Otava, 2020. 472 sivua. 
Alkuteos The Star-Crossed Sisters of Tuscany, 2018. Suomentanut Karoliina Timonen.

Olen lukenut kaikki Lori Nelson Spielmanilta suomennetut kirjat ja pitänyt niistä jokaisesta. Hänen lämminhenkinen tyylinsä on ihastuttava, eivätkä kirjat ole ihan niin hömppää kuin miltä ne näyttävät. Tarinat ovat täynnä elämänviisauksia ja itkettävät ja naurattavat.

Toscanan tytöt ei tehnyt poikkeusta, vaikka onkin ehkä hieman erilainen kuin aiemmat.

Toscanan tytöt kertoo italialaistaustaisesta suvusta, joka asuu nykyään Yhdysvalloissa. Fontanan suvun nuoremmilla tyttärillä ei ole koskaan ollut onnea rakkaudessa ja heidän sanotaan olevan kirottuja. Tarinan mukaan nuoremmat tyttäret eivät koskaan tule onnistumaan rakkausasioissa.

Pian kolmekymppinen Emilia hyväksyy tilanteen ja on tyytynyt kohtaloonsa. Hän pukeutuu vaatimattomasti eikä panosta ulkonäköönsä ja käyttäytyykin aina niin, etteivät miehet kiinnitä häneen mitään huomiota. Jos miehet yrittävätkin, Emilia ajaa heidät tiehensä. Hänen parikymppinen serkkunsa Lucy on toista maata. Lucy yrittää epätoivoisesti löytää itselleen miehen, mutta he eivät tunnu pysyvän hänen luonaan.

Kun suvun musta lammas, pian kahdeksankymppinen Poppy - nuorempi tytär hänkin - ottaa Emiliaan ja Lucyyn yhteyttä ja pyytää mukaan matkalle Italiaan, ei kumpikaan serkuksista ensin meinaa lähteä. Lopulta he suostuvat, sillä Poppy lupaa murtaa kirouksen. Hän on nimittäin päättänyt tavata nuoruudenrakastettunsa Ravellon kirkon portailla sinä päivänä, kun täyttää 80 vuotta.

Toscanan tytöt käynnistyy hieman hitaasti, mutta kun päästään matkalle Italiaan, tarina imaisee mukanaan. Spielman loihtii lukijan pään sisälle maagisen Venetsian, helteisen Toscanan ja kauniin Amalfin rannikon elävästi ja onnistuneesti.

Toscanan tytöt on mielenkiintoinen sukutarina ja siinä se poikkeaakin Spielmannin aiemmista kirjoista. Tässä nimittäin keskitytään ihan yhtä paljon Poppyyn kuin kahta sukupolvea myöhemmin syntyneeseen Emiliaankin. Toscanan tytöt tuo monella tavalla mieleen Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjan: molemmat ovat sukutarinoita, joissa nuoret naiset lähtevät etsimään juuriaan. Spielmanin tarina kulkee kahdessa aikatasossa Seitsemän sisaren lailla: nykyhetkessä Emilian kertomana ja menneisyydessä Poppyn silmin.

"Mitä sinä oikein teet?" kysyn ja kurkin olkani yli.
"Pyyhin sinusta jalanjälkiä."
"Jalanjälkiä?"
"Joita siskosi jättää kun kävelee ylitsesi." 

Toscanan tytöissä etsitään siis juuria mutta pyristellään myös pois muiden ihmisten vallan alta. Kirja on täynnä rakkautta, tietysti, mutta siinä on kyse paljon myös sisaruudesta ja perhesiteistä.
Lisäksi kirja kertoo rohkeudesta - ja siitä, että kaikki on mahdollista.

Toscanan tytöt on ihastuttava, koskettava ja rakastettava kirja ja toistan taas vakiolauseeni, joka liittyy jokaiseen Spielmanin kirjaan, ja joka päätyi myös Sanoja sydämestä -kirjan kanteen.
"Saa hymyn huulille ja kyyneleet silmiin".

"Lopulta elämän yhtälö on yksinkertainen. Joka kerta kun joku rakastaa - oli kohteena sitten mies tai lapsi, kissa tai hevonen -, hän tuo lisää väriä tähän maailmaan. Jos rakkaudelle kääntää selkänsä, vie taas väriä pois." Poppy hymyilee. "Rakkaus kaikissa muodoissaan on se, mikä muuttaa tämän matkamme ankeasta mustavalkoisesta lyijykynäluonnoksesta upeaksi öljymaalaukseksi."


-

Helmet-lukuhaasteessa 2020 kirja sopii ainakin kohtiin
2. Iloinen kirja
4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä
6. Kirjan nimi alkaa ja päättyy samalla kirjaimella
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
13. Kirjassa eksytään
33. Kirjassa tapahtuu muodonmuutos
38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu
39. Kirjassa lennetään (lentokoneella)
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan
42. Kirjassa on isovanhempia
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa
49. Vuonna 2020 julkaistu kirja