Plain Truth
2000
ISBN 978-951-23-4837-4
511 s.

"Pennsylvanian amish-yhteisön idyllinen rauha järkkyy, kun maatalon navetasta löytyy vastasyntyneen ruumis. Poliisitutkinnassa paljastuu, että vauvan on ilmeisesti surmannut sen oma äiti, vasta kahdeksantoistavuotias naimaton amish-tyttö. Tapaus osoittautuu kovaksi pähkinäksi Ellie Hathawaylle, suurkaupungin juristille, joka astuu myskyn silmään puolustamaan nuorta Katie Fisheriä. Kulttuurien yhteentörmäys on väistämätön, sillä ensi kertaa nousujohteisella urallaan Ellie joutuu tekemisiin täysin omastaan poikkeavan oikeuskäsityksen kanssa. Hienovireisestä ihmissuhdetarinasta jännittäväksi oikeussalidraamaksi kehittyvä Koruton totuus kuvaa amishien elämää kiehtovalla tavalla." 

Muutama vuosi sitten luin Picoultin teoksen Yhdeksäntoista minuuttia ja se teki minuun vaikutuksen. Jostain syystä en kuitenkaan muihin kirjailijan teoksiin tarttunut ennen viimeistä kirjastoreissuani. Senkin jälkeen kirjan aloittaminen vei aikaa. Muistin, että Picoultin kirjat eivät ole mitään ihan kevyttä ja hilpeää lukemista, joten aloittaminen oli jotenkin hankalaa. Viimein kuitenkin aloitin - onneksi - ja luin kirjan läpi parissa päivässä.

Oli kiinnostavaa päästä lukemaan vaihteeksi vähän erilaisesta kulttuurista, sellaisesta, josta ei oikein tiedä mitään. Tästä johtuen on siis paha sanoa, miten hyvin Picoult aihetta käsitteli, mutta asiaan perehtymättömästä ainakin tuntuu, että oppi valtavasti lisää. Kirjan alkuasetelma ja juoni eivät sinänsä ole lainkaan erikoiset, mutta sivupolut, henkilöt ja juuri se amish-teema tekevät siitä mielenkiintoisen. Ja hyvän.

Ainoastaan kaksi asiaa mietityttivät ja ehkä hieman ärsyttivätkin lukemisen aikana. Henkilöiden naivius. Ovatko amishit ihan todella niin naiveja? Ehkä, en todella tiedä, mutta se ei aina vaikuttanut aivan luonnolliselta.

Toinen paikoitellen ärsyttävä asia oli oikeudenkäyntikuvausten laajuus. Sivutolkulla oikeudenkäyntiä voi olla raskasta. Vaikka tokihan se on olennainen osa kirjaa ja jopa ihan mielenkiintoista, mutta vähempikin olisi saattanut riittää.

Picoultin taatusta laadusta, ihanasta uppoutumisesta amishien elämään ja hienoista sivujuonista ja henkilöhahmoista neljä ja puoli tähteä.  

Hieman eri mieltä oli La petite lecricen Katri.