"Nuori valokuvaaja Mikael löytää kotinsa takapihalta jotakin, mitä hän ei ole eläissään nähnyt, mutta minkä hän tietää haluavansa omakseen. Hän ottaa hoiviinsa öisen metsänpeikon, kansantaruista tutun salaperäisen olennon. Mikaelin ja peikon välille solmiutuu maagisen tiivis suhde, joka saattaa vhitelleen sijoiltaan koko elämän. Jos hän olikin aluksi kuvitellut voivansa vangita palan villiä luontoa, joutuu hän pian toteamaan jääneensä itse vangiksi."
Tammi, 2000, 268 sivua.
Johanna Sinisalo on yksi suosikkikirjailijoistani. Ihailen hänen mielikuvitustaan ja kykyään kertoa tarinoita. Johanna Sinisalolla on mieletön taito kirjoittaa omaperäisistä, joskus jopa omituisista asioista hienosti ja vakuuttavasti. Hän kirjoittaa todella villejäkin juttuja niin, että lukija uskoo siihen, että teksti voi olla totta.
Olen lukenut lähes kaikki Sinisalon romaanit ja novellikokoelmat, mutta jostain kumman syystä en ollut aikaisemmin tarttunut hänen esikoisromaaniinsa, vuoden 2000 Finlandia-voittajaan. Ensimmäisten sivujen jälkeen vain hymyilin, sillä tiesin, että käsissäni on mielettömän hieno kirja.
Ennen päivänlaskua ei voi kertoo homoseksuaalista mainosvalokuvaajasta Mikaelista, kuvankauniista Enkelistä, joka löytää pihalta peikonpoikasen. Hän pelastaa sen teinipoikien pahanteolta ja alkaa ottaa selvää siitä, mitä peikko syö ja kuinka eläintä hoidetaan. Samalla peikon olemassaolo on pidettävä salassa. Onhan kyse petoeläimestä, jota ei todellakaan ole tarkoitettu kerrostaloasuntoon.
Pikku hiljaa sekä Mikael että muut ympärillä olevat alkavat huomata, että Pessiksi nimetyllä peikolla on Mikaeliin ihmeellinen vaikutus. Myös muut saavat osansa peikon erikoisesta lumosta.
"Hänen peikkonsa on kuin pala yötä, jonka joku on riistänyt maisemasta ja tuonut huoneeseen. Se on sirpale tuulista pimeyttä, musta enkeli, luonnonhenki.
Voiko pimeyden kesyttää?"
Kirja on moniulotteinen ja käsittelee useita teemoja. Homoseksuaalisuus on tarinassa vahvasti läsnä. Se kytkeytyy henkilöiden välisiin suhteisiin ja myös itse peikkoon, joka erittää "homoseksuaalisia feromoneja".
Tapetilla ovat myös suurpetokysymykset, jotka olivat kirjan julkaisuhetkellä ajankohtaisia, ja ovat sitä varmasti edelleen. Näiden lisäksi kirjassa käsitellään ihmisten valta-asemaa ja vallankäyttöä. Kaiken muun ohella kirjassa on mielestäni kyse ihmisen ja eläimen sekä ihmisen ja luonnon suhteesta - ja varmasti myös paljon muusta.
Kirja on tunnelmaltaan hieno. Siinä on jotain maagista ja vetoavaa, mutta samalla kovin outoa. Joka tapauksessa se on jotain sellaista, joka saa lukijan jäämään koukuun.
" [...] Pessi on epäilyttävän hiljaa, sen täytyy olla pahanteossa. Käännän katsetta ja etsin sitä silmiini. Se istuu kyykyssä niin kuin aina, kapea musta selkä ja harja minuun päin, korvat värähtelevät rekisteröiden ympäristön ääniä, ja sen häntä huojuu äärimmäisen keskittymisen merkkinä. Nousen koholle tuolissa ja nyt näen, vaikka huone on melkein pimeä. Pessi on ottanut kirjainpalikat ja asettaa notkeilla nivelikkäillä pitkäkyntisillä sormillaan parhaillaan niistä yhtä lähes virheettömän pyramidin huipulle."
Tarinaa kerrotaan vaihdellen eri ihmisten näkökulmista. Suurin osa tilasta on Mikaelin, Enkelin, mutta ääneen pääsevät myös hänen eksänsä Tohtori Spiderman, mainostoimiston Martes, Mikaeliin ihastunut Ecke ja naapurin filippiiniläinen postimyyntimorsian Palomita.
Eri kertojien lisäksi kirjassa on Sinisalolle tyypilliseen tapaan runsaasti katkelmia muista teoksista: Pessistä ja Illuusiasta, Tuntemattomasta sotilaasta, Selma Lagerlöfin Vaihdokkaasta ja lukuisista muista, sekä kauno- että tietokirjallisuudesta. Ne kaikki vievät tarinaa eteenpäin. Joukossa on myös muun muassa fiktiivisiä lehtiartikkeleja. Lukiessani mietin, mitkä kaikki näistä mahtavat olla totta. Sinisalo rakentaa kirjaansa niin, että mikä tahansa voi olla totta - tai sitten ei mikään.
Sekä kirjan että sen viiden eri osan nimissä viitataan Reino Helismaan kappaleeseen Päivänsäde ja menninkäinen.
"Sinä sen teit, Pessi, sinä sen teit, kuiskaan hiljaa. Minä riisuin sinut, minä puin sinut, yhdessä me olemme täydelliset."
Ennen päivänlaskua ei voi on ensimmäinen tieteis- tai fantasiakirja, joka on saanut Finlandia-palkinnon. Finlandia-palkintoperusteluissa sanotaan, että "vaikuttavinta Johanna Sinisalon romaanissa on tapa, jolla se rakentaa jaetun, enemmistön jakaman todellisuuden sisään toisia todellisuuksia".
Ennen päivänlaskua ei voi on voittanut myös muun muassa kansainvälisen James Tiptree Jr -palkinnon ja käännetty yli kymmenelle kielelle.
Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa:
- Kirjakko ruispellossa -blogin Mari, joka rakasti kirjan outoa ja intiimiä tunnelmaa.
- Satun luetut -blogin Satu, jonka mielestä kirjan idea on hyvä ja se toimii muutenkin kuin vain ideana.
- Villasukkia kirjahyllyssä -blogin Villis, joka osasi odottaa aivoja nytkäyttävää tarinaa ja sai mitä odotti.
Helmet lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 27. kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta.
Prinsessoja ja astronautteja -lukuhaasteessa kirja kartuttaa kohtaa naisen kirjoittama scifi-/fantasiakirja.
Prinsessoja ja astronautteja -lukuhaasteessa kirja kartuttaa kohtaa naisen kirjoittama scifi-/fantasiakirja.
- 14.44
- 2 Comments
Tekstit
