Karisto, 2019. 235 sivua. 

Amanda Vaaran eli kirjailija Niina Hakalahden sivupersoonan kirjoittama Majatalo Villa Venla -sarja on edennyt jo kolmanteen osaan.

Viihdesarjan ensimmäinen teos Pientä fiksausta vailla oli hauskaa ja freesiä luettavaa siitä, miten päähenkilö-Venla päätti muuttaa elämänsä ja perustaa Airbnb-majatalon ja blogin. Sarjan toinen osa Yösähköä tuotti pienen pettymyksen. Se oli yleisfiilikseltään negatiivisempi kuin avausosa eikä oikein tarjonnut mitään uutta.

Sarjan kolmas osa Heti vapaa jatkaa edellisen viitoittamalla tiellä. Ihan okei, muttei mitään sen enempää. Pääsen jälleen seuraamaan parinsadan sivun ajaksi yksinhuoltaja-Venlan elämää: majatalon pyöritystä vanhassa koulussa, naapurisuhteita ja tappelua ex-aviomiehen kanssa.

Sarjan kirjoissa ei ole varsinaista juonta tai tarinaa, joka alkaisi osan alusta ja päättyisi sen lopussa. Kirjoissa vain eletään ja ollaan, jossain kohtaa kirja päättyy ja tarina jatkuu seuraavassa. Joku kuvaili Instagramissa osuvasti, että tämän sarjan lukeminen on vähän kuin lukisi vanhan kaverinsa elämästä.

Vaikkei varsinaista selvää juonta olekaan, käänteitä kuitenkin riittää - erityisesti vastoinkäymisiä. Tuntuu vähän siltä, että kirjailija yrittää tarkoituksella välttää yltiöonnellisen kirjan kirjoittamista, mikä on toki ihan sallittua. Itse vain mieluusti lukisin välillä niistä kivoistakin asioista, kun kyse on kuitenkin puhtaasti viihdegenren kirjasta.

Samalla kun vastoinkäymiset jatkuvat, kaikki tuntuu jo jotenkin tutulta. Airbnb-kuvioiden ongelmat, blogin kirjoitus ja ärsyttävä ex-mies jaksoivat kiinnostaa jonkin aikaa, mutta nyt ne alkavat olla vähän nähtyjä.

Vaikka Heti vapaa onkin nopealukuinen ja paikoin ihan viihdyttävä syksyn pimeinä iltoina, voi olla, että sarjan seuraava osa jää jo minulta lukematta.

Kirjan on lukenut myös muun muassa: 

Venlan uudesta alusta on pian vuosi. Kodiksi ja majataloksi ostettu vanha kansakoulu on edelleen rakas, vaikka sisua koetellaan talvella, kun putket jäätyvät, hiiret puskevat sisään ja sähkölasku hirvittää. 

Elämänmuutoksestaan blogia kirjoittanut Venla saa idean: hän alkaa julkaista videoita YouTubessa. Paitsi että eksä-Henri tästä entisestään pillastuu, yllättyy Venla itsekin aiheuttamastaan turbulenssista. Samaan aikaan sydänystävä Johanna haikailee vauvaa, ja niin naapurin seitsemänkymppinen Ilona kuin viisitoistavuotias Eedla-tytärkin löytävät rakkauden. Venlan oma rakkaus Jörniin joutuu sen sijaan jälleen koetukselle. 

Karisto, 2018. 242 sivua. 

Majatalo Villa Venlasta kertovan romanttisen viihdesarjan ensimmäinen osa Pientä fiksausta vailla oli mieleeni, kun luin kirjan alkuvuodesta. Se oli rehellistä hömppää, mutta hyvää ja raikasta sellaista. Odotin siis innolla sarjan seuraavaa osaa, mutta valitettavasti jouduin hieman pettymään. Yösähköä ei nimittäin yltänyt täysin samalle tasolle sarjan avausosan kanssa.

Kiinteistönvälittäjästä majatalonpitäjäksi hypyn tehnyt Venla on elänyt uutta elämäänsä jo vuoden ajan. Edelleen painitaan kuitenkin samojen ongelmien kanssa kuin ensimmäisessä kirjassa. On huoltajuuskiistaa - jälleen, ja muutenkin nipottava ex-mies aiheuttaa harmaita hiuksia. Teini-ikäinen tytär Eedla kokeilee edelleen rajojaan, joskin alkaa hieman rauhoittua. Edellisestä kirjasta tutut kleptomaaninaapurit ovat vaihtuneet uusiin, mutta eipä heistä silti täysin ole eroon päästy.

Ensimmäisestä kirjasta tuttu ihana Jörn on edelleen kuvioissa, mutta rakkauteen alkaa tulla ryppyjä. Lisäksi naapurin Ilonan uusi miesystävä onkin jotain muuta kuin miltä aluksi näyttää.

Yösähköä ei ole missään nimessä huono kirja. Se on ihan okei, ja nautin kyllä sen lukemisesta syksyn pimeinä iltoina työpäivien jälkeen. Kirja on kevyt välipalakirja, jonka lukee nopeasti, mutta mitään kovin uutta ja ihmeellistä se ei tarjoa. Tuntuu vähän siltä kuin olisin lukenut tämän kaiken joskus ennenkin.

Eniten jää kuitenkin häiritsemään se, että kirjassa tapahtuu kauheasti, mutta mitään tapahtumia ei oikeastaan saateta loppuun asti. Kaikki juonikuviot jäävät auki - ilmeisesti sarjan seuraavaa osaa petaamaan. 

Kirjan loputtua jää jopa vähän kurja mieli, sillä viimeisen sivun jälkeen fiilis on aika masentava. Tällaiset kirjat loppuvat yleensä yltiöonnellisesti, tämä ei. Muutenkaan Yösähköä ei ole mitään vaaleanpunaista hattarahöttöä ja romantiikka on tässä kirjassa kohtalaisen pienessä osassa, tai ainakin pienemmässä kuin sarjan avausosassa.

Burnoutista toipuva Venla haluaa aloittaa puhtaalta pöydältä. Takana on ura kiinteistönvälittäjänä ja hankala avioero juristimiehestä. Venla päättää jättää cityelämän ja ostaa pikkukaupungista itselleen ja lapsilleen vanhan kansakoulun. Talon myötä Venla hankkii kokonaan uuden elämäntavan majoituspalveluineen, pop up -kahviloineen ja blogeineen. Majatalo Villa Venlaan hakeutuu värikästä väkeä. On niin aamiaispöydästä eväitä tekevää tuote-esittelijää kuin perinteistä reppureissaajaakin. 

Ja yhtenä päivänä taloon astuu kitaroineen rastatukkainen trubaduuri Juuso, taiteilijanimeltään Jörn. Pienen fiksauksen sijaan Venlan tunteet joutuvat totaalimyllerrykseen.

Karisto, 2017, 254 sivua. 

Pientä fiksausta vailla aloittaa viihdesarjan, jossa seurataan oravanpyörästä hyppäävän Venlan uutta elämänvaihetta. Romaanin takana on kirjailija Niina Hakalahden sivupersoona Amanda Vaara. Hakalahti on aiemmin julkaissut romaaneja, runokokoelmia ja lastenkirjoja. Minulle hän ei ole entuudestaan tuttu, mutta ainakin romanttisen viihteen kirjoittaminen luonnistuu kirjailijalta mainiosti.

Pientä fiksausta vailla ei ole kovin syvällinen romaani, mutta ei sen tarvitsekaan olla. Itse tartuin kirjaan sen kepeän ja värikkään kannen perusteella, enkä pettynyt. Kansien välissä oli juuri sitä, mitä kansikin lupasi: reipasta ja värikästä romanttista hömppää. Hömppää Pientä fiksausta vailla siis nimenomaan on, mutta se on hyvää hömppää. Kirja oli juuri sopiva välipala vakavampien teemojen väliin. Siinä sai laittaa aivot hetkeksi vapaalle ja uppoutua uuden elämän aloittavan Venlan arkeen.

Vaikka Pientä fiksausta vailla on jokseenkin ennalta-arvattava ja etenee tyypillisen romanttisen viihderomaanin kaavalla, on siinä tuore ote. Kirjan päähenkilö Venla pyörittää Airbnb-majataloa ja kirjoittaa samalla lifestyle-blogia. Itse en ainakaan ole onnistunut aikaisemmin törmäämään tällaiseen asetelmaan.

"21.3. kello 00.20
Kotona. Lapset viimein unessa. Villasukat, lasi viiniä ja väsymys. Mutta onnellinen väsymys. 
Tästä alkaa uusi elämä!
Lupaan päivittää tänne ahkerasti, huomenna kuvia. 
Nyt pus ja hyvää yötä!"

Majoituskuvioiden lisäksi romaaniin mahtuvat itsekäs ex-mies ja huoltajuuskiista, rajojaan kokeileva teini-ikäinen tytär, kleptomaani-naapurit ja iki-ihana, mutta niin mystinen rastapää Jörn.

Tällaisille kirjoille on paikkansa, ja tulen varmasti tarttumaan myös sarjan seuraavaan osaan.

"Linja-auto tuli ja poimi Sophien ja Brianin mukaansa. Venla irtautui ikkunan äärestä, oli hyvä heti samantien siivota majoittujien huone. Huone oli siisti, vain lakanat olivat suloisesti sekaisin. Roskiksessa oli omenankuoria sekä jonkin vegaanisen patukan kääre. Huoneessa tuoksui nuorilta ihmisiltä. 
Tästä lähtien Venla löytäisi ihmisten elämän palasia heidän käyttämistään huoneista."

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

• Evaria, joka kirjoittaa blogissaan tykänneensä kovasti uuden sarjan aloitusosasta. 
• Lukuneuvoja, jonka mielestä kirja sopii luettavaksi sellaisiin tilanteisiin, kun arki painaa pälle. Olen samaa mieltä. 
• Lukulampun valossa -blogin Maija, jonka sanojen mukaan kirja oli "iloinen pieni chick lit -ahmaisupala".

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 41. valitse kirja sattumanvaraisesti.