Han Kang: Valkoinen kirja

★★★★

Gummerus, 2021. 111 sivua.
Alkuteos The White Book, 2016. Suomentanut Taru Salminen.

Korealaisen Han Kangin edelliset kaksi suomennettua teosta (Vegetaristi ja Ihmisen teot) ovat olleet vaikuttavia, joten varasin Valkoisen kirjan heti, kun kuulin että se julkaistaan myös suomeksi. 

Yllätyin kirjan pienuudesta. Sivuja on vain 111, siitäkin osa valokuvia ja teksti on väljää. Joillain sivuilla on vain muutama lause. 
Teos on kuitenkin kokoaan suurempi. 

Valkoinen kirja on osin omaelämäkerrallinen romaani, jossa Kang kertoo muutaman tunnin ikäisenä kuolleesta isosiskostaan. Tai ei hän varsinaisesti kerro, hän listaa valkoisia asioita: lumi, suola, jää, paistamaton riisikakku, maito, käärinliina... Niiden kautta Kang käsittelee kuolemaa, menetystä, kipua ja surua. 

Vaikeista aiheista huolimatta kirja ei ole erityisen rankka tai ahdistava. Kang käsittelee aiheita lempeästi ja lohdullisesti. Hän kirjoittaa kauniisti, ehkä jopa unenomaisesti. Tarkoin mietityt lauseet yhdistettynä kirjan väljään tyyliin saavat sen ajoittain häilymään runoteoksen ja romaanin rajamailla. 

Kuin muutama sana valkoisella paperilla
Mustista kengistäni jäi selkeät jäljet varhaisaamun märkään lumeen, joka peitti jalkakäytävät.
Kuin muutama sana valkoisella paperilla.
Soul, jossa oli lähtiessäni ollut kesä, oli nyt jäätynyt.
Katsoin taakseni ja näin kengänjälkeni peittyvän pikkuhiljaa lumeen.
Muuttuvan valkoisiksi.

Valokuvien merkityksestä kokonaisuudessa en aivan vakuuttunut. Minulle kuvat eivät täysin auenneet enkä kokenut niiden tuovan tekstiin mitään lisää. Muista arvioista olen kuitenkin huomannut, että jotkut ovat olleet erityisen vaikuttuneita valokuvista. Niilläkin siis varmasti on paikkansa. 

Valkoinen kirja on melko erilainen kuin Kangin aiemmat ja sen henkilökohtaisuuden aistii. Kirja antaa myös lukijalle, ja on kieltämättä hieno ja taidokas, mutta aivan yhtä suurta vaikutusta se ei kuitenkaan minuun tee kuin kirjailijan aiemmat teokset.


Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

  • Tuijata, joka nimeää kirjan hiljentymiskirjaksi. 
  • Kirjakko ruispellossa -blogin Mari, jonka mielestä kirja sopii lahjaksi ystävälle, joka on joskus kokenut elämän myrskyjä. 

Han Kang: Vegetaristi

★★★★

“Yeong-hye on vaatimaton ja vaitonainen nainen, joka elää perinteisessä avioliitossa Etelä-Koreassa. Hän on aina taipunut muiden tahtoon, kunnes hän alkaa nähdä brutaaleja painajaisia ja päättää lopettaa lihansyönnin.
Näennäisen pieni päätös vaikuttaa maanjäristyksen tavoin ennen niin seesteiseen elämään. Yeong-hyen aviomies, hänen lankonsa ja sisarensa eivät ratkaisua hyväksy, ja heistä jokainen yrittää pakolla saattaa asiat takaisin raiteilleen, entisenlaisiksi. Yeong-hyen ruumis ja mieli ovat kuitenkin saavuttamattomissa.”

 Gummerus, 2017, 215 sivua. 
Alkuteos 채식주의자, 2007. Deborah Smithin englanninnoksesta suomentanut Sari Karhulahti. 

Vegetaristi herätti paljon keskustelua alkuvuonna 2017, kun se julkaistiin suomeksi. Minä löysin kirjan käsiini vasta nyt, ja itse asiassa hieman pelkästin siihen tarttumista. Kirjaa oli kehuttu niin paljon, mutta toisaalta en ollut koskaan lukenut mitään korealaista. 

Vegetaristin päähenkilö Yeong-hye on päällepäin hyvin tavallinen nainen. Hän ei ole ulkonäöltään poikkeava, ei myöskään luonteeltaan. Hän on hiljainen, alistuva, hoitaa kotinsa hyvin ja pitää miehensä tyytyväisenä. 

Kunnes näkee raa'an unen ja päättää ryhtyä vegetaristiksi. 

Vegetarismi on Etelä-Koreassa harvinaista. Sitä kummastellaan ja jopa paheksutaan. Asia on erityisen vaikea Yeong-hyen perheelle. Hänen miehensä kokee vaimonsa vegetarismin henkilökohtaisena loukkauksena, joka pilaa samalla myös miehen maineen. Yeong-hyen vanhemmille tyttären vegetarismi on jopa kovempi pala kuin aviomiehelle. Kovat keinot otetaan nopeasti käyttöön: isä muun muassa yrittää pakottaa tytärtään syömään lihaa tunkemalla lihanpalaa väkisin hänen suuhunsa. 

