Korealaisen Han Kangin edelliset kaksi suomennettua teosta (Vegetaristi ja Ihmisen teot) ovat olleet vaikuttavia, joten varasin Valkoisen kirjan heti, kun kuulin että se julkaistaan myös suomeksi. 

Yllätyin kirjan pienuudesta. Sivuja on vain 111, siitäkin osa valokuvia ja teksti on väljää. Joillain sivuilla on vain muutama lause. 

Teos on kuitenkin kokoaan suurempi. 

Valkoinen kirja on osin omaelämäkerrallinen romaani, jossa Kang kertoo muutaman tunnin ikäisenä kuolleesta isosiskostaan. Tai ei hän varsinaisesti kerro, hän listaa valkoisia asioita: lumi, suola, jää, paistamaton riisikakku, maito, käärinliina... Niiden kautta Kang käsittelee kuolemaa, menetystä, kipua ja surua. 

Vaikeista aiheista huolimatta kirja ei ole erityisen rankka tai ahdistava. Kang käsittelee aiheita lempeästi ja lohdullisesti. Hän kirjoittaa kauniisti, ehkä jopa unenomaisesti. Tarkoin mietityt lauseet yhdistettynä kirjan väljään tyyliin saavat sen ajoittain häilymään runoteoksen ja romaanin rajamailla. 

Valokuvien merkityksestä kokonaisuudessa en aivan vakuuttunut. Minulle kuvat eivät täysin auenneet enkä kokenut niiden tuovan tekstiin mitään lisää. Muista arvioista olen kuitenkin huomannut, että jotkut ovat olleet erityisen vaikuttuneita valokuvista. Niilläkin siis varmasti on paikkansa.