Karisto, 2020. 448 sivua. 

Pidän monista Johanna Sinisalon kirjoista todella paljon ja kun näen Sinisalon julkaisevan jotain uutta, luen sen varmasti. Aika harvoin joudun pettymään, joten odotin tätä uusinta kohtalaisen kovalla innolla.

Vieraat on voittanut Kariston suuren kauhuromaanikilpailun keväällä 2019. Luen hyvin vähän kauhua enkä erityisemmin ole pitänyt lukemistani - se siis vähän jännitti.

Vieraat kertoo tamperelaisesta perheestä: Masterchef-kilpailijana tunnetuksi tulleesta Essistä, hänen puolisostaan Siiristä ja heidän kahdesta lapsestaan Sissistä ja Luukkaasta. Essi on itsenäinen ja määrätietoinen uranainen, Siiri kirjanpitäjä ja kotona lasten kanssa. Viisivuotias Sissi on varhaiskypsä lapsi, joka osaa juonitella saadakseen mitä haluaa, kaksivuotias Luukas puolestaan aiheuttaa perheelleen huolta, sillä hän ei puhu.

Tarinaa kerrotaan vuorotellen Essin, Siirin ja Sissin näkökulmista. Välillä käydään myös sähköpostivaihtoa lasten biologisen isän kanssa. Tyypilliseen tapaansa Sinisalo hyödyntää kirjassaan artikkeleita, sekä todellisia että keksittyjä. Tieteelliset tekstit suoliston ja aivojen yhteydestä ovat tarinan kannalta tärkeässä roolissa.

Tarina itsessään on hämmentävä, hirveä ja samalla kiehtova. Perheen sisäisistä suhteista, lasten keskinäisestä asetelmasta ja muusta siihen liittyvästä saa jo yksinään paljon irti, mutta kun teemaan yhdistää vielä vähän yliluonnollisutta ja kauhun piirteitä, on tarinassa monia ulottuvuuksia. Sissin hermonpäät sihisevät ja surisevat, mahassa asuu Floora ja antibiootit estävät Luukasta puhumasta. Entä mikä rooli on asuntoon kuolleella Essin isällä tai huipputerävillä kokkiveitsillä ja kirjan kanteenkin päätyneillä saksilla?

Hrrrrr. Shrhrhs. Rhhhhh. 
Se on pikusti häiritsevää mutta samalla jotenkin rauhottavaa. Ei se mua kamalasti haittaa. Vähän ku olis sähkönen sisäkissa joka kehrää ilman ääntä. Hiirenhiljanen kissa, hassusti sanottu. 
--
Minun hermonpäissä hurisee, mutta ne on eri hermot kuin ne Siirin ja äidin hermot jotka menee tai romahtaa silloin kun ne suuttuu.

Kolmen henkilön vuorotteleva näkökulma tekee tarinaan mielenkiintoisen sävyn, sillä jokainen henkilö kertoo tarinaa niin kuin hän sitä itse katsoo - ja sanoo lukijalle oikeastaan kaiken, mitä ajattelee. Se tekee jokaisesta henkilöstä jollain tavalla vastenmielisen, vaikkakin samalla myös syvemmän.

En oikein osaa arvioida kirjaa genressään juuri sen vuoksi, että luen niin vähän kauhua. Kauhun piirteitä tässä on, mutten itse koe kirjaa pelottavaksi. Siinä on ahdistavia sävyjä ja tunnelma tihenee pikku hiljaa. Varsinkin lopussa tunnelma on hyvin tiivis.

Tarina etenee hyvin ja sujuvasti, mutta aavistuksen kirja ehkä olisi hyötynyt alkupään tiivistämisestä.  Itseäni jonkinnäköisenä ruokaharrastajana kiinnostivat kaikki pitkät ruokakuvaukset, jotka liittyvät Essin Masterchef-taustaan ja elämään kahvilanpitäjänä, mutta voin kuvitella, että osasta ne tuntuvat aika turhilta.

Kokonaisuutena Vieraat on oikein hyvä kirja, muttei mielestäni kuitenkaan ihan parasta Sinisaloa.

Luukas konttii lattialla, päristää huuliaan ja työntelee puuhakkaana muovitraktoria. Kuin taikaiskusta liike pysähtyy, poika istahtaa takamukselleen, ääni katkeaa, lihakset hervahtavat rennoiksi. 
--
Miksi aina välillä olen kuulevinani, että jossakin tiedostamattoman laidalla jokin kuiskii? 
Täällä. Jossakin lähellä.
Meidän kodissamme. Meidän lähellämme. 
Liian lähellä. 

-

Helmet-lukuhaasteessa 2020 kirja sopii ainakin kohtiin
7. Kirjassa rikotaan lakia
15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö (kirjassa mainitaan ainakin Tomi Björck)
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa (sähköposti)
49. Vuonna 2020 julkaistu kirja