Mark Levin: Spritea pelastamassa

Rescuing Sprite
2007
ISBN 978-952-5734-20-1
186 s.

"Spritea pelastamassa on koskettava tositarina koiran ja sen omistajan suhteesta sekä siitä tuskasta, jonka rakkaasta lemmikistä luopuminen aiheuttaa. Vaikka kirja käsittelee vaikeaa ja surullista aihetta, on siinä paljon toivoa ja kiherryttäviä hippusia siitä ilosta, jota koirat tuovat ihmisystäviensä elämään. Mark Levin kertoo vilpittömästi ja elävästi kokemistaan koiranomistajan onnen ja  murheen hetkistä."

Huomaa, että meille on tulossa koira. Koirakirjoja on tullut viime aikoina luettua paljon, mutta toisaalta se on ollut vain kiinnostavaa. On ihanaa - ja toisinaan myös kamalaa - lukea muiden ihmisten ja koirien tarinoita.

Spritea pelastamassa on yksi parhaista koiriin liittyvistä tarinoista, jonka olen lukenut. Se sisältää niin paljon sellaisia piirteitä ja tunteita, jotka jokainen koiran joskus omistanut tunnistaa. Toisaalta se sisältää myös paljon sellaisia asioita, joita ei kovin monelle tapahdu.

Levin todella avaa elämänsä lukijalle. Hän päästää ihmiset syvälle, eikä arkaile kertoa tunteistaan. Tämä on varmasti suuri syy kirjan kiinnostavuuteen. Se liikuttaa ja koskettaa.

Itseeni kirja vetosi vahvasti sen vuoksi, että teos käsitteli niin vahvasti koirasta luopumista. Tilanne on minunkin kohdallani edessä pian, sillä lapsuudessani perheeseen tullut koira alkaa olla jo vanha. Kirja sisälsi oivaltavia ajatuksia, ja uskonkin, että tämä kirja voisi olla hyödyksi jokaiselle koiraihmiselle, jolle koirasta luopuminen on ajankohtaista.

"Kultakalat, kilpikonnat ja hamsterit ovat lemmikkejä. Koirat ovat perheenjäseniä."

Kaisa Strandén: Sankarikoirat

2008
ISBN 978-951-37-5289-7
200 s.

"Hector, harmaa norjanhirvikoira, pelasti miehen karhun kidasta. Alaskanmalamuuttipoikien Önnin ja Sampon ansiosta kolme miestä selvisi hyytävästä tammikuisesta merestä. Belgianpaimenkoira Herkules ajoi nukkuvan perheen yösydännä ulos palavasta talosta. Kahden nyrkin kokoinen chihuahua otti vauvaa uhanneen käärmeen myrkyn vastaan omaan pieneen päähänsä

Sankarikoirat on kunnianosoitus ihmisen parhaalle ystävälle, joka tarpeen vaatiessa on valmis uhraamaan vaikka henkensä ihmisensä puolesta. Kirja on täynnä jännittäviä, ihastuttavia, liikuttavia ja kerrassaan ällistyttäviä tarinoita sekä suomalaisten että maailmalla urheudestaan palkittujen nelijalkaisen ystäviemme sankariteoista. Koiran urheus ei ole koosta eikä rodusta kiinni."

Takakannen teksti kuvaa kirjan sisältöä erinomaisesti. Teos on täynnä toinen toistaan liikuttavampia kertomuksia koirista, jotka pelastavat, auttavat, opastavat, lohduttavat ja parantavat joko oman ihmisensä tai aivan ventovieraan ihmisen. Osa tarinoista on tuttuja ja moneen kertaan kuultuja, osa taas tuntemattomampia. Kiinnostavimpia ovat tietysti suomalaisen koirien ja suomalaisten ihmisten tarinat, joita on myös kuvitettu.

