Karisto, 2020. 400 sivua. 

Pidin valtavasti Essi Pajun aikuisille suunnatun hevosromaanisarjan ensimmäisestä osasta Koskenniskan naapurissa. Se muistutti minua kovasti teini-iässä lukemistanu lukuisista nuortenromaaneista, joissa hevoset ja suhdekiemurat olivat pääroolissa. Koskenniskan naapurissa oli samanhenkinen: kevyttä juonenkuljetusta ja vähän kliseisiä kuvioita, paljon hevosia, kesää, kärpäsiä ja tallintuoksua.

Sarjan toinen osa Koskenniskan naisia oli samanlainen ja ihan yhtä hyvä.

Kirjan päähenkilö on tuttuun tapaan Aava, jokin aika sitten aviomiehestään eronnut toimistotyöläinen, jolla on teini-ikäinen tytär. Sarjan ensimmäisessä osassa Aava tuurasi maalaistallilla, mutta on nyt palannut normaaliin päivätyöhönsä. Hevoset ovat kuitenkin edelleen Vuohenkulmassa. Naapurikartanon isäntä Petteri on eronnut puolisostaan ja olisi vapailla markkinoilla, mutta Aava ei osaa edetä asian kanssa. Samaan aikaan hän kuitenkin lupautuu auttamaan Petterille erossa jääneiden huippuhevosten myynnissä, vaikkei oikeasti tiedä miten.

Tarina etenee tuttuja ja turvallisia polkujaan, eikä kirjassa oikeastaan ole mitään ihmeellistä. Juonikuviot ovat tuttuja jo niistä teini-iän hepparomaaneista, ja henkilöt ärsyttävät ajoittain paljonkin, koska eivät vaan toimi järkevästi.

Silti viihdyn kirjan parissa todella hyvin. Osittain syynä on ehkä juuri se nostalgisuus, mutta kyllähän näitä viihderomaaneja muutenkin aina välillä kaipaa. Hevosihmiselle hevosmaailmaan sijoittuva viihderomaani on osuva, ja kun hevosasioita kuvataan asiantuntevasti, on lukeminen kivaa. Teksti soljuu eteenpäin ja tarina etenee vauhdilla, joten kirja on myös nopealukuinen.

Jos siis kaipaat hevosiin ja ihmissuhteisiin keskittyvää, kepeää, humoristista ja oivallisesti kesäloman välipalakirjana nautittavaa luettavaa - valitse tämä. Odotan jo kovasti seuraavaa osaa, sillä ainakin toivon, että sellainen on tulossa. 

Karisto, 2019. 271 sivua.

Luin lapsena ja teininä paljon hevoskirjoja. Tai ei, en paljon vaan ihan valtavasti: todennäköisesti kaikki, mitä kirjastosta sai ja sen lisäksi vielä Pollux-hevoskerhosta tulleet kirjat.

Olin heppatyttö henkeen ja vereen, ja lukutoukka myös, joten hevoskirjojen lukeminen oli aika ilmiselvä valinta. Luin toki muutakin, mutta veikkaisin, että kutakuinkin 80 prosenttia lukemistani kirjoista oli jonkinlaisia hevoskirjoja.

Kun kasvoin aikuiseksi, lukeminen muuttui. Kiinnostuksen kohteetkin ehkä vaihtuivat ja lukumaku laajeni, mutta osittain muutos tapahtui siitä syystä, että aikuisten hevoskirjoja ei juuri ole. Jos olen sellaisen sattunut löytämään, olen ollut valtavan iloinen. Näin äkkiseltään mieleeni tulevat muun muassa Barbara Dimmickin Matkalla huomiseen, jonka muistan olleen hyvä, ja Sinimaaria Kankaan Sielunhevonen, ei hassumpi sekään. Tokihan sitten on esimerkiksi Ville Virtasen Hevosen taju, omaperäinen kirja, joka on jakanut rankasti mielipiteet.

Liiaksi asti hevosia ei kuitenkaan aikuisten kaunokirjallisuudessa käsitellä, joten olin taas todella innostunut, kun kuulin Essi Pajun uudesta hevosmaailmaan sijoittuvasta romaanisarjasta. Koskenniskan naapurissa on sen avausosa, ja mitä ihanaa luettavaa sainkaan. Kirja oli kuin tuulahdus menneisyydestä: juuri sellainen paljon draamaa sisältävä ja nopeakäänteinen hepparomaani, joita ne lasten ja nuortenkin hevoskirjat aikoinaan olivat. Ehkä tässä näkyy kirjailijan tausta: hän on kirjoittanut hevosaiheisia nuortenromaaneja oikealla nimellään Päivi Lukkarila.

Koskenniskan naapurissa kertoo nelikymppisestä Aavasta, joka joutuu jättämään työnsä kirjanpitäjänä ja lupautuu tuuraamaan hermolomaa kaipaavaa tallinpitäjä-Raijaa kuukauden ajaksi. Työ ei ole aivan sellainen kuin Aava on odottanut, mutta elämä todella muuttuu, monella tapaa.

Koskenniskan naapurissa on sopivan höttöinen eikä kovin vakavasti otettava kirja. Sen juonikuviot ovat kliseisiä ja epärealistisia, mutta se ei haittaa. Tällaisiakin kirjoja tarvitaan. Viihdyttäviä, meneviä ja kevyitä tarinoita, joiden parissa pääsee sellaiseen ihanan kepeään todellisuuteen, ja tässä kirjassa vieläpä keskelle kesää. Essi Paju kirjoittaa kivan freesillä otteella, ja Koskenniskan naapuri oli minulle juuri sopivaa luettavaa tähän väliin.

Odotan jo seuraavaa osaa, joka julkaistaan ensi vuonna.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: