S&S, 2018. 440 sivua. 

Alkuteos One, 2015. Suomentanut Kaisa Kattelus. 

Irlantilaisen Sarah Crossanin ensimmäisessä suomennetussa teoksessa on paljon sellaista, joka on minulle vierasta. Se on YA-kirjallisuutta eli nuorille aikuisille suunnattua kirjallisuutta, jota olen lukenut varsin vähän. Se on säeromaani, jollaisesta en ollut kuullutkaan ennen tämän vuoden Helmet-lukuhaastetta. Lisäksi sen päähenkilöt ovat siamilaiset kaksoset, joten aihepiirikin oli minulle tuntematon.

Kaikesta tästä vieraudesta huolimatta, ja osittain varmasti myös siitä johtuen, kirja oli todella hieno. Se oli koskettava ja itketti, mutta välillä myös nauratti. Sitä vain luki ja luki, nauttien upeista lauseista ja tarinasta.

Sarah Crossan kuvaa huikean hienosti sitä, millaista on olla yksi ja kaksi samaan aikaan. Millaista on, kun elämä siamilaisena kaksosena on muiden mielestä tragediaa, mutta itse on siihen ihan tyytyväinen. Miten rakastaa siskoaan ihan kamalasti ja hänen vieressään oleminen on maailman luonnollisin asia, mutta silti, aina ajoittain, haluaisi olla vain yksi.

Mutta

minä keksin heti 

sata kohtaloa

jotka ovat pahempia 

kuin elämä Tippin rinnalla, 

kuin elämä tässä ruumiissa, 

elämä ihmisenä

joka olen aina ollut. 

Keksin tuhat pahempaa kohtaloa. 

Miljoona. 

Jos joku sattuisi kysymään. 

Yksi on rakennettu kronologiseen, päiväkirjamaiseen muotoon. Kertojana on siamilaisista kaksosista toinen: Grace.

Säeromaani itsessään on erikoinen tyylilaji. Lukiessani mietin, miksi on päätetty kirjoittaa juuri säeromaani. Teksti on kuin pieniä runoja toisensa perään ja se toimii hienosti, jos kirjaa vain muistaa lukea niin, rauhassa, runomaisesti ja jokaista lausetta makustellen. Välillä tarina imaisi liikaa mukaansa ja vain porhalsin eteenpäin, ja silloin kirjan idea hieman katosi. Vaikka säeromaanin teksti on ilmavaa ja sen pystyy lukemaan nopeasti, täytyy kirjalle antaa aikaa. Se on täynnä todella hienoa ja oivaltavaa tekstiä, kauniita ja tunteikkaita lauseita. Itse asiassa koko Yksi on tunteita täynnä. 

"-- Sinä tiedät, että minä seuraan sinua

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

• Bibbidi Bobbidi Book -blogin Laura, joka toivoo säeromaanien yleistyvän. 
• Paljon melua kirjoista, jonka mielestä kirja oli hyvin koskettava. 
• Kannesta kanteen -blogin Kaisa, jonka mielestä Yksi on "kaunis ja mieleenpainuva teos sisaruudesta, identiteetin etsimisestä ja nuoruudesta".