Tuija Lehtinen: Rafaelin enkeli
18.23
2003
ISBN 978-951-1-24627-5
256 s.
"Kun Mikaela saa isoäidiltään viestin velipuolensa Rafaelin tapaturmaisesta kuolemasta, hän ei voi aavistaa, kuinka täydellisesti yllättävä perintö muuttaisi hänen oman elämänsä. Yhtäkkiä Mikaela omistaa arvokiinteistön ja pubin omalaatuisine henkilökuntineen. Mikaela jättää työntä helsinkiläisessä mainostoimistossa ja tarttuu rohkeasti uusiin haasteisiin. Myös suhde urakeskeiseen miesystävään kariutuu. Vähitellen Mikaelalle paljastuu yllättäviä seikkoja pikkukaupungin ihmissuhteista ja Rafaelin menneisyydestä - sekin, miksi velipuoli ei testamentannut omaisuuttaan rakastetulleen."
Kun mieheni näki Lehtisen kirjan Rafaelin enkeli, oli ensimmäinen kommentti: "Kamala kansi! Toi nainen on ihan hirveän näköinen!" Hmm... Itse en ollut varmaan edes vilkaissut kantta ennen sitä, tai jos olinkin, en ollut juuri ajatellut siitä mitään. Ei kannella ollut niin väliä. Nappasin kirjan kirjastosta kirjailijan perusteella, katsahdin nopeasti takakansitekstin ja se oli siinä. Suoraan sanottuna olisin lainannut kirjan, vaikka takakannessa olisi sanottu mitä. Ja vaikka kansikuva olisi ollut kuinka hirveä.
Alku ei silti ollut erityisen lupaava. Ihan mukavaa hahmojen esittelyä, periaatteessa ihan kiinnostavia hahmojakin, mutta jotain jäi puuttumaan. Onneksi Lehtisen teksti on aina yhtä helppolukuista ja lukeminen etenee kuin itsestään. Äkkiä juoni sitten muuttuikin mielenkiintoisemmaksi, eikä kirjaa olisi malttanut laskea käsistään. Taaskaan.
En oikein tiedä, mitä näistä Lehtisen kirjoista voisi sanoa. Ne ovat kaikki tavallaan niin samanlaisia: vahvoja ja itsenäisiä naisia, jotka selvittelevät miesmysteerejä ja lopulta aina saavat sen oikean. Tai eivät välttämättä saa, mutta ainakin kaikki päättyy hyvin. Ja usein annetaan ymmärtää, että naiset voisivat saada ihan kenet vain.
Kuulostaa niin kliseiseltä, imelältä ja ehkä suorastaan ällöttävältäkin. Miksi kukaan haluaisi lukea tällaista?
Viihtyäkseen. Lehtisen kirjat ovat aivan loistavaa aivot narikkaan -viihdettä, joka saa hymyn huulille. Tälläkin kertaa uskomattoman omituista mainoskampanjaa suunnitteleva Mikaela, pubin eriskummalliset työntekijät ja Mikaelan edemennyt mystinen veli Rafael jaksavat kiinnostaa ja hauskuuttaa loppuun saakka.
Ja taas tulee se tunne: minähän tiesin, että näin käy! Näissä kirjoissa se ei ainakaan haittaa mitään.
ISBN 978-951-1-24627-5
256 s.
"Kun Mikaela saa isoäidiltään viestin velipuolensa Rafaelin tapaturmaisesta kuolemasta, hän ei voi aavistaa, kuinka täydellisesti yllättävä perintö muuttaisi hänen oman elämänsä. Yhtäkkiä Mikaela omistaa arvokiinteistön ja pubin omalaatuisine henkilökuntineen. Mikaela jättää työntä helsinkiläisessä mainostoimistossa ja tarttuu rohkeasti uusiin haasteisiin. Myös suhde urakeskeiseen miesystävään kariutuu. Vähitellen Mikaelalle paljastuu yllättäviä seikkoja pikkukaupungin ihmissuhteista ja Rafaelin menneisyydestä - sekin, miksi velipuoli ei testamentannut omaisuuttaan rakastetulleen."
Kun mieheni näki Lehtisen kirjan Rafaelin enkeli, oli ensimmäinen kommentti: "Kamala kansi! Toi nainen on ihan hirveän näköinen!" Hmm... Itse en ollut varmaan edes vilkaissut kantta ennen sitä, tai jos olinkin, en ollut juuri ajatellut siitä mitään. Ei kannella ollut niin väliä. Nappasin kirjan kirjastosta kirjailijan perusteella, katsahdin nopeasti takakansitekstin ja se oli siinä. Suoraan sanottuna olisin lainannut kirjan, vaikka takakannessa olisi sanottu mitä. Ja vaikka kansikuva olisi ollut kuinka hirveä.
Alku ei silti ollut erityisen lupaava. Ihan mukavaa hahmojen esittelyä, periaatteessa ihan kiinnostavia hahmojakin, mutta jotain jäi puuttumaan. Onneksi Lehtisen teksti on aina yhtä helppolukuista ja lukeminen etenee kuin itsestään. Äkkiä juoni sitten muuttuikin mielenkiintoisemmaksi, eikä kirjaa olisi malttanut laskea käsistään. Taaskaan.
En oikein tiedä, mitä näistä Lehtisen kirjoista voisi sanoa. Ne ovat kaikki tavallaan niin samanlaisia: vahvoja ja itsenäisiä naisia, jotka selvittelevät miesmysteerejä ja lopulta aina saavat sen oikean. Tai eivät välttämättä saa, mutta ainakin kaikki päättyy hyvin. Ja usein annetaan ymmärtää, että naiset voisivat saada ihan kenet vain.
Kuulostaa niin kliseiseltä, imelältä ja ehkä suorastaan ällöttävältäkin. Miksi kukaan haluaisi lukea tällaista?
Viihtyäkseen. Lehtisen kirjat ovat aivan loistavaa aivot narikkaan -viihdettä, joka saa hymyn huulille. Tälläkin kertaa uskomattoman omituista mainoskampanjaa suunnitteleva Mikaela, pubin eriskummalliset työntekijät ja Mikaelan edemennyt mystinen veli Rafael jaksavat kiinnostaa ja hauskuuttaa loppuun saakka.
Ja taas tulee se tunne: minähän tiesin, että näin käy! Näissä kirjoissa se ei ainakaan haittaa mitään.
0 comments