Erin Kelly: Älä jää pimeään

20.25


Kit ja Laura matkustavat Cornwalliin nähdäkseen täydellisen auringonpimennyksen. He ovat nuoria ja rakastuneita ja varmoja, että tästä on tulossa yksi monista heidän yhdessä kokemistaan auringonpimennyksistä.

Varjon väistymistä seuraavassa hiljaisuudessa Laura joutuu väkivaltaisen kohtauksen silminnäkijäksi. Hänen keskeyttämänsä mies kieltää kaiken, nainen näyttää kiitolliselta. On vain Lauran sana miehen sanaa vastaan. Kuukausien päästä nainen ilmestyy Lauran ja Kitin ovelle kuin kulkukissa. Kun tämän kiitollisuus muuttuu kuukausien päästä joksikin häiriintyneemmäksi, Laura alkaa pohtia, luottiko hän väärään ihmiseen.

Viidentoista vuoden päästä Laura ja Kit elävät pelon vallassa. Vaikka Laura tietää, että teki oikein puhuessaan poliisille, hän tietää myös, ettei kuva ole koskaan täydellinen vaan jotain jää aina pimentoon…

Gummerus, 2019. 486 sivua. 
Alkuteos He Said / She Said, 2017. Suomentanut Päivi Pouttu-Delière.

Odotin kovasti pääseväni lukemaan tämän Erin Kellyn ensimmäisen suomennetun romaanin Älä jää pimeään, koska olin kuullut siitä valtavasti kehuja. Kirjaa oli kuvattu todella jännittäväksi ja koukuttavaksi - sellaiseksi kirjaksi, jota ei malta laskea hetkeksikään käsistään, koska koko ajan tulee jokin uusi käänne.

Älä jää pimeään myös näytti kiinnostavalta. Kansi oli kutsuvan näköinen, ja tarinan kiertyminen auringonpimennyksen ympärille vaikutti tuoreelta ja houkuttavalta ajatukselta.

Kirja kertoo Laurasta ja Kitistä, nuoresta englantilaispariskunnasta, joka lähtee auringonpimennysfestareille Cornwalliin. Siellä Laura joutuu todistamaan raiskausta, tai niin hän ainakin uskoo. Lauran ja Kitin tiet vievät todistajaksi oikeuteen, jossa heräävät epäilykset: mitä Cornwallissa auringonpimennyksen jälkeen oikeasti tapahtuikaan?

Toisessa tasossa eletään aikaa 15 vuotta myöhemmin. Laura ja Kit pelkäävät, Laura kärsii mielenterveysongelmista ja kaikki on pois raiteiltaan.

En voi antaa Kitin nähdä minua hermostuneena. Se pilaisi välittömästi hänen matkansa, ja sen jälkeen hän ehdottaisi minulle lisää psykoterapiaa, josta uskon saaneeni irti jo kaiken mahdollisen. Siitä ei voi hyötyä määräänsä enempää, jos säilyttää samanlaista salaisuutta kuin minä. Psykoterapeutit vakuuttavat aina, että heillä on salassapitovelvollisuus, aivan kuin heidän Ikean sohvansa olisi rippituolin veroinen. Mutta minä salailen rikosta, enkä voi uskoa salaisuuttani kenellekään. 

Kaikista kehuista huolimatta - tai ehkä osin niiden vuoksi - Älä jää pimeään oli minulle todella vaikea kirja. Tarinan alku oli löysä ja verkkainen, eikä se oikein ottanut imuunsa. Kyseessä on psykologinen trilleri, mutta minä en löytänyt kirjan alkupuoliskosta trilleriä. Hitaahko tarina uuvutti, ja lopullisesti meinasin väsähtää pitkän oikeussalikuvauksen kohdalla.

Kun olin lukenut 300 sivua, jotain vihdoin tapahtui. Silloin sain romaanista otteen ja ahmin loppuosan nopeasti.

Teoksen loppu oli todella hyvä: sieltä paljastui vihdoin psykologinen trilleri, joka oli punottu ovelasti ja jossa ei arvannut, mitä tulee tapahtumaan. Valitettavasti pelkkä hyvä loppu ei pelasta lukukokemusta, jos on yli puolivälin joutunut jatkuvasti miettimään, pitäisikö kirja suosiolla lopettaa kesken.

Pisteet Erin Kellylle kuitenkin siitä, että hän käsittelee kirjassaan tärkeitä teemoja, muun muassa sitä, miten tylysti raiskausoikeudenkäynneissä uhreja toisinaan kohdellaan.

Nyt pimeyden keskellä pettymyksen tilalle tulee auringonpimennyksen aiheuttama tuttu jännitys. Mutta tällä kertaa se on toisenlaista. Yhtäkkiä, odottamatta, pelot puskevat alas taivaassa olevasta reiästä, ja minut saa valtaansa lapsille tyypillinen pimeän pelko. Minun hirviöni on kuitenkin se, mitä Beth edustaa: häneen tiivistyy kaikki se, mitä voin menettää. 

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 45. Kirjan nimessä on kieltosana.

Se sopii myös kohtiin:
12. Kirja liittyy Iso-Britanniaan
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua (mielenterveysongelmat, raiskaukset)
17. Kirjassa on kaksoset
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan  yksin
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: 

  • Kirjasähkökäyrä-blogin Mai, joka ei olisi millään malttanut lopettaa lukemista kesken. 
  • Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja, joka myös piti ja antaa erityispisteitä kekseliäästä kielestä. 
  • Kirjaluotsi-blogi, jonka mielestä "tarina paloi trilleriksi melko hiljaisella liekillä, mutta happea riitti loppuun asti".

You Might Also Like

0 comments