Lucinda Riley: Varjon sisar
22.06
Bazar, 2019. 733 sivua.
Alkuteos The Shadow Sister, 2016. Suomentanut Hilkka Pekkanen.
En muista milloin olisin viimeksi ollut koukussa johonkin kirjasarjaan - enkä ehkä teinivuosien ja Harry Potterin jälkeen oikeasti olekaan ollut.
Siis ennen Seitsemää sisarta. Lucinda Rileyn seitsenosainen kirjasarja on nimittäin saanut minut ihan todella koukkuun. Luin sarjan ensimmäisen osan heinäkuussa, Myrskyn sisaren elokuussa. Tätä kolmatta osaa jouduin hetken odottamaan, kun kirjaan oli niin paljon varauksia.
Varjon sisar kertoo sisarusparven kolmannesta, Tähdestä. Hän on lapsuudestaan asti ollut tiiviisti yhdessä seuraavan sisaren, Cecen kanssa. Sosiaalinen ja puhelias Cece on ollut aina äänessä, kun Tähti on kuunnellut ja jollain tavalla elänyt sisarensa varjossa. Kun Tähti alkaa etsimään menneisyyttään ja sukuaan, hän huomaa että haluaakin ehkä elää itsenäisemmin.
Tuttuun tapaan tässäkin kirjassa kuljetetaan kahta tarinaa rinnakkain: Tähden tarinaa nykyhetkessä ja hänen sukuunsa liittyvää historiallista tarinaa menneisyydessä. Kun sarjan ensimmäisessä osassa matkattiin Brasiliaan ja Pariisiin ja toisessa osassa Norjaan, pysytellään nyt Englannissa. Keskeisessä roolissa ovat kuningas ja hovi, kirjallisuus ja kaikenlaiset ihmissuhteet 1900-luvun brittipiireissä.
Varjon sisar on periaatteeltaan hyvin samankaltainen kuin kaksi aiempaa. Siinä käsitellään naisen asemaa, ja mukana on vahvoja naisia. Samalla puhutaan tietysti rakkaudesta ja etsitään sitä.
Kirja on kokonaisuutena viimeistellympi kuin kaksi aiempaa, joissa muun muassa suomennoksessa on ollut kummallisuuksia. Tässä kirjassa ei myöskään ole samalla tavalla toistoa kuin edellisessä kirjassa, jossa kerrattiin hyvin paljon niitä Papa Saltin kuolemaan liittyviä asioita, jotka olivat tulleet esille jo ensimmäisessä osassa.
Pidän Varjon sisaresta, mutta minulle henkilökohtaisesti se on sarjan heikoin kirja. Siihen on kaksi syytä.
Kirjan historiallisessa osuudessa liikutaan 1900-luvun alun Englannissa. Englannin yläluokan pariutumiskuviot eivät kiinnosta minua - sen totesin jo aiemmin tänä vuonna, kun luin Ylpeyttä ja ennakkoluuloa. Historiallinen osuus siis tökkii, varsinkin alkuvaiheessa.
Toinen syy on se, että en tiedä Englannin historiasta tarpeeksi tunnistaakseni kirjassa esiintyviä oikeita henkilöitä. Ainoa oikea henkilö, jonka tunnistan, on Beatrix Potter. Englannin kuninkaan, Alice Keppelin ja kumppaneiden todellisuus menee minulta ihan ohi. Se vaikuttaa myös lukukokemukseen, sillä oikeiden henkilöiden tuominen mukaan tarinaan on yksi asioista, joista Rileyn sarjassa pidän.
Kaikesta huolimatta kuitenkin pidän Varjon sisaresta ja se on minulle neljän tähden kirja.
Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa:
- Elämä on ihanaa -blogin Mannilainen, jonka mielestä Varjon sisar on paras sarjan kolmesta ensimmäisestä osasta.
- Kirjamerestä ongittua -blogin Piia, jonka mielestä kirjassa oli mielenkiintoisia henkilöitä sekä sopivasti käänteitä ja rosoisuutta.
- Kirjarouvan elämää -blogin Piritta, joka viihtyi tarinan parissa.
Sarjassa aiemmin ilmestyneet:
Tekstit
2 comments
Huomasitko muuten, että Alice Keppel on prinssi Charlesin vaimon Camilla Parker-Bowlesin iso-iso-isoäiti (kun taas Charles on tietenkin Edwardin jälkeläinen)? Historia toistaa itseään... Olen itse kuunnellut näitä äänikirjoina juostessa (nyt menossa Helmen sisar) ja siihen tarkoitukseen nämä sopivat passelisti. Mua on tökkinyt osin samat asiat, jotka olet maininnut omissa arvioissasi: vähän lapsellinen tai yliromanttinen tyyli, ennalta-arvattavuus, välillä vähän turhankin yksityiskohtiin menevä kerronta. Juonikuviot ovat olleet ihan mielenkiintoisia ja välillä huomaan ajattelevani, että olisipa nämä kirjoitettu vähän eri tyylilajissa. Mutta aion kyllä lukea (tai siis kuunnella) kaikki läpi. Tavallaan tulee mieleen Kate Mortonin kirjat, joissa myös on hyvin samantapainen rakenne kaikissa, vaikka juoni itsessään onkin erilainen. Ehkä siitä syystä mun on vaikea sanoa, mistä Mortonista tai sisaresta pidän eniten, kun ovat kaikki kuitenkin loppupeleissä niin samankaltaisia. Jollet ole Kate Mortoneita lukenut, niin suosittelen!
VastaaPoistaEn muuten huomannut! Mulla on useinkin näiden kirjojen kanssa ongelmana se, etten hahmota kaikkia todellisuuteen pohjautuvia henkilöitä. Varsinkaan tässä en tunnistanut juuri ketään, koska aihepiiri oli niin vieras eikä suoraan sanottuna ihan hirveästi edes kiinnostanut.
PoistaYritin kerran lukea yhtä Mortonia, se taisi Kellontekijän tytär, mutta jätin kesken, koska kirja ei tempaissut yhtään mukaansa. Ehkä pitäisi koittaa jotakin muuta, kun niitä niin usein kehutaan.