Saralla on ärrävika. Hän on vältellyt r-kirjainta koko kouluaikansa. Kahdeksan vuotta toivottomana päättyneen puheterapian jälkeen hän muuttaa Irlantiin, koska englanniksi r on yleensä pehmeä puolivokaali. Mutta muuttuuko mikään, kun nainen lakkaa olemasta Sara, teräväreunainen heinä, ja hänestä tulee neljäs Raamatussa mainittu nainen, Sarah? Voiko identiteetti olla yhden äänteen varassa?

Irlannissa Sara ihastuu kuvankauniiseen, ärränsä pariisilaisittain sorauttavaan huonekaveriinsa Celineen. Dublinia kiertävän jouluisen roadtripin aikana hänen on pakko selvittää, onko hänellä rohkeutta rakastaa ja olla oma itsensä.

Aula & Co, 2017. 207 sivua. 

Tunsin vuosia sitten henkilön, jolla oli ärrävika. Hän oli tosi taitava välttämään sanoja, joissa oli r-kirjain - sitä aina välillä ihan tarkkaan kuuntelin. Hänen nimessään tosin oli r, tietenkin.

Tuo henkilö oli asunut pitkään englanninkielisessä maassa, jossa suomalaista r-kirjainta ei tarvittu. Mikä loistava tilanne. Ja miten samanlainen tilanne kuin tässä Nelli Hietalan kirjassa, jossa ärrävikainen Sara välttelee sanoja joissa on r, ja muuttaa Dubliniin, jossa ei tarvitse puhua suomea ja käyttää suomalaista ärrää.

Englanniksi kukaan ei pysty edes kuvittelemaan lapsuuteni laulelmia, koulukiusaajien haukkuja, nolostuttavia hylkäämisiä, toistoja, epäselvyyksiä tai vikoja. Täällä kielellisiä vammojani ei ole. Olen tavallinen ulkomaalainen. 

Kielillä puhumisen taito kulkee kahdessa aikatasossa. Toisessa ollaan Dublinissa, jonne Sara on paennut puhevikaansa. Toisessa eletään aikaa viittä vuotta myöhemmin, kun Sara matkustaa uudelleen Dubliniin etsimään ystäväänsä ja ihastustaan, ranskalaista Celineä.

Kirjan juoni on varsin kevyt ja jääkin tämän kirjan heikoimmaksi osuudeksi. Kiinnostavinta on ehdottomasti kuvaus kielestä ja Saran puheviasta, ja siitä, miten se määrittelee koko hänen elämänsