Emma Puikkosen Musta peili oli yksi viime syksyn uutuuksista, joita odotin eniten. Pidin valtavasti Puikkosen edellisestä teoksesta Lupaus ja hänen Eurooppalaiset unet kohosi myös suosikkeihini.

Ei siis ollut yllätys, että myös Musta peili oli mieleeni ja nousi alkuvuoden parhaaksi lukemakseni kirjaksi. 

Musta peili kertoo öljystä. Se ei välttämättä kuulosta mielenkiintoisimmalta mahdolliselta aihepiiriltä, ainakaan minusta, mutta se todellakin oli kiinnostavaa. Huomasin lukiessani googlailevani lisätietoja aiheesta, joten Puikkonen teki paljon oikein.

Tarinaa kuljetetaan teoksessa kolmella aikakaudella, joilla jokaisella seurataan yhden naisen tarinaa. 1860-luvulla Ida-tyttö elää Rousevillessä ja maasta alkaa suihkuta mustaa kultaa. Myöhemmin Ida Tarbell kasvaa aikuiseksi ja hänestä tulee tunnettu tutkiva journalisti, maailman ensimmäisiä, ja hän alkaa kirjoittaa, mistäpäs muustakaan kuin öljystä.

1970-luvun Amsterdamissa eletään öljykriisin aikaa ja Lotte Teer seuraa, kun moottoritielle keräännytään piknikille. Lähitulevaisuudessa, 2020-luvun loppupuolella, Astrid Fuglesang on aina haaveillut öljynporauslautoista ja nousee sellaisen kannelle.

Puikkonen on rakentanut romaaninsa hyvin ja henkilöiden tarinat toimivat hienosti ristiin. Mainittavaa on, että henkilöistä Ida Tarbell on oikea henkilö. Henkilöt ovat keskenään riittävän erilaisia, kukin mielenkiintoinen omalla tavallaan, ja elämäntarinat täydentävät toisiaan. Jokainen henkilö ja hänen elämänsä kytkeytyy jollain tavalla öljyyn

Yksi kirjan päähenkilöistä on itse öljy. Se toimii myös lyhyiden osuuksien kertojana, mikä tuntuu tarinassa täysin luonnolliselta. Onhan öljy oikeastaan kirjan tärkein hahmo. 

Puikkonen käsittelee öljyä, sen historiaa, nykytilannetta, tulevaisuutta ja vaikutuksia maailmaan monipuolisesti. Ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset ovat vahvasti läsnä, kuten Puikkosen aiemmassa romaanissakin. Vaikka asiaa on todella paljon, ei kirja tunnu täyteen ahdetulta. Se on tasapainoinen kokonaisuus.

Ehkä syy on Puikkosen tyylissä: hän kirjoittaa jälleen helppolukuista, kikkailematonta ja toteavaakin tekstiä, eikä selitä kaikkea puhki. 

Musta peili on ajankohtainen ja vaikuttava. Sen tunnelma on vähän mystinen ja hitusen uhkaavakin, ja todellakin pitää otteessaan. Hieno, hieno kirja!