Tositarinoiden lisäksi kirjassa on paljon myös muunlaista faktatietoa koirien älykkyydestä. Olisitko esimerkiksi tiennyt, että Moskovassa kulkukoirat kulkevat metrolla? Ne odottavat metroa rauhassa laiturilla ja kun se saapuu, ne kulkevat ihmisten mukana sisälle. Jos metrossa on tilaa, valloittavat koirat istuimet - jos ei, ne asettuvat lattialle ihmisten jalkoihin. Ja jäävät tietysti pois oikealla pysäkillä.

Kirjassa on myös tietopaketit tarinoissa esiintyvistä koiraroduista. Tietopaketit tarjoavat lyhykäisen historian koiran alkuperästä ja sen lisäksi tietoa siitä, millainen kyseinen rotu on kumppanina. Itse koin nämä rotuesittelyt hieman turhiksi ja hyppelinkin paikka paikoin niiden ylitse.

Sankarikoirat on viihdyttävää ja koskettavaa lukemista, joka varmasti uppoaa ainakin koiraihmisiin. Uskoisin kuitenkin, että eniten siitä saisivat irti ne, jotka eivät koirista juurikaan välitä. Heille moni asia voisi tulla yllätyksenä.

***½

Lauren Conrad: L.A. Candy

L.A. Candy
2009
suom. Tiina Julin
ISBN 978-952-220-436-3
302 s.

"Los Angeles on kuumia klubeja, söpöjä poikia, designereita... mitä vain. Yhdeksäntoistavuotias Jane Roberts ja hänen bestiksensä, Scarlett, odottava innolla kokevansa kaiken tämän. Ja kun TV-tuottaja haluaa heidät tähdiksi "Sinkkuelämän reality-versioon", he eivät usko onneaan todeksi. Oma show? No ehdottomasti!

Pian Jane on TV:n kuumin tähti ja nauttii VIP-elämästä uusien frendiensä kanssa. Samat ystävät haluavat kuitenkin myös osansa parrasvalojen loisteesta. Kaupungissa, joka on täynnä unelmiaan jahtaavia ihmisiä, Janella ei kestä kauaa tajuta, että kaikki haluavat hänestä jotain, eikä mikään ole sitä, miltä näyttää."

Kirja päätyi luettavaksi kirjaston uutuushyllystä, pelkästään kannen perusteella. Se näytti juuri sopivan tyhjänpäiväiseltä aivot narikkaan -lukemiselta. Sellaista se olikin, mutta kertoimella tuhat. En vieläkään ole varma, oliko kirja päätynyt vahingossa väärälle osastolle, minusta se nimittäin vaikutti enemmän nuortenkirjalta. Ei tämä toisaalta hyvä olisi ollut nuortenkirjanakaan.

Ensimmäinen ongelma on teksti. Kaikki repliikit ovat puhekielisiä ja jotenkin todella, todella epäaitoja. Muutenkin teksti on hyvin yksinkertaista - eikä hyvällä tavalla. Huomaa, että kyseessä on esikoisromaani, mutta luulisi oikoluvunkin jotain kertovan. Vai onko suomennus vain niin huono?

Toinen ongelma, joka varsinkin minua häiritsee suunnattomasti, on sulkeiden käyttö. Yhden aukeaman aikana laskin seitsemät sulkeet. Mielestäni romaaniin vain eivät kuulu sulkeet, ainakaan tässä mittakaavassa.

Kirjan idea on sinänsä ihan kiinnostava, mutta toteutus ontuu surullisen paljon. Osa tapahtumistakin on ihan järkeenkäypiä ja jopa suht mahdollisia, mutta koska juoni kokonaisuudessaan on hyvin kömpelö, eivät nekään tarinaa pelasta. Loppuratkaisu sai suun loksahtamaan auki: ei oveluudellaan tai yllättävyydellään vaan sillä, että kirja loppui kuin seinään. Aivan kuin lopusta olisi puuttunut muutama sivu. Tai kuin kirja olisi tv-sarja: "to be continued"...

Nolla tähteä. Olisihan sen toki jo takakannen perusteella osannut arvatakin...

Humisevan harjun Cathy tykkäsi kirjasta luettuaan sen alkuperäiskielellä. Ehkä kirjan huonous johtuu siis osittain suomennoksesta.

Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi

The Girl With Glass Feet
2009
suom. Taina Wallin
ISBN 978-951-796-686-3
393 s.

”Nuori valokuvaaja Midas Crook törmää metsässä harhailevaan, hauraan oloiseen tyttöön, joka ontuu polulla kainalosauvoineen. Midaksen ja tytön ystävyys alkaa hapuillen: Midas välttelee ihmisiä ja Ida eristäytyy säilyttääkseen salaisuutensa. Kun Midas saa selville, että Idan jalat ovat paksua läpinäkyvää lasia, heidän välilleen syntynyt varovainen luottamus uhkaa särkyä.

Salaisuuden paljastuminen sysää tapahtumat liikkeelle: Midas haluaa pelastaa Idan, mutta lasittumisen syytä ei tunneta eikä parannuskeinoa ole. Idan ja Midaksen rakastuminen on yhtä väistämätön kuin Idan muuttuminen lasiksi, ja kumpikin tietää, että aika käy vähiin.”

Ali Shaw’n esikoisteos Tyttö joka muuttui lasiksi on kaunis tarina toivosta ja rakkaudesta, menneestä ja tulevasta, epävarmuudesta ja muistoihin takertumisesta. Tämä aikuisten satu on uskomattoman hieno kokonaisuus, joka koostuu useista tarkkaan hiotuista yksityiskohdista. Se sisältää melkein kaiken, mitä tarinalta vain voi toivoa.

Teoksen kieli on hyvin elävää ja vivahteikasta. Etenkin luontoa ja ympäristöä kuvataan tarkasti – se on erilainen: tummasävyinen ja surumielinen – ja sen voi helposti aistia. Elävän tekstin myötä pääsee itsekin sumuiselle St Hauda’s Landin saariryhmälle, paikkaan, jossa kummallisia asioita voi tapahtua ja pienet, sudenkorennonsiipiset lehmätkin lentävät. Shaw onnistuu kuvailussaan niin hyvin, että selvästi fiktiivisetkin asiat tuntuvat todellisilta.

Hyvin etenevää ja juoneltaan monikerroksista tarinaa ei ole menty pilaamaan liian suurella henkilömäärällä. Kirjassa on vain muutama keskeinen henkilö, joihin pääsee myös tutustumaan paremmin. Myös henkilöiden määrä viestii siitä, että saaret ovat jo lähes autioituneita ja tulevat tulevaisuudessa autioitumaan kokonaan, suossa makaavia lasiruumiita ja kaiken valkoiseksi muuttavaa olentoa lukuun ottamatta.

Päähenkilö Midas on paikoitellen jopa ärsyttäväkin hahmo eristäytyneisyytensä ja omien vääristyneiden ajatustensa kanssa. Lasiksi muuttuva Ida Maclaird taas on ihanan järkevä ja jollain tapaa eleetön tyttö, joka hyväksyy väistämättömän. Ennen sitä hän tekee kuitenkin monta asiaa, jotka tulevat muuttamaan usean ihmisen elämän.

Tyttö joka muuttui lasiksi on tervetullutta vaihtelua aina niin realististen aikuisten romaanien joukkoon. Välillä aikuistenkin on saatava lukea satuja.

”Sinä talvena St Hauda’s Landin syrjäisellä saariryhmällä nähtiin lentävän valkoisia variksia, suosta huhuttiin löytyneen läpikuultavia ihmisruumiita – ja Ida Maclaird muuttui hitaasti lasiksi.”

Teoksesta ovat pitäneet myös muun muassa Helsingin Sanomien Vesa Sisättö ja Kirjaston kummituksen Anu. Elma Ilona Tarinauttisen hämäristä hetkistä antoi vähän kritiikkiäkin.