Emma Puikkonen: Lupaus
19.38
"Vaikka sinä olisit palavassa talossa tai uppoavassa laivassa, minä tulen ja pelastan sinut."
Kun Rinna on lapsi, isä antaa hänelle lupauksen. Lupauksen tulevaisuudesta Rinna haluaisi antaa myös omalle tyttärelleen Seelalle. Ilmastonmuutoksen todellisuuteen heräävässä maailmassa Rinna ei kuitenkaan ole varma siitä, mitä hänen olisi tehtävä, jotta voisi pitää sanansa. Hän myllertää lapsuudenkotinsa pihamaan rakennuttaakseen tilalle suojan, minne voi piiloutua.
Samaan aikaan Robert-veli kulkee Grönlannissa tutkijoiden matkassa kuvaamassa sulavia jäätiköitä, joiden alla vesi solisee uhkaavasti. Eräänä päivänä Robert lähtee rakastettunsa Neevin kanssa retkelle, jolta kumpikaan ei palaa.
WSOY, 2019. 304 sivua.
Lupaus on niitä kirjoja, joita lukiessaan tietää jo ensimmäisillä sivuilla, että käsissä on hieno teos. Se on sellainen kirja, joka saa hymyilemään, koska se on niin taidolla tehty. Tämä tunne pysyy viimeisille sivuille asti.
Teos sijoittuu lähitulevaisuuteen, aikaan, jolloin ilmastonmuutos on edennyt nykyistä pidemmälle. Luonto on muuttunut entisestään, ruoantuotanto on vaikeuksissa ja lentomatkustamiseen on enää varaa vain rikkailla. Keskeisessä roolissa on ilmastoahdistus, jota jo nyt aika monet kokevat. Mitä tehdä, kun ilmastonmuutos etenee vääjäämättä?
Kirja on siis todella ajankohtainen.
Minun kannaltani kaikki on hyvin juuri nyt, tyttö on päiväkodissa ja paranee lisää jokainen päivä, tuuli tarttuu puihin, aurinko pilkistää pilvien lomasta. Mutta tämä mikä on ikkunan takana, on hajoamassa ja katoamassa, ja minä olen se, jonka joskus pitää kertoa se tytölle.
Kirjan päähenkilö on Rinna, jonka isä lupasi aikoinaan pelastaa hänet mistä tilanteesta tahansa. Rinna haluaa luvata saman tyttärelleen Seelalle, mutta ei tiedä miten sen tekisi. Tarina seuraa myös Rinnan veljeä Robertia, joka lähtee tutkimusryhmän mukaan Grönlantiin kuvaamaan sulavia jäätiköitä.
Teksti liikkuu useissa aikatasoissa, eikä ajankohtia turhaan selitetä auki. Se ei haittaa, sillä tässä kirjassa ei ole tarpeellistakaan tarkkaan tietää, missä ajassa liikutaan.
Tarina on jaettu osiin, ja kirjassa on nykykirjallisuudelle harvinainen sisällysluettelo - joka jo itsessään on kuin runo. Jo sisällysluettelosta näkee, että Rinnan ja Robertin lisäksi ääneen pääsevät satunnaisesti myös muut henkilöt, jotka lomittuvat Rinnan ja Robertin elämään.
Robert kävelee ja yrittää löytää näköalaa merelle, tuntee miten kylmä ei ole vain tuulessa tai ilmassa, se versoo maasta kuin kasvi, kiemurtelee housunlahkeesta sisään ja kietoutuu sydämen ympärille.
Lupaus on oivaltava ja ajatuksia herättävä kirja. Se on teos, joka herättelee viimeistään ilmastonmuutokseen ja voi jossakussa aiheuttaa entistä enemmän ilmastoahdistusta. Samalla se on kaunis kuvaus äidin ja tyttären välisestä suhteesta, tyttären kasvamisesta ja suhteen muuttumisesta.
Puikkonen kirjoittaa järkkymättömällä taidolla: kauniisti, kuvailevasti ja soljuvasti. Teksti etenee helposti, välillä toteavasti ja lyhyesti, tarpeen mukaan taas pidemmin ja polveilevammin.
Minulle Lupaus on paras tänä vuonna lukemani kirja. Se vakuuttaa ajankohtaisuudellaan ja tyylillään. Emma Puikkonen oli minulle ennen tätä vieras kirjailija, mutta tulen takuulla tutustumaan hänen aiempaan tuotantoonsa jatkossa.
- Katso, osoittaa Seela sormellaan lintua pellon keskellä. Rusehtava maa, jonka keskellä seisoo tummanharmaa, ylväs lintu.
Hiljennän vauhtia ja sanon:
- Se on kurki. Ajetaan hiljaa. Kurjen voi nähdä tosi harvoin.
--
Hän tuijottaa lintua, minä muistan runon suosta ja kurjesta. Ajattelen maailmaa, joka muuttuu, ja sitä, että minä olen luvannut Seelalle pelastaa hänet. Sitten Seela kääntää päänsä ja hymyilee onnellisena.
- Nyt on harvoin!
- Niin on.
- Me mennään roskaruokaravintolaan!
- Ei ku kotiin.
Seela kurtistaa kulmakarvansa.
- Ei kun nyt on harvoin. Me käydään harvoin roskaruokaravintolassa. Sä sanoit.
--
Lopulta käännän auton ympäri ja me ajamme takaisin kaupoille. Minä ja Seela lähdemme syömään hampurilaisia, sillä harvoin pääsee sairaalasta pois kolmen viikon jälkeen, harvoin näkee kurjen, harvoin on elossa ja onnellinen.
***
Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja.
Se sopii myös kohtiin:
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
29. Kirjassa nähdään unia
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin
49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
Kirjan on lukenut myös muun muassa:
- Tuijata, jonka mielestä Puikkosen kieli ja kerronta loistavat taitavuutta.
Tekstit
4 comments
Pidin paljon Puikkosen Eurooppalaisista unista, joten Lupaus on mulle yksi kevään odotetuimmista! Mahtavaa, jos luvassa on hieno lukukokemus, aloitan tämän lukemisen nyt seuraavaksi. :)
VastaaPoistaMulle Emma Puikkonen oli tosiaan ennen tätä ihan vieras nimi, eikä odotuksia kirjalle ollut. Pääsin siis yllättymään, kun vastassa olikin näin hieno kirja. Toivottavasti sinäkin tykkäät, vaikka odotukset ovatkin jo ennakolta kovat! :)
PoistaMinä puolestaan odotan innolla, että pääsen jossain vaiheessa lukemaan myös tuon Eurooppalaiset unet ja Puikkosen muuta aiempaa tuotantoa. Kiva tietää, että yhtä hienoa (tai hienompaa) luettavaa on jonossa odottamassa.
Heräs kyllä mielenkiinto tätä kirjaa kohtaan!
VastaaPoistaSuosittelen kyllä kovasti!
Poista