Polttariseurueen ilo on ylimmillään, kunnes sankari pyllähtää vesilautaillessaan ja päätyy meressä kelluvan ruumiin kylmään syleilyyn. Tapaus vaatii virkavaltaa paikalle, ja tilanteen ottaa haltuun vasta perustettu Lounais- Suomen poliisin erikoistiimi, ryhmä Halme.

Työryhmän esimies komisario Halme on kansainvälisen uran tehnyt konkari. Hänellä on käsissään varsin sekalainen joukko poliisivoimien edustajia: entinen pörssiyhtiön huippujohtaja rikosylikonstaapeli Ann-Mari Forsman, lappeenrantalainen rikosylikonstaapeli ja kova luu Sergei Petrov, muiden ärsytyskynnystä koetteleva rikostutkija Magnus Mehtonen sekä naisten lemmikki, nuori kokelas Niklas Lindholm. Siinä Halmeen dream team.

Bazar, 2019. 333 sivua. 
Kirja saatu kustantajalta.

Tomas Gadsin Pirulainen on yksi niistä kirjoista, jotka bongasin kevään kirjakatalogeista. Listasin sen yhdeksi kevään kiinnostavimmista uutuuksista. Uudet suomalaiset dekkaristit ovat aina mielenkiintoisia, ja erityisesti teoksen tapahtumapaikat Turku ja Turun saaristo saivat huomioni.

Toisin kuin kirjailijan nimestä voisi päätellä, on teoksen taustalla kaksi naista. Tomas Gads -nimeä käyttävät iisalmelaiset sosiaalipsykologit Satu Roos ja Kaisa Nummela. Jälkimmäinen naisista on syntynyt Turusta, mikä selittää miljöön valintaa.

Olen lukenut varsin vähän suomalaisia dekkareita, joten minun oli Pirulaista lukiessa jotenkin vaikea suhtautua kirjaan. Mietin, millainen suomalaisen dekkarin kuuluu olla, ja onko tämä nyt sitä. Samalla kuitenkin tajusin, että tietenkään suomalaisen dekkarin ei kuulu olla jollain tavalla tietynlainen. Miksi ylipäätään pidin merkityksekkäänä sitä, mistä maasta kirja on lähtöisin?

Tosiasia on se, että pidän Pirulaisesta. 

Kirja on erilainen kuin odotin sen olevan, mutta tämä on vain hyvä asia. Pirulainen on psykologinen ja monitasoinen, ovela ja hyvin rakennettu. Kirjan lopussa totesin olleeni taas vähän tyhmä, niin kuin monesti dekkarien kanssa käy. Miten en tuotakaan hoksannut.

Porukka tervehti toisiaan vähän varautuneena. Paitsi Sergei, jonka olemus oli jääkuutiotakin viileämpi. Suoraan pakastimesta. Pitkä ja harteikas. Väritön niin naamaltaan kuin ilmeiltään. Mies, joka ei sanonut olemuksellaan yhtään mitään. 

Pirulainen on siinä mielessä hyvin perinteinen dekkari, että sen keskiössä on poliisien toiminta. Kirjassa seurataan juuri perustettua Ryhmä Halmetta, joka selvittää merestä löytyneen ruumiin tapausta.

Poliisidekkarit ovat minulle yleensä se epämieluisin jännityskirjallisuuden muoto. Kun seurataan poliisien toimintaa, muodostuu tarina helposti itseään toistavaksi ja jopa tylsäksi. Pientä vetämättömyyttä on havaittavissa myös tässä kirjassa: on kuulusteluja ja palavereja toisensa perään. Sellaista se poliisin työ toki on, mutta ajoittainen kaavamaisuus tekee lukemisesta hetkittäin raskasta.

Poliisidekkareissa on erityisen tärkeää se, että henkilöt ovat mielenkiintoisia. Hahmojen on oltava ehkä jopa vielä kiinnostavampia kuin monissa muissa kirjoissa, sillä kun seurataan tiiviisti yhden työporukan työtä, henkilöillä on normaaliakin enemmän vaikutusta.

Tässä kirjassa kaikki on sen osalta kunnossa. Henkilöitä rakennetaan pikkuhiljaa, eikä sarjan ensimmäisessä kirjassa päästä heidän kanssaan vielä kovin tutuiksi, mutta uskon, että heistä tulee sarjan edetessä aika hyviä. Roosin ja Nummelan luomat hahmot ovat kaikki keskenään erilaisia ja persoonallisia tyyppejä, joista jokainen löytää jotain samaistumispintaa.

Henkilökohtaisesti pidän myös kirjan tyylistä ja kielestä. Teksti on toteavaa ja lauseet ovat paikoiten hyvin lyhyitä, jopa listamaisia. Se vahvistaa tarinan tunnelmaa.

Tiedostamattaan hän oli oppinut ajankulun eksaktin määrittämisen kuulonvaraisesti. Jopa se riitti tuottamaan mielihyvää inhon keskellä. Se pieni palanen omaa ajattelua auttoi pitämään hengissä. Muu sielu oli jo murskattu. 

Pirulainen on kirjoittajiensa ensimmäinen romaani ja se paikoitellen näkyy. Muutamissa kohdissa tuntuu siltä, että putoan kärryiltä ja joudun palaamaan taaksepäin. Kyse on kuitenkin pienistä asioista, jotka eivät vaikuta kokonaiskuvaan.

Kokonaisuutena Pirulainen on siis oikein toimiva sarjan avaus. Kirja jää lopulta niin jännittävään kohtaan, että odotan innolla, minkälaisen tapauksen pariin Ryhmä Halme seuraavassa osassa pääsee.

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia.

Se sopii myös kohtiin:
1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: