Maaliskuun luetut
19.49
Alkuvuosi on ollut hyvä, mutta maaliskuussa alkoi tulla pientä lukujumia. Siitä huolimatta luin viisi kirjaa ja kuuntelin yhden äänikirjan.
Kovin paljon näistä kirjoista ei ole mieleen jäänyt: yksi oli ylitse muiden ja toinen pyörii mielessä sen aiheuttamien ristiriitaisten tunteiden vuoksi.
Helmet-lukuhaaste on tasan puolivälissä, maahaasteeseen ei tullut tässä kuussa yhtään rastia.
Nämä luin maaliskuussa:
Karo Hämäläinen: Miksi juoksen (äänikirja)
Karo Hämäläisen juoksuromaanin kuuntelun aloitin jo tammikuussa, jätin kirjan kesken ja kuuntelin välissä jotain muuta. Kirjailija-ultrajuoksija Hämäläisen omaelämäkerrallinen teos oli kiinnostavaa kuunnteltavaa ja toimi hyvin lenkkikuunneltavana.
Emma Puikkonen: Lupaus
Tämän kevään uutuuskirja Lupaus oli ehdottomasti maaliskuun helmi ja se on myös paras kaikista alkuvuonna lukemistani. Ilmastonmuutosta ja ilmastoahdistusta käsittelevä romaani on täydellisesti ajassa kiinni ja herätti minussa monenlaisia ajatuksia. Kirja on rakennettu taidokkaasti ja kirjoitettu kauniisti. Tykkäsin todella!
★★★★★
Nelli Hietala: Kielillä puhumisen taito
Nelli Hietalan lyhyehkö romaani tarttui joskus kirjastosta mukaan kiinnostavan aiheensa vuoksi. Se kertoo nuoresta naisesta, jonka puhevika hallitsee tämän elämää. Kirja käsitteli kauniisti ja taidokkaasti kielen merkitystä ja puhevian vaikutuksia, mutta oli muuten melko köykäinen teos.
Kicki Sehlstedt: Älä silmä pieni
Kevään uutuustrilleri kertoo teinityttöjä netissä houkuttelevista miehistä, groomingista ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Aihe on ajankohtainen ja vakava, eikä tämäkään kirja ollut kevyttä luettavaa. Kirja on genressään ihan kelvollinen, mutta itse en saanut kirjasta irti niin paljon kuin olisin toivonut.
Carolina Setterwall: Toivotaan parasta
Ruotsalaisen Carolina Setterwallin omaelämäkerrallinen esikoisteos kertoo siitä, kun hänen miehensä yllättäen kuolee. Kirja on riipaisevan rehellinen ja avoin kuvaus surusta ja surusta selviytymisestä. Samalla kirja on rakkaustarina, ja tarina vanhemmuudesta.
Minna Rytisalo: Rouva C.
Rouva C. oli yksi viime syksyn puhutuimmista ja kehutuimmista kirjoista, mutta se herätti minussa hyvin ristiriitaisia tunteita. Kirja oli kaunis ja kiinnostava kuvaus avioliitosta ja naisen asemasta 1800-luvulla, ja pidin siitä tarinana. Minun on kuitenkin hankala suhtautua siihen, että kirja on fiktiivinen tarina todellisesta henkilöstä.
Tekstit
0 comments