Tammi, 2019. 313 sivua.

Olipa hurja kirja. Olen lukenut Annamari Marttiselta aiemmin yhden kirjan, Korsetin, joka teki valtavan vaikutuksen. En muistanut milloin olisin eläytynyt päähenkilöön niin vahvasti kuin silloin, vaikka henkilö olikin hyvin kaukana minusta ja aihepiiri kovin vieras. Odotin paljon myös täältä Marttisen uusimmalta kirjalta, mutta en osannut odottaa näin paljon.

Tässä meillä on kaikki nyt kertoo Amandasta ja Valjasta. Suomalaisesta, eronneesta naisesta, joka rakastuu venäläiseen, turvapaikanhakijana Suomeen tulleeseen Jehovan todistajaan. Amandan lähipiiri näkee tilanteessa pelkkiä ongelmia, Amanda puolestaan itse näkee kohteliaan ja hurmaavan miehen. Amanda haluaa nähdä ihmisen, ei Jehovan todistajaa, mutta uskonto on väistämättä läsnä.

Miksemme voisi olla vain me? Kaksi ihmistä? Tiesin sydämessäni ettei siinä ollut mitään pahaa tai väärää. Se oli aivan selvää. 

Moni tietää, miten suljettu yhteisö Jehovan todistajien yhteisö on, ja miten siinä suhtaudutaan muihin ihmisiin ja moniin asioihin, mutta Marttinen kuvailee tilannetta niin tunteikkaasti ja iholle tulevasti, että minulle käy samalla tavalla kuin Korsetin kanssa, ja sujahdan hyvin nopeasti Amandan nahkoihin. Marttisen kyky luoda todentuntuisia henkilöitä on mielettömän hieno.

Tässä meillä on kaikki nyt -kirjassa hän sanoittaa Amandan ajatukset auki hienolla tavalla. Kirja on täynnä dialogin tapaan kirjoitettuja asioita, joita Amanda miettii omassa päässään, ja ehkä se on yksi niistä asioista, joka tekee päähenkilöstä lukijalle kovin läheisen. Marttisen teksti on jollain tavalla todella koskettavaa ja kovin todellista.

Marttinen käsittelee kirjoissaan vaikeita aiheita taidolla. Käsittelytapa on samanaikaisesti jotenkin kovin helppo ja ymmärrettävä, mutta silti aika painava. Rivien välissä sanotaan paljon.

Runsaan 300 sivun teos on juuri sopivan mittainen. Se kertoo kahden ihmisen kohtaamisesta ja parisuhteesta, ja se kertoo juuri sen verran kuin tarvitsee.

Minulla oli tunne, että oli tapahtunut ja tapahtumassa jotakin, mille en voinut mitään. En voinut hidastaa, en pysäyttää, en kääntyä takaisin. Yhtäkään pientäkään kohtausta, sanaa, valintaa, liikahdusta ei elämässä voi leikata pois. Kaikki jää ja kaikki jättää jäljen. 
Monet asiat tapahtuvat vahingossa ja tarkoittamatta, niin monet ja niin suuretkin, että se on todella pelottavaa jos sen tiedostaa ja sitä ajattelee. Monet ihmissuhteet, tärkeätkin, elämän tärkeimmätkin, päättyvät vahingossa. 

-

Helmet-lukuhaasteessa 2020 kirja sopii ainakin kohtiin:
6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan
42. Kirjassa on isovanhempia

-

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa:

• Kymmenen puikkoa langalla -blogin Helmis, jonka mielestä kirja on vaikuttava.
• LM-mummin kirjastossa -blogin Leena-Maija, jonka mielestä kirjan heikkous on siinä, että tarinan lopun aavistaa jo melkein ennen kuin kirja on alkanut. 
• Kuristava kirsikka -blogin Tui, jonka mielestä kiehtovinta oli kaikki, mitä Jehovan todistajista kerrottiin.