkaan haittaa, ei yhtään.

Tärkeintä tässäkin kirjassa on se, miten tarina kerrotaan. Ja sen Spielman todellakin osaa. Hän osaa kertoa tarinansa niin taitavasti, että lukija uppoutuu siihen täysin. Kirja koskettaa ja naurattaa - mikä ei enää yllätä, koska saman ovat tehneet kirjailijan aiemmatkin teokset.

Ensimmäistä kertaa todella ymmärrän, mitä tarkoittaa jatkaa elämäänsä. Se ei ole sitä, että kääntäisi selkänsä ja kulkisi poispäin. Vaan sitä, että kulkee eteenpäin tuntemattomille poluille, jotka ovat joskus pelottavia ja aina yllättäviä. Ja jokaisella askelella tuntee enemmän, suree syvemmin ja nauraa aidommin, koska on rakastanut niin paljon. 

Lori Nelson Spielmanin esikoisteoksessa kyse oli unelmien tavoittelusta, toisessa kirjassa anteeksi antamisesta ja saamisesta.

Sanoja sydämestä kertoo menestyneestä kiinteistövälittäjä Erikasta ja hänen tyttäristään. Kun toinen tyttäristä menehtyy, joutuu Erika setvimään menneisyyden haamujaan ja pohtimaan suhdetta sekä omaan äitiinsä että tyttäriinsä. Tarina on traaginen ja surullinen, mutta huumoria ei unohdeta.

Toisin kuin aiemmissa kirjoissa, romantiikka ei ole nyt kovin tärkeässä osassa. Tärkeimpiä ovat perheen sisäiset ihmissuhteet. Erikan ja hänen tyttäriensä, Erikan ja hänen äitinsä ja isänsä sekä Annie-tyttären ja hänen hoidettavansa, pienen Oliven. Henkilöiden kehitys on kiinnostavaa, kuten Spielmanin kirjoissa yleensä.

Tuttuun tapaan Spielman on ripotellut tekstinsä joukkoon lukemattomia elämänviisauksia. Niillä on tässä kirjassa toki tarinan kannaltakin tärkeä merkitys, mutta samaa on ollut havaittavissa jo aiemmissa teoksissa. Se toimii, ainakin minusta, vaikka joku saattaisi mieltää ajatukset päälleliimatuiksi. Minä kuitenkin pidän niistä ja kirjaan lauseita muistiin.

Lori Nelson Spielman on kirjoittanut jälleen lämminhenkisen ja sydämeenkäyvän romaanin, josta ei voi olla pitämättä.

Me saamme uuden mahdollisuuden 365 kertaa vuodessa. 
Se alkaa keskiyöstä. 

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä.

Se sopii myös kohtiin:
2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua (mm. lapsen kuolema, mielenterveysongelmat)
36. Kirjassa ollaan yksin
40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

Tärkeät asiat eivät aina ole niitä, joilla on väliä. 

Venla Pystynen & Linda-Maria Roine: Mercedes Bentso - Ei koira muttei mieskään


Yhdenkin ulkopuolisen tuki voi kääntää solmuun menneen elämän suunnan.
Nuoren naisen selviytymistarina huumehelvetistä.

Naisnäkökulmasta kerrottu tositarina Helsingin huumepiireistä ja musiikin pelastavasta voimasta. Kertomus siitä, miten yksikin välittävä ihminen voi pelastaa elämän. Kun helsinkiläinen Linda-Maria Roine on 16-vuotias, hän tapaa sattumalta juuri vankilasta vapautuneen narkomaanin ja alkaa seurustella tämän kanssa. Tyttö ajautuu huonoon seuraan. Hyvinvointivaltion syrjäkujilla Linda-Maria tutustuu ihmisiin, jotka ovat tippuneet kaikkien turvaverkkojen läpi. Naiset kärsivät jatkuvasta hyväksikäytöstä, vaientamisesta ja väkivallasta. Kun poikaystävä lähes tappaa Linda-Marian kamapäissään, tyttö saa repäistyä itsensä irti huumemaailmasta.

Johnny Kniga, 2019. 320 sivua. 
Äänikirja 6 h 5 min, lukija Linda-Maria Roine.

Ennen tätä kirjaa en ollut kuullutkaan Linda-Maria Roineesta, Mercedes Bentsosta. Bongasin kirjan katalogeista, kiinnostuin vähäsen, mutten kuitenkaan laittanut varaukseen asti.

Kun some alkoi täyttyä teoksen hehkutuksesta ja valtavista vaikuttumiskokemuksista, otin kirjan kuunteluun.

Mercedes Bentso - Ei koira muttei mieskään kertoo helsinkiläisestä Linda-Maria Roineesta, joka ajautuu teini-ikäisenä huumepiireihin. Taustalla on lapsuuden hyväksikäyttöä, ja hyväksikäytetyksi Roine tulee nytkin. Narkkarimaailman lisäksi kirja kertoo muun muassa syrjäytymisestä, romanikulttuurista ja naisten asemasta.

Tarinan lomaan on ripoteltu Mercedes Bentson kappaleiden sanoituksia. Toisinaan ne kuljettavat juonta eteenpäin, toisinaan tuovat esille Linda-Maria Roineen tunteita, raivoa ja vihaakin. Sanoitukset pääsevät kirjassa oikeuksiinsa ja varsinkin äänikirjaformaattiin ne tuntuvat sopivan hienosti.

Itse teos on karu ja kamala. Linda-Maria Roine kertoo kokemastaan rehellisesti ja kaunistelematta, mikä on todella rohkeaa. Hän kertoo asioista, joista useimmiten halutaan vaieta.

En muista pitkään aikaan lukeneeni mitään näin aidon tuntuista.

Kuunnellessani tajuan eläväni todella tiukasti omassa kuplassani. Olen valtaväestön edustaja, elän hyvin toimeentulevan työssäkäyvän arkea ja minulla on perusasiat aika hyvin. En tiedä mitään siitä, mistä Linda-Maria kertoo ja mitä hän on joutunut kokemaan - eikä hän ole edes minun ikäiseni.

Mercedes Bentso on todella silmiä avaava kirja, vaikkei sen kuunteleminen olekaan kivaa. Äänikirjan lukija on Linda-Maria Roine itse, mikä tekee kokemuksesta entistä vaikuttavamman. Tämä on kirja, joka lähes jokaisen olisi hyvä lukea, ihan jo sen omasta kuplasta poistumisen takia.

Jos aihe kiinnostaa enemmän, Yle Areenassa on vielä toistaiseksi katsottavissa Linda-Maria Roineesta kertova dokumentti. En ole sitä vielä itse katsonut, mutta aion katsoa.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

  • bookishteaparty-blogin Katri, jonka mielestä kirjasta voi saada paljon irti, kun käyttää kriittistä lukutaitoa. 
  • 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogin Marile, jonka mielestä jokaisen etuoikeutetun valkoisen suomalaisen pitäisi lukea tämä kirja.

Syksyn 2019 kiinnostavimmat kirjat


Kohta on kesä ja sen jälkeen syksy, ja taas tulossa toinen toistaan kiinnostavampia kirjoja! Minäkin selailin innoissani syksyn kirjakatalogeja, mutta yritin pitää varauslistani järjellisenä. Viimeksi nimittäin meni vähän yli varausten kanssa, ja olen lukenut melkein koko kevään pelkkiä uutuuskirjoja. Kivaa sekin, mutta kaikkia varaamiani en edes ole ehtinyt lukea.

Seuraavat kirjat menivät kuitenkin heti varaukseen. Kirjat on listattu julkaisu- ja aakkosjärjestykseen.

Mitä kirjoja te odotatte syksyltä?

Joël Dicker: Stephanie Mailerin katoaminen
elokuu 2019 / Tammi

Pidin kovasti Joël Dickerin kirjasta Totuus Harry Quebertin tapauksesta ja myös sen jatko-osa Baltimoren sukuhaaran tragedia oli ihan mieleeni. Dicker kirjoittaa hyviä lukuromaaneja, joiden parissa viihtyy, joten kyllä tämä uutuuskin täytyy lukea - vaikka se pitkä onkin, lähes 700 sivua. 


Édouard Louis: Ei enää Eddy
elokuu 2019 / Tammi

Tämä nuoren Édouard Louisin omaelämäkerrallinen teos on kustantajan mukaan järkyttänyt Ranskaa. Kirja kertoo, miten Eddy kasvoi väkivallan keskellä homoseksuaalina, ainoana toiveenaan olla niin kuin muut.


Maja Lunde: Sininen
elokuu 2019 / Tammi

Maja Lunden kolme vuotta sitten julkaistu Mehiläisten historia on saanut valtavasti kehuja, mutta minä en sitä ole vielä lukenut. Kehut ovat kuitenkin saaneet minut kiinnostumaan, joten tämä vesipulan lamauttamasta huomisesta kertova teos Sininen pääsee ehdottomasti lukulistalle.


Rosella Postorino: Suden pöydässä
elokuu 2019 / Bazar

Italialaiskirjailijan romaani kertoo Hitlerin ruoanmaistajista, henkilöistä, jotka joutuvat maistamaan Hitlerille tarjottavaa ruokaa mahdollisten myrkytysyritysten varalta. Teos tulee todennäköisesti olemaan ahdistavaa ja kamalaa luettavaa, mutta tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman vuosien takaisiin tapahtumiin.


Antti Rönkä: Jalat ilmassa
elokuu 2019 / Gummerus

23-vuotiaan Antti Röngän esikoisromaani kertoo omakohtaisen tarinan koulukiusaamisesta ja siitä, miten kiusaamisen arvet eivät välttämättä koulun päätyttyäkään parane. Nuorten kirjailijoiden esikoisteokset voivat yllättää, mutta vähintäänkin ne usein tarjoavat tuoreita näkökulmia.


Lëila Slimani: Adèle
elokuu 2019 / WSOY

En ole lukenut Slimanilta aiemmin suomennettua teosta, mutta olen kuullut siitä valtavasti kehuja. Siksi kiinnostuin myös tästä Adèlesta, joka on kirjailijan esikoisromaani. Teos käsittelee pakkomielteistä halua ja kertoo seksiriippuvaisesta Adèlesta. Teos on voittanut marokkolaisen Mamounia-kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015.


Eeva Vekki & Risto Järvinen: Päiväkirjaklubi
elokuu 2019 / Otava

Tuttujen ja tuntemattomien entisten teinien jakamia päiväkirjamerkintöjä, se on tämän kirjan sisältö. Kirja on saanut alkunsa samannimiseltä komediaklubilta, jonne ihmiset ovat saaneet tulla lukemaan omia päiväkirjamerkintöjään. Ehkä tämä kirja palauttaa mieleen myös ne omat muinaiset päiväkirjamerkinnät, jotka ovat nykyään luettuina niiiin noloja. 





Kari Aihinen: Kapen parhaat
syyskuu 2019 / Tammi

Minulla on Kari Aihisen aiempi keittokirja Kape 24h, joka on ahkerassa käytössä. Tykkään laittaa ruokaa, ja usein myös fine diningia, ja Kapen keittokirja on vastannut siihen tarpeeseen. Toivottavasti tässäkin kirjassa on myös muuta kuin sitä ihan perinteistä kotiruokaa.


Karen Cleveland: Totuuden tuolla puolen
syyskuu 2019 / Gummerus

Karen Clevelandin esikoisromaani Koko totuus oli viime vuoden paras lukemani jännityskirja. Kirja oli todella koukuttava ja jännittävä, joten odotan mielenkiinnolla, millainen hänen toinen romaaninsa on. Totuuden tuolla puolen yhdistelee jännitykseen jälleen perhe-elämää ja sitä, miten äiti joutuu tasapainottelemaan moneen suuntaan, kun rikokset tulevat vähän liian lähelle omaa perhettä. Tämä oli yksi Clevelandin esikoisen vahvimpia puolia, joten tuoreeltakin kirjalta on lupa odottaa hyvää.


Jonas Gardell: Ehdottoman rakkauden muistolle
syyskuu 2019 / Johnny Kniga

Minulla on vielä lukematta Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogian viimeinen osa, mutta kaksi ensimmäistä osaa ovat tehneet suuren vaikutuksen. Gardellin uutuus on siis pakko lukea, vaikka sen kuvaus herättääkin minussa lähinnä hämmennystä.


Otto Hyyrynen: Murtumispiste
syyskuu 2019 / WSOY

Tässä teoksessa on kuvauksen perusteella vähän jotain samaa kuin listalle myös päätyneessä Jäässä. Otto Hyyrysen psykologinen trilleri Murtumispiste sijoittuu Jäämerellä sijaitsevalle tutkimusasemalle, jonka rantaan ajautuu mykkä pikkutyttö. Odotan hyytävää kirjaa!



Clare Mackintosh: Lopun jälkeen
syyskuu 2019 / Gummerus

Clare Mackintosh on kirjoittanut kolme psykologista trilleriä, joten loogisinta olisi ollut pamauttaa neljäskin siihen perään. Brittikirjailija ei kuitekaan tehnyt niin - ja hyvä näin! Lopun jälkeen on kustantajan mukaan "romaani valinnoista, rakkauden voimasta ja hauraudesta, surusta ja toivosta". Se ketoo parista, jonka pieni poika sairastuu vakavasti ja pariskunta joutuu tekemään yhden elämänsä suurimmista päätöksistä. Olen innoissani, koska olen aiemmilla romaaneillaan Mackintosh on osoittanut olevansa taitava juonenkuljettaja. Hänen trillerinsä alkoivat kuitenkin jo vähän toistaa itseään, joten on mielenkiintoista nähdä, miten Mackintosh selviää tässä genressä.


Jojo Moyes: Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia
syyskuu 2019 / Gummerus

Jojo Moyes on yksi suosikeistani, joten häneltä julkaistavat teokset ovat aina kiinnostavien joukossa. Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia on nimensä mukaisesti kertomuskokoelma, jossa on kuvauksia ihmissuhteista. Yksi kokoelman tarinoista kertoo romaanin Ne, jotka ymmärtävät kauneutta päähenkilöistä. Tätä odotan!


Inka Nousiainen: Mustarastas
syyskuu 2019 / WSOY

Pidin Nousiaisen teoksesta Kirkkaat päivä ja ilta, jonka kuuntelin äänikirjana. Mustarastas kertoo vuonna 1989 tapahtuneesta tragediasta: 17-vuotias Juha lähtee laivalle ja katoaa jäljettömiin. Kirjassa Juhan jo aikuinen pikkusisko palaa muistelemaan menneitä. Odotan kaunista ja tunnelmallista tekstiä.



Emma Vepsä: Tie Teheraniin
syyskuu 2019 / Atena

Emma Vepsän Asfalttivolgaa etelään oli yksi viime vuoden parhaista lukukokemuksistani. Siinä Vepsä liftasi Moskovasta Afganistaniin. Tie Teheraniin on sekin liftaus- ja matkakirja: nyt peukalokyytiläisen matka käy Iraniin. Tätä odotan ehkä eniten kaikista kevään kirjoista!


Kari Lumikero: Uutismies
lokakuu 2019 / Tammi

Jos olet joskus katsonut uutisia, olet todennäköisesti ainakin kuullut Kari Lumikerosta. Legendaarisen toimittajan omaelämäkerta kiinnostaa ennen kaikkea ammatillisessa mielessä.


Michelle McNamara: Katoan yön pimeyteen
lokakuu 2019 / Atena

Katoan yön pimeyteen kertoo tositarinan toimittajasta, joka yrittää pakkomielteisesti jäljittää Kaliforniaa piinaavan sarjamurhaajan. En ole kuullut kyseisestä tapauksesta aikaisemmin, mutta veikkaan, että tämä kirja tulee olemaan yhtä aikaa sekä kamala että erittäin kiinnostava.


John Kåre Raake: Jää
lokakuu 2019 / Bazar

Norjalaisen John Kåre Raaken trilleri Jää sijoittuu Pohjoisnavalle, jossa tutkijat ovat dokumentoimassa ilmastonmuutoksen aiheuttamia tuhoja. Matka muuttuu kuitekin nopeasti, kun Pohjoisnavalta löytyy Kiinan valtion salainen tukikohta. Uudet pohjoismaiset dekkaristit kiinnostavat, mutta tässä kirjassa houkuttelee ensisijaisesti mielenkiintoinen miljöö. 


Amanda Vaara: Heti vapaa
lokakuu 2019 / Karisto

Heti vapaa on Majatalo Villa Venlasta kertovan sarjan kolmas osa. Olen pitänyt aiemmista: Pientä fiksausta vailla ja Yösähköä, jotka ovat olleet kevyttä ja raikasta hömppälukemista. Toinen osa Yösähköä tosin jätti vähän jotain hampaankoloonkin, muttei niin paljoa, että jättäisin tätä kolmatta osaa lukematta. 


Maria Veitola: Toisinpäin
lokakuu 2019 / Johnny Kniga

Maria Veitolan Veitola teki minuun vaikutuksen, joten haluan ehdottomasti lukea myös naisen seuraavan kirjan. Tai en ehkä lukea - todennäköisesti haluan kuunnella sen äänikirjana, niin kuin tein Veitolankin kanssa. Toisinpäin tulee varmasti olemaan aika erikoinen kirja, sillä siinä Maria Veitola vastaa ihmisten hänelle esittämiin kysymyksiin.


Veitolan ja Clevelandin kirjojen kansikuvia ei vielä löytynyt kustantajan sivuilta. 

Camilla Läckberg: Kultahäkki


Ulkopuolisten silmissä Faye on saanut kaiken: täydellisen aviomiehen, suloisen tyttären ja tyylikkään kodin Tukholman parhailta kulmilta. Todellisuudessa ahdistavat muistot lapsuudesta Fjällbackassa vainoavat häntä, ja Faye kokee elävänsä vankina kultaisessa häkissä. Oli aika, jolloin hän oli vahva ja kunnianhimoinen nainen. Se oli ennen kuin hän luopui kaikesta miehensä Jackin vuoksi.

Kun Jack pettää Fayta, hänen maailmansa romahtaa. Faye on täysin musertunut, kunnes hän päättää antaa samalla mitalla takaisin ja keksii julman tavan kostaa.

Otava, 2019. 350 sivua.
Alkuteos En bur av guld, 2019. Suomentanut Aleksi Milonoff. 

Olen pitänyt Camilla Läckbergin Fjällbacka-sarjasta, joka on ollut viihdyttävää ja kevyehköä dekkarilukemista. Fjällbacka on kertonut tavallisista, joskin aika epätodellisen täydellisistä ihmisistä - mutta kuitenkin ihan sellaisista normaaleista keskiluokan edustajista, poliiseista ja kirjailijoista. 

Läckbergin uusimmassa trillerissä mennään ihan eri suuntaan. Henkilöt ovat huippurikkaita, kauniita ja komeita. Hehkeiden kotirouvien tärkein tehtävä on näyttää hyvältä ja viihdyttää varakkaita liikemies-puolisoitaan makuuhuoneessa. Tämä asetelma tympii ja tuntuu vieraalta. Se on liian kaukana minun, ihan tavallisen lukijan elämästä.

Toki kirjassa on kyse ennen kaikkea vahvoista naisista, jotka ottavat haluamansa ja raivaavat itselleen tilaa miesten maailmassa. He kostavat, kuten kannessakin jo luvataan. 

Se on kirjan vahvuus, sillä tietysti arvostan tällaista asetelmaa, jossa naiset voittavat. Samalla kiinnitetään huomiota siihen, että nainenkin voi tehdä uraa ja menestyä, eikä maailman täydy olla vain miesten. 

Mutta. Se ei riitä, sillä kirja on epäuskottava. Kaikki menee liian hyvin, miehet ovat liian tyhmiä, epätodellisen tyhmiä. Ehkä se on tarkoituskin - ehkä tämän kirjan on tarkoitus olla todellinen naisten ylistyspuhe, jossa miehet ovat aivottomia ja pelkästään alapäänsä vietävissä, ehkä Läckberg on halunnut vetää ihan överiksi. Se kuitenkin tuottaa lähinnä myötähäpeää. 

Myötähäpeää tuottavat myös lukuisat (huonot) seksikohtaukset, jotka tuovat mieleen ö-luokan eroottisen romaanin. 

