Susanna Clarke: Piranesi

18.44


WSOY, 2021. 265 sivua.
Alkuteos Piranesi, 2020. Suomentanut Helene Bützow.

En juuri lue fantasiakirjallisuutta, en ainakaan sellaista "perinteistä fantasiaa". Olin siis hiukan kartellut Piranesia, vaikka sitä ihan hirmuisesti kehuttiinkin. Törmäsin kuitenkin lopulta useampaan arvioon, joissa kerrottiin Piranesin sopivan myös niille, jotka eivät normaalisti fantasiaa lue. Innostuin, ja hyvä niin.

Piranesia aloittaessani en tiennyt yhtään, mistä on kyse, ja ehkä parempikin näin. Lähdin matkaan avoimin mielin: sekä genren että koko tarinan suhteen.

Aluksi mietin, mitä ihmettä oikein luen. Tyyli tuntui vieraalta ja vähän vaikealtakin, varsinkin, kun iso osa sanoista oli Kirjoitettu Isoilla Kirjaimilla. Se teki lukemisesta raskasta. Jatkoin eteenpäin ja ihmettelin omituista tarinaa. Samalla se alkoi kiehtoa yhä enemmän, jotain omituista vetoa Piranesissa oli.

En halua kertoa teoksesta liikaa, sillä mielestäni on parasta, jos siihen tarttuu tietämättä kovin paljon. Kerron kuitenkin, että tarinan päähenkilö on Piranesi, joka asuu valtavassa talossa, jossa on suuria huoneita, saleja, jotka ovat täynnä patsaita. Talon alakerrassa velloo meri ja ylhäällä kohoaa taivas. Vuorovesi nousee toisinaan saleihin ja tuo niihin kasoittain meriheinää. 

Miljöö on erikoinen, mutta toimii. Jo se yksinään luo tarinaan mystistä tunnelmaa, ja tunnelma on ehdottomasti Piranesin vahvuuksia. Se on hämmentävä, kummallinen, omaperäinen ja maaginen. Se vetoaa.  

Piranesi on tarina yksinäisyydestä ja muistamisesta, ja kyllä, vaikka aluksi tuntui kovin oudolta, alkoi juoni jossain kohtaa avautua. Ei se aivan täysin selväksi minulle koskaan tullut, mutta niin selväksi kuin tässä persoonallisessa kokonaisuudessa voi tulla. Paketti on oivaltava ja mielikuvituksellinen, ja yhdistää jännällä tavalla tuttua ja vierasta, fantasiaa ja todellisuutta.

Kehotan kokeilemaan Piranesia, jos haluat lukea jotain erilaista. Minua teos ei lumonnut aivan viiden tähden arvoisesti, mutta hieno se on. Aika varmasti se on kirja, jota muistelen vielä pitkään - Piranesi ei todellakaan huku massaan. 


Kirja on luettu myös muun muassa blogeissa: Kirjakko ruispellossa, Hemulin kirjahylly & Kirjaluotsi

You Might Also Like

0 comments