Vaikka en enää käytä rintaliivejä, palleassa tuntuu koko ajan möykky. Se ei häviä, hengitänpä miten syvään tahansa. 
Möykky on muodostunut pidätellyistä huudoista ja kirkaisuista, jotka ovat limittyneet ja lomittuneet. Lihan takia. Olen syönyt sitä liian paljon. Kaikkien vatsaani päätyneiden olentojen  henget ovat jääneet sisälleni. Verta ja lihaa, joka puolella lojuvia teuraiden raatoja. Vaikka eläinten aineelliset jäännökset ovat poistuneet minusta, niiden henget takertuvat yhä itsepintaisesti sisuksiini.

Päähenkilö on Yeong-hye, mutta hän pääsee kertojan rooliin vain muutamien lyhyiden hetkien ajaksi. Vegetaristin ensimmäinen osa kerrotaan Yeong-hyen aviomiehen näkökulmasta. Toisessa osassa kertojana on Yeong-hyen lanko. Mies on taiteilija, jolla on kiellettyjä tunteita kälyänsä kohtaan. Hän haluaa Yeong-hyen seuraavan teoksensa päähenkilöksi ja aikoo toteuttaa fantasiansa. Kolmannessa osassa kertojana on Yeong-hyen sisko. 

Yeong-hye itse on erikoinen hahmo. Hän on jollain tapaa hyvin epävarma ja elämässään vähän hukassa. Toisaalta hänessä on myös vahvuutta ja määrätietoisuutta. Hän on hyvällä tavalla erikoinen - ainakin erikoinen korealaisella mittapuulla: ei halua käyttää rintaliivejä ja viettää kotonaan aikaa alasti. 

Jos Yeong-hye on erikoinen hahmo, on Vegetaristi myös erikoinen kirja. Se on erikoinen tarinaltaan, johon on näin suomalaisena hieman vaikea suhtautua. Itse en ainakaan tunne Etelä-Korean kulttuuria tarpeeksi, jotta osaisin muodostaa asioista kunnollisia mielipiteitä. Suomessa elävänä asioita katsoo niin kovin eri näkökulmasta. 

Onko Etelä-Koreassa aivan tavallista ja hyväksyttyäkin esimerkiksi alistaa vaimoaan? Onko siellä isä ikuisesti perheen pää, joka saa vaatia aikuiselta tyttäreltään mitä tahansa? Suhtaudutaanko Etelä-Koreassa edelleen yhtä hankalasti vegetarismiin? Kirjan myötä herää myös kysymyksiä siitä, mikä on naisen - tai ihmisen - oikeus omaan ruumiiseensa. 

Vegetaristi on täynnä asioita, joista voi olla kauhuissaan - ja joista ehkä onkin. Toisaalta aina tällaisissa vieraammista kulttuureista kertovissa kirjoissa miettii sitä, että mikä minä olen tuomitsemaan, kun en tiedä tarpeeksi. 

Hämmentävää kyllä langon mielestä oli näyttänyt olevan aivan luonnollista hylätä oma vaimo kuin tämä olisi rikkinäinen kello tai kodinkone. 
"Ei sitten pidä uskotella mulle, että minä olen jonkinlainen roisto. Jokainen näkee, että todellinen uhri tässä jutussa olen minä."

Vegetaristi on kirja vallanhalusta ja vallankäytöstä. Valtaa Yeong-hyeen käyttävät hänen miehensä, lankonsa ja siskonsa - ja myös vanhempansa, vaikkeivät he kirjan kertojan asemaan asti pääsekään. Vegetaristi kertoo siitä, miten jollain on halu kontrolloida, mutta toisaalta jollain on kyky vastustaa. Ainakin tiettyyn pisteeseen asti. 

Tarinaltaan kirja on karu ja surullinen. Se on synkkä, eikä jätä varmaan yhtään lukijaa täysin kylmäksi. Kirjasta voi löytää tarinan lisäksi kiinnostavuutta muun muassa korealaisen elämän kuvauksen ansiosta. 

Varsinkin kirjan toisessa osassa seksuaalisuus on vahvasti läsnä. Miten kaikki lopulta liittyy vegetarismiin, josta kaikki jäi alkunsa, se jää vähän avoimeksi. Kirja myös loppuu hivenen yllättäen ja päähän jää pyörimään useita kysymyksiä. 

Kieleltään kirja ei herätä minussa suuria tunteita. Toisaalta kielen ehkä pitääkin olla arkista ja lauseiden tavallisia, jotta säilyy jonkinlainen tasapaino. Sanojen muodostama tarina kun on niin raju. 

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

  • Mari A.:n kirjablogin Mari, jonka mielestä koralainen maailma tuntuu tässä tarinassa pieneltä ja ahtaalta. 
  • Musteen jäljet -blogin Hanna-chan, joka kuului niihin, jotka eivät kirjasta pitäneet. 
  • Sanoissa ja sivuilla -blogin Mila, joka ei voi sanoa nauttineensa, mutta piti kirjaa mielenkiintoisena ja taitavasti tehtynä.