Kaikesta huolimatta kirja on koukuttava, joten jossain Läckberg on onnistunut. Kultahäkki viihdyttää ja on nopeasti luettu, vaikka aiheuttaakin säännöllisesti kulmien kohottelua. 


Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

  • Mummo matkalla -blogin Takkutukka, joka ei hänkään jaksa innostua rikkaiden pintaliitoelämästä. 
  • Lukupino-blogi, joka rakastaa kunnon kostotarinoita, ja tämä oli hänen mielestään juuri sellainen. 
  • Kirsin Book Club, joka suosittelee kirjaa romanttisen viihteen ja ehkä myös dekkarien ystäville.

Huhtikuun luetut


Huhtikuu tuntui tahmealta lukukuukaudelta, mutta ei se lopulta sitä ollut. Luin kuusi kirjaa ja kuuntelin kaksi. Mukaan mahtui keskinkertaisia, hyviä ja loistavia kirjoja.

You-Jeong Jeong: Piruparka

Korelainen trilleri oli persoonallinen - jotain sellaista, millaista en ollut lukenut aikaisemmin. Kirja ei kuitenkaan aivan täysin uponnut: tunnelma oli ahdistava ja kirja oli myös aika raaka. 

★★★



André Aciman: Kutsu minua nimelläsi

Acimanin romaani on herättänyt Suomessa hyvin monenlaisia mielipiteitä: sitä on vihattu ja rakastettu. Minä pidin, sillä mielestäni se kuvaa hyvin teini-ikäisen raastavaa ja riipivää, päätöntä rakastumista. Myös helteisen Italian tunnelma on mainio. 

★★★★



Anna Karhunen, Tiia Rantanen: Kaverin puolesta kyselen (äänikirja)

Lyhyt teos oli nopeasti kuunneltu ja paikoin ihan viihdyttäväkin. En kuitenkaan jaksanut hirveästi innostua tarinoista kännisekoiluista ja pissa-kakka-huumorista, jota oli tässä kirjassa melko runsaasti. 

★★★



Erin Kelly: Älä jää pimeään

Odotin kovasti tätä psykologista trilleriä, mutta petyin hieman. Monet ovat kuvanneet kirjaa todella koukuttavaksi, mutta minut se koukutti vasta 300 sivun jälkeen. Siihen asti lukeminen oli melkoista taistelua. Loppu oli kyllä hyvä. 

★★★



Veera Salmi: Perhoset veljeni ympärillä

Tämä kirja oli kuukauden ristiriitaisin. Aluksi inhosin sitä, lopuksi rakastin. Kokonaisuus jäi siis ehdottomasti plussan puolelle ja tykkäsin Salmen tyylistä kirjoittaa. Uskon, että tämä on yksi niistä kirjoista, jotka jäävät tältä vuodelta mieleen. 

★★★★★



Kim Thúy: Ru

Vietnamin venepakolaisena Kanadaan muuttaneen Kim Thúyn omaelämäkerrallinen teos on täynnä välähdyksenomaisia muistikuvia, jotka liittyvät saumattomaksi kokonaisuudeksi. Hieno ja mielenkiintoinen kirja. 

★★★★



Helmi Kekkonen: Olipa kerran äiti

Kuukauden paras! Odotin romaania, sain omaelämäkerrallisen teoksen äitiydestä. Aihe ei niin kiinnostanut, mutta tulipahan todistettua, että taitava kirjoittaja tekee hyvän teoksen aiheesta kuin aiheesta. Upeaa kieltä, mieletöntä tunteiden sanoittamista. Huikea kirja!

★★★★★



Venla Pystynen, Linda-Maria Roine: Mercedes Bentso (äänikirja)

Linda-Maria Roineen eli Mercedes Bentson elämäkerta oli mielenkiintoista kuunneltavaa, sillä en muista edes kuulleeni kyseisestä henkilöstä ennen tämän kirjan ilmestymistä. Teos oli karua kuultavaa, mutta tarjosi mielenkiintoisen näkökulman oman kuplan ulkopuolelle. Taitavasti tehty ja taitavasti luettu. 

★★★★★