Tammi, 2019. 313 sivua.

Olipa hurja kirja. Olen lukenut Annamari Marttiselta aiemmin yhden kirjan, Korsetin, joka teki valtavan vaikutuksen. En muistanut milloin olisin eläytynyt päähenkilöön niin vahvasti kuin silloin, vaikka henkilö olikin hyvin kaukana minusta ja aihepiiri kovin vieras. Odotin paljon myös täältä Marttisen uusimmalta kirjalta, mutta en osannut odottaa näin paljon.

Tässä meillä on kaikki nyt kertoo Amandasta ja Valjasta. Suomalaisesta, eronneesta naisesta, joka rakastuu venäläiseen, turvapaikanhakijana Suomeen tulleeseen Jehovan todistajaan. Amandan lähipiiri näkee tilanteessa pelkkiä ongelmia, Amanda puolestaan itse näkee kohteliaan ja hurmaavan miehen. Amanda haluaa nähdä ihmisen, ei Jehovan todistajaa, mutta uskonto on väistämättä läsnä.

Miksemme voisi olla vain me? Kaksi ihmistä? Tiesin sydämessäni ettei siinä ollut mitään pahaa tai väärää. Se oli aivan selvää. 

Moni tietää, miten suljettu yhteisö Jehovan todistajien yhteisö on, ja miten siinä suhtaudutaan muihin ihmisiin ja moniin asioihin, mutta Marttinen kuvailee tilannetta niin tunteikkaasti ja iholle tulevasti, että minulle käy samalla tavalla kuin Korsetin kanssa, ja sujahdan hyvin nopeasti Amandan nahkoihin. Marttisen kyky luoda todentuntuisia henkilöitä on mielettömän hieno.

Tässä meillä on kaikki nyt -kirjassa hän sanoittaa Amandan ajatukset auki hienolla tavalla. Kirja on täynnä dialogin tapaan kirjoitettuja asioita, joita Amanda miettii omassa päässään, ja ehkä se on yksi niistä asioista, joka tekee päähenkilöstä lukijalle kovin läheisen. Marttisen teksti on jollain tavalla todella koskettavaa ja kovin todellista.

Marttinen käsittelee kirjoissaan vaikeita aiheita taidolla. Käsittelytapa on samanaikaisesti jotenkin kovin helppo ja ymmärrettävä, mutta silti aika painava. Rivien välissä sanotaan paljon.

Runsaan 300 sivun teos on juuri sopivan mittainen. Se kertoo kahden ihmisen kohtaamisesta ja parisuhteesta, ja se kertoo juuri sen verran kuin tarvitsee.

Minulla oli tunne, että oli tapahtunut ja tapahtumassa jotakin, mille en voinut mitään. En voinut hidastaa, en pysäyttää, en kääntyä takaisin. Yhtäkään pientäkään kohtausta, sanaa, valintaa, liikahdusta ei elämässä voi leikata pois. Kaikki jää ja kaikki jättää jäljen. 
Monet asiat tapahtuvat vahingossa ja tarkoittamatta, niin monet ja niin suuretkin, että se on todella pelottavaa jos sen tiedostaa ja sitä ajattelee. Monet ihmissuhteet, tärkeätkin, elämän tärkeimmätkin, päättyvät vahingossa. 

-

Helmet-lukuhaasteessa 2020 kirja sopii ainakin kohtiin:
6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan
42. Kirjassa on isovanhempia

-

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa:

• Kymmenen puikkoa langalla -blogin Helmis, jonka mielestä kirja on vaikuttava.
• LM-mummin kirjastossa -blogin Leena-Maija, jonka mielestä kirjan heikkous on siinä, että tarinan lopun aavistaa jo melkein ennen kuin kirja on alkanut. 
• Kuristava kirsikka -blogin Tui, jonka mielestä kiehtovinta oli kaikki, mitä Jehovan todistajista kerrottiin. 

Pauli suostuu tyttöystävänsä pelleilyyn, antaa pukea itsensä naiseksi. Lopputulos yllättää molemmat. Pauli katsoo peiliin ja näkee itsensä ensi kertaa sellaisena kuin todella on. Meijukin alkaa aavistaa, että leikistä on tullut liian totta. Mutta kestää vuosia, ennen kuin Pauli uskaltautuu olemaan oma itsensä muiden edessä.

Tammi, 2018. 339 sivua. 

Annamari Marttisen kirjat olivat jo pitkään olleet kirjoitettuna sille listalle, johon kokoan teoksia, joita joskus pitäisi lukea. Itse asiassa olen tainnut jonkun Marttisen kirjoista joskus aiemmin lainatakin, mutta en syystä tai toisesta ole saanut sitä aloitettua.

Myös Annamari Marttisen Korsetti lojui hyllyssä pitkään ennen kuin pääsi lukuun asti.

Nyt ihmettelen, miksi siinä kesti niin kauan. Olin nimittäin koukussa heti ensimmäisiltä sivuilta alkaen.

Korsetti kertoo Paulista, joka on lapsesta asti aina silloin tällöin halunnut pukeutua naisten vaatteisiin. Paulin lapsuus- ja nuoruusaikana sellainen on ihan ennenkuulumatonta, aika on niin eri kuin nykyään. Vaikeaa se on tosin myöhemminkin, koska kaikki pitää tehdä salassa - vai pitääkö, siitä tässä kirjassa otetaan selvää.

Marttinen tietää, miten kirjoitetaan niin, että lukija pääsee täydellisesti päähenkilön pään sisälle. En nimittäin muista milloin olisin viimeksi eläytynyt päähenkilöön näin vahvasti. Jännitin Paulin puolesta, kun hän oli lähdössä kävelemään toria ympäri Suskiksi pukeutuneena, ja suorastaan pelkäsin, kun hän oli kertomassa asiasta vaimolleen.

Marttinen ei kirjoita niin sanottua kaunista tekstiä. Hän ei puno korulauseita tai kikkaile kielellä, vaan kirjoittaa toteavasti, lyhyitä lauseita ja niin kuin asiat ovat. Marttinen ei käytä turhia sanoja vaan jättää asioille tilaa olla ja hengittää. Samanaikaisesti teksti kuitenkin on vähän hengästyttävää.

Aiheeltaan Korsetti on ehdottomasti tärkeä. Kokonaisuutena teos on vaikuttava ja mieleenpainuva, yksinkertaisesti hieno kirja.

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö.

Se sopii myös ainakin kohtiin:
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
36. Kirjassa ollaan yksin

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: