Karisto, 2019. 271 sivua.

Luin lapsena ja teininä paljon hevoskirjoja. Tai ei, en paljon vaan ihan valtavasti: todennäköisesti kaikki, mitä kirjastosta sai ja sen lisäksi vielä Pollux-hevoskerhosta tulleet kirjat.

Olin heppatyttö henkeen ja vereen, ja lukutoukka myös, joten hevoskirjojen lukeminen oli aika ilmiselvä valinta. Luin toki muutakin, mutta veikkaisin, että kutakuinkin 80 prosenttia lukemistani kirjoista oli jonkinlaisia hevoskirjoja.

Kun kasvoin aikuiseksi, lukeminen muuttui. Kiinnostuksen kohteetkin ehkä vaihtuivat ja lukumaku laajeni, mutta osittain muutos tapahtui siitä syystä, että aikuisten hevoskirjoja ei juuri ole. Jos olen sellaisen sattunut löytämään, olen ollut valtavan iloinen. Näin äkkiseltään mieleeni tulevat muun muassa Barbara Dimmickin Matkalla huomiseen, jonka muistan olleen hyvä, ja Sinimaaria Kankaan Sielunhevonen, ei hassumpi sekään. Tokihan sitten on esimerkiksi Ville Virtasen Hevosen taju, omaperäinen kirja, joka on jakanut rankasti mielipiteet.

Liiaksi asti hevosia ei kuitenkaan aikuisten kaunokirjallisuudessa käsitellä, joten olin taas todella innostunut, kun kuulin Essi Pajun uudesta hevosmaailmaan sijoittuvasta romaanisarjasta. Koskenniskan naapurissa on sen avausosa, ja mitä ihanaa luettavaa sainkaan. Kirja oli kuin tuulahdus menneisyydestä: juuri sellainen paljon draamaa sisältävä ja nopeakäänteinen hepparomaani, joita ne lasten ja nuortenkin hevoskirjat aikoinaan olivat. Ehkä tässä näkyy kirjailijan tausta: hän on kirjoittanut hevosaiheisia nuortenromaaneja oikealla nimellään Päivi Lukkarila.

Koskenniskan naapurissa kertoo nelikymppisestä Aavasta, joka joutuu jättämään työnsä kirjanpitäjänä ja lupautuu tuuraamaan hermolomaa kaipaavaa tallinpitäjä-Raijaa kuukauden ajaksi. Työ ei ole aivan sellainen kuin Aava on odottanut, mutta elämä todella muuttuu, monella tapaa.

Koskenniskan naapurissa on sopivan höttöinen eikä kovin vakavasti otettava kirja. Sen juonikuviot ovat kliseisiä ja epärealistisia, mutta se ei haittaa. Tällaisiakin kirjoja tarvitaan. Viihdyttäviä, meneviä ja kevyitä tarinoita, joiden parissa pääsee sellaiseen ihanan kepeään todellisuuteen, ja tässä kirjassa vieläpä keskelle kesää. Essi Paju kirjoittaa kivan freesillä otteella, ja Koskenniskan naapuri oli minulle juuri sopivaa luettavaa tähän väliin.

Odotan jo seuraavaa osaa, joka julkaistaan ensi vuonna.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: