Sofi Oksanen: Baby Jane

2005
ISBN 978-952-67534-0-9
220 sivua

Sain joululahjaksi Sofi Oksasen teoksen Baby Jane. Aiemmin olin lukenut Oksasen Puhdistuksen, josta pidin sen erilaisuuden vuoksi. Baby Janen suhteen minulla ei oikein ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Tai jos oli, odotukseni olivat ainakin aika ristiriitaiset. Pinkki kansi anttoi viitteitä romantiikasta ja muistutti ehkä jopa naisten hömppäkirjallisuutta, mutta Sofi Oksanen kirjailijana antoi odottaa jotain aivan muuta.

Jotain aivan muuta teos olikin. Se oli hyvä, siitä ei pääse mihinkään. En silti osaa sanoa, pidinkö kirjasta. Kovin mukava se ei ainakaan ollut, eikä ehkä ollut ihan parasta joululomalukemista. Mukaansa se kuitenkin tempasi - en malttanut millään lopettaa lukemista, vaan vietin kirjan parissa useamman tunnin kullanarvoista yöuniaikaani.

Kirja kuvaa kahden mielenterveysongelmista kärsivän naisen suhdetta. Naisten ongelmat ovat erilaisia ja he etsivät selviytymiskeinoja kumpikin tavallaan. Sofi Oksasen tapa kirjoittaa ja kuvailla asioita on persoonallinen, mutta etenkin tästä aiheesta se on erittäin onnistunut. Sitä en osaa sanoa, miten aidosti ja todenmukaisesti hän asioita oikeasti kuvailee, mutta ainakin minusta kaikki vaikuttaa uskottavalta. Ja äärettömän surulliselta.

Oman lisänsä kirjaan antaa se, että se kuvaa naisten välistä parisuhdetta. Tällaiset teokset ovat vielä kovin harvinaisia, joten se toi mukavaa vaihtelua - jos mitään tässä kirjassa mukavaksi voi kutsua.

Melko lyhyt ja aiheestaan huolimatta helppolukuinen kirja antaa ajattelemisen aihetta jokaiselle.

Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina

Her fearful symmetry
Gummerus Kustannus 2010
suom. Paula Korhonen
ISBN 978-951-20-8102-8
476 sivua 

"Hänen varjonsa tarina  on 2000-luvun kummitustarina kahden kaksosparin elämästä täällä, tuonpuoleisessa ja niiden välillä. Romaani sukeltaa syvälle rakkauden moninaisuun muotoihin, pakkomielteisiin ja salaisuuksiin jotka olisi paras haudata."

Kirjan päähenkilöitä ovat parikymppiset amerikkalaiskaksoset Valentina ja Julia, jotka perivät äitinsä edesmenneen kaksoissisaren asunnon Lontoosta. Tytöt ovat erottamattomat ja muuttavat yhdessä Lontooseen. Siellä he alkavat etsiä omaa identiteettiään - tai ainakin toinen tytöistä alkaa, toinen ei haluaisi päästää irti sisarestaan. Kaksosten elämään liittyy kiinteästi myös edesmenneen tädin miesystävä, pakkomielteistä kärsivät naapuri, aaveita, yliluonnollisuutta ja paljon salaisuuksia.

En yleensä pidä tarinoista, joissa on kummituksia tai yliluonnollisuutta, elleivät kirjat ole sitten ihan selkeää fantasiaa. Tässä kirjassa yliluonnollisuutta ja kummituksia käsitellään onnistuneesti ja kirja on erikoisuudessaan jotain sellaista, johon en ole koskaan törmännyt. Yliluonnollisuus onnistutaan kytkemään hyvään tarinaan ja erinomaisiin henkilöhahmoihin niin että aaveidenkin voisi kuvitella olevan aivan totta. 

Niffenegger onnistuu hienosti sekä paikkojen, tapahtumien ja henkilöiden kuvailussa että juonen salaperäisyydessä. Vaikka kirjan alku on ehkä hieman pitkäveteinen ja lievästi mitäänsanomaton, korvaa loppu sen kyllä moninkertaisesti. Henkilöhahmot ovat nekin ehkä jollain tapaa epätyypillisiä. Pystyn hyvin samaistumaan kaksosista epävarmempaan, mutta itsenäistymistä haluavaan Valentinaan. Väitöskirjaa tekevä ja hautausmaalla opastettuja kierroksia vetävä Robert on kaikessa kummallisuudessaan mitä mielenkiintoisin hahmo. Yläkerran pakkomielteistä kärsivä Martin on sekin loistavasti kuvattu. Kun näin jälkikäteen ajattelee, voisi luulla, että kirja on ahdettu liian täyteen liian erikoisia hahmoja. Niffenegger pystyy kuitenkin kuvailemaan kaikkea niin uskottavasti, että melkein voi tuntea itsekin olevansa aaveena saman talon katossa.

Kirjan luettuani olo on tyhjä. En ole varma, oliko loppu onnellinen, enkä tiedä saiko paha palkkansa. En edes oikeastaan tiedä kuka oli se paha. Tavallaan kirja oli kamala, tavallaan se oli onnellinen ja omalla tavallaan se oli hirvittävän surullinen. Joka tapauksessa se oli juuri sellainen kuin kunnon romaanin tulee ollakin: sellainen, joka laittaa ajattelemaan ja jonka haluaisi lukea heti uudestaan. 

Kajsa Ingemarsson: Keltaisten sitruunoiden ravintola

Små citroner gula
Otava 2007
suom. Sanna Manninen
ISBN 9789511209997
350 sivua

"Agnes on enemmän kuin tyytyväinen hovimestarin työhönsä tukholmalaisessa gourmet-ravintolassa - kunnes hänen pieni lihava pomonsa lähentelee häntä viimeisen kerran. Kun agnes törmää kadulla entiseen työkaveriinsa, joka on perustamassa ravintolaa, hän ei jää miettimään. Hän näkee sen jo silmissään: tukevat puiset pöydät, joille kannetaan scampeja sahramikastikkeessa, timjamintuoksuisia lihavartaita, grillattua tonnikalaa...

Agnes kumppaneineen panee kaikkensa peliin, mutta ravintolamaailmassa pätevät omat lainalaisuutensa. Kuka tahansa asiakas voi olla pelätty ravintolakriitikko, paras ystävä voi alkaa viihtyä liiaksi baaritiskillä, humalainen kokki voi nostaa verenpainetta. Tosin myös rakkaus saattaa syttyä minä iltana tahansa..."  

Olen positiivisesti yllättynyt. Teoksen takakannen teksti ei houkutellut. Lisäksi aikaisemmin lukemistani Ingemarssonin kirjoista Vettä vain ja Kohtalonpyörä, olin saanut kirjailijasta jotenkin vähän itseään täynnä olevan kuvan. Sillä on varmasti vaikutusta, että Keltaisten sitruunoiden ravintola on Ingemarssonin esikoisteos. Tunnelma on raikas ja vaikka kirja onkin melko perinteinen naistenromaani, on se silti piristävää luettavaa.

Kirja on täynnä kiinnostavia henkilöitä. Toisiin samaistuu, toisista alkaa pitää ja toiset alkavat ärsyttää. Niinhän hyvin kirjoitetussa kirjassa kuuluukin. Erityisen paljon ihastuin siihen, miten tavallisia henkilöt ovat. Okei, mahtuuhan mukaan tietysti rokkitähti, mutta hänkin on pohjimmiltaan aika tavallinen.

Henkilöiden lisäksi koko kirjan perusjuoni on hyvin tavallinen. Siksi se ehkä toimiikin niin hyvin. Kaikki tapahtumat voisivat hyvin olla todellisia. Mukaan mahtuu niin ilon hetkiä kuin surullisempiakin vaiheita, aivan kuten oikeassakin elämässä.

Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille, jotka vähänkään pitävät kevyemmästä naistenkirjallisuudesta. Pahinta chick littiä tämä ei ole. Mukana on kuitenkin sopivasti romantiikkaa ja huumoria, jotta lukukokemus on miellyttävä ja kevyt.

****