Marja Myyryläinen: Vieras huone

★★★

Tiedämmekö miltä tuntuu, kun menneisyys katoaa mielestä ja nykyhetki on yhtä kaaosta? Kun muisti haurastuu, ihminen menettää kosketuksen läheisiinsä, ympäristöönsä ja itseensä. Hän on eksyksissä omassa huoneessaan. 

 Skripta Kustannus, 2003. 81 sivua. 

 Marja Myyryläisen Vieras huone oli täsmävalintani Helmet-lukuhaasteen kohtaan 47. Kirjassa on alle 100 sivua. Valitsin sen käymällä läpi kirjaston hyllyjä ja nappaamalla mukaani ensimmäisen alle satasivuisen teoksen, jonka löysin. Niitä ei muuten aikuisten kaunokirjallisuuden puolella ole ihan hirveästi. Ohueltakin näyttävät teokset ovat usein yli sadan sivun mittaisia.

Vieras huone täytti tehtävänsä kuitenkin hyvin 81 sivun mitallaan. Ja vaikka valitsin sen vain lukuhaasteen kohtaa täyttämään, oli kirja itse asiassa varsin mielenkiintoinen.

Teoksen esipuheessa Marja Myyryläinen kertoo, että kirjasta piti alun perin tulla tietokirja, johdatus dementoituvan kohtaamiseen. Siitä kuitenkin tuli kuvitteellisen Kaisan tarina, tarina siitä, miten Kaisa Mäkisen elämä vähitellen muistisairauden myötä muuttuu. Ensin hän alkaa unohdella pieniä asioita ja töissä kirjaa kaiken ylös post it -lapuille. Sitten unohtuvat suuremmatkin jutut, pian mieli pyörii vain lapsuudessa ja ajatukset ovat aika sekaisin.

Tarina etenee päiväkirjamaisesti ja kattaa 11 vuoden ajanjakson. Joiltain vuosilta merkintöjä on yksi, joiltain enemmän. Ne kerrotaan Kaisan näkökulmasta. Marja Myyryläinen vie lukijan ansiokkaasti muistisairaan päähenkilönsä nahkoihin ja tuo hyvin esiin sen, miltä dementikosta saattaa tuntua ja miten hän asiat näkee. Kirja on omalla tavallaan vaikuttava ja silmiä avaava.

Toisaalta aiheen ja tyylin yhdistelmä tekee kirjasta varsin raskaan, joten sen lyhyt pituus on eduksi.  Kovin paljon enempää tällaista ei olisi jaksanut lukea.

***

Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii ainakin kohtiin:
16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
36. Kirjassa ollaan yksin
47. Kirjassa on alle 100 sivua

Tuija Lehtinen: Rafaelin enkeli

★★★★★
2003
ISBN 978-951-1-24627-5
256 s.

 "Kun Mikaela saa isoäidiltään viestin velipuolensa Rafaelin tapaturmaisesta kuolemasta, hän ei voi aavistaa, kuinka täydellisesti yllättävä perintö muuttaisi hänen oman elämänsä. Yhtäkkiä Mikaela omistaa arvokiinteistön ja pubin omalaatuisine henkilökuntineen. Mikaela jättää työntä helsinkiläisessä mainostoimistossa ja tarttuu rohkeasti uusiin haasteisiin. Myös suhde urakeskeiseen miesystävään kariutuu. Vähitellen Mikaelalle paljastuu yllättäviä seikkoja pikkukaupungin ihmissuhteista ja Rafaelin menneisyydestä - sekin, miksi velipuoli ei testamentannut omaisuuttaan rakastetulleen."

Kun mieheni näki Lehtisen kirjan Rafaelin enkeli, oli ensimmäinen kommentti: "Kamala kansi! Toi nainen on ihan hirveän näköinen!" Hmm... Itse en ollut varmaan edes vilkaissut kantta ennen sitä, tai jos olinkin, en ollut juuri ajatellut siitä mitään. Ei kannella ollut niin väliä. Nappasin kirjan kirjastosta kirjailijan perusteella, katsahdin nopeasti takakansitekstin ja se oli siinä. Suoraan sanottuna olisin lainannut kirjan, vaikka takakannessa olisi sanottu mitä. Ja vaikka kansikuva olisi ollut kuinka hirveä.

Alku ei silti ollut erityisen lupaava. Ihan mukavaa hahmojen esittelyä, periaatteessa ihan kiinnostavia hahmojakin, mutta jotain jäi puuttumaan. Onneksi Lehtisen teksti on aina yhtä helppolukuista ja lukeminen etenee kuin itsestään. Äkkiä juoni sitten muuttuikin mielenkiintoisemmaksi, eikä kirjaa olisi malttanut laskea käsistään. Taaskaan.

En oikein tiedä, mitä näistä Lehtisen kirjoista voisi sanoa. Ne ovat kaikki tavallaan niin samanlaisia: vahvoja ja itsenäisiä naisia, jotka selvittelevät miesmysteerejä ja lopulta aina saavat sen oikean. Tai eivät välttämättä saa, mutta ainakin kaikki päättyy hyvin. Ja usein annetaan ymmärtää, että naiset voisivat saada ihan kenet vain.

Kuulostaa niin kliseiseltä, imelältä ja ehkä suorastaan ällöttävältäkin. Miksi kukaan haluaisi lukea tällaista?

Viihtyäkseen. Lehtisen kirjat ovat aivan loistavaa aivot narikkaan -viihdettä, joka saa hymyn huulille. Tälläkin kertaa uskomattoman omituista mainoskampanjaa suunnitteleva Mikaela, pubin eriskummalliset työntekijät ja Mikaelan edemennyt mystinen veli Rafael jaksavat kiinnostaa ja hauskuuttaa loppuun saakka.

Ja taas tulee se tunne: minähän tiesin, että näin käy! Näissä kirjoissa se ei ainakaan haittaa mitään.