Marraskuun luetut
19.45
Vuosi alkaa kohta olla lopussa, enää joulukuu jäljellä. Lukutahti on ollut nyt syksyllä aika hidas, eikä marraskuu tehnyt siihen poikkeusta.
Luin kuusi kirjaa - ihan kohtalaisesti, mutta vähemmän kuin odotin. Olin nimittäin puolitoista viikkoa lomalla, ja vaikka loma ei itsessään mikään lukemiseen paras mahdollinen ollutkaan, odotin lukevani vähintään pari kirjaa lentomatkojen aikana. Toisin kävi, taisin lukea parisataa sivua.
Nämä luin marraskuussa:
Jenny Han: Always and Forever, Lara Jean (äänikirja)
Lara Jean -sarjan päätösosa oli yhtä ihana kuin kaksi aiempaa. Hyvänmielen teinidraamaa, jonka kuunteleminen oli ilo. Erityisesti jaksan aina kehua sarjan lukijaa Laura Knight-Keatingia, joka sopii rooliinsa loistavasti.
★★★★
Lucinda Riley: Varjon sisar
Seitsemän sisarta -sarjan kolmas osa sijoittui Englantiin, sekä maaseudulle että Lontoon seurapiireihin. Ne eivät olleet minun juttuni, joten minulle henkilökohtaisesti tämä oli heikoin sarjan kolmesta ensimmäisestä kirjasta. Kirjana Varjon sisar oli kuitenkin ehkä ehjin ja viimeistellyimmän oloinen.
Maria Veitola: Toisinpäin (äänikirja)
Veitolan uutuuskirjassa toimittaja jättää tutun roolinsa sivuun ja hyppää vastaajan paikalle. Kirjan idea on se, että kuka tahansa on saanut esittää Maria Veitolalle kysymyksiä, joihin hän nyt vastaa. Kirjan idea on ihan hauska ja se toimii, mutta ei tee yhtä suurta vaikutusta kuin Veitolan aikaisempi teos, joka oli yksi parhaista viime vuonna kuuntelemistani kirjoista.
Tomi Tölli: Panamericana - Seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä
Tölli ja hänen puolisonsa matkasivat pakettiautolla halki Euroopan, rahtilaivalla Etelä-Amerikkaan ja ajoivat sieltä Latinalaiseen Amerikkaan. Melkoinen reissu ja kiinnostava kirja. Suurimmat kritiikin aiheet tulevat kuvien vähyydestä ja sijoittelusta keskiaukeamille sekä huolimattomasta oikoluvusta.
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja (äänikirja)
Itärannan tulevaisuuteen sijoittuva teos on erikoinen - se on päälimmäisenä mielessäni. Tarina on kaikessa outoudessaan kiinnostava, muttei oikein vetävä. Voi olla, että formaatilla on tässä osansa, ehkä teos olisi toiminut paremmin luettuna. Ärsytystä aiheutti myös jatkuva haipua-sanan käyttö. Ei sellaista edes ole.
Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina
Ensimmäinen lukemani Ishiguro ei valitettavasti tehnyt vaikutusta. Kirja oli ihan kiinnostava ja halusin lukea sen loppuun, mutta se oli vain kirja monien muiden joukossa eikä jäänyt sen suuremmin mieleen. Hyvin kirjoitettuhan se on, mutta jostain syystä en silti sille oikein lämmennyt.
★★★
» Koko arvio tulee myöhemmin
Tekstit
0 comments