Juokseminen on täynnä ristiriitoja: kipua ja nautintoa, lamaannusta ja intoa, hulluutta ja neroutta.

Karo Hämäläisen tie ultrajuoksijaksi alkoi kirjailijoiden lenkkisaunasta ja eteni kymmenen vuoden maratonputkeen, jonka jälkeen hurahdus yli 100 kilometrin kisoihin oli väistämätön.

Kehitys ei ole ollut suoraviivaista eikä juoksun ilo aina itsestäänselvyys. Oikean tekniikan ja varusteiden lisäksi elämäntilanne ja itsetunto vaikuttavat suoritukseen, halusi tai ei.

Otava, 2018. 208 sivua. 
Äänikirja 5h 46min, lukija Joel Mäkinen. 

Tarvitsin kuunneltavaa lenkkipoluille, ja mikä olisikaan sopinut sinne paremmin kuin kirjailija Karo Hämläisen omaelämäkerrallinen juoksuteos Miksi juoksen.

Kirja käy läpi sen, miten Hämäläinen hurahti juoksuun: ensin kirjailijoiden yhteiseen lenkkisaunaan ja sitä edeltävään lenkkiin, jossa mies yllätyksekseen pysyikin menossa mukana. Sitten tulivat maratonit, toinen toisensa perään - ja kun nekään eivät riittäneet, veivät jalat ultrakisoihin ja välillä myös poluille.

Aloitin kirjan kuuntelun tammikuussa ja kuuntelin välillä muuta, mikä vaikutti kuuntelukokemukseen. Vajaan kuuden tunnin äänikirja tuntui pidemmältä kuin se olikaan. Toisaalta tällaisessa kirjassa tauot eivät niin haittaa, mukaan pääsee hyvin keskeltäkin asiaa.

Karo Hämäläisen kirja oli kiinnostavaa kuunneltavaa ja se tsemppasi minua lenkkipoluilla. Vaikka omat lenkkini ovatkin täysin eri kaliiberia kuin Hämäläisen lenkit, samanlaisia ajatuksia sitä juostessa miettii joka tapauksessa. Oli hauska juoksennella omaa lenkkiä samalla kun Hämäläinen tahkosi ultrakisaa läpi, ja kuvaili kaikki ne tunteet, joita loputtomalta tuntuvan matkan aikana kävi läpi.

Mieleen jäi erityisesti se, että luovuttaa ei saa. Jos kerran antaa itselleen periksi, antaa periksi seuraavallakin kerralla. Karo Hämäläisellä itselläänkin tuntuu olevan todella kova tahto, joka on varmasti auttanut häntä pääsemään maaliin kisassa toisen jälkeen, vaikkeivät olosuhteet tai treenitavat aina ole olleet parhaat mahdolliset.

Karo Hämäläinen puhuu juoksun lisäksi vähän myös muusta, muun muassa kirjoittamisesta. Hän rinnastaa juoksun taiteeseen: esiin nousevat kirjallisuus Nesboineen ja kuvataide Picassoineen.

Miksi juoksen on hyvää luettavaa juoksijoille tai juoksusta innostuneille. Se antaa varmasti intoa ja ajateltavaa. Jos kuitenkaan et ole edes kuntojuoksija eikä juoksu lajina kiinnosta, et välttämättä saa tästä kirjasta kovin paljoa irti. 

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 44. Kirja kertoo Berliinistä, sillä kirja sijoittuu osittain Berliiniin.

Se sopii myös kohtiin:
1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
36. Kirjassa ollaan yksin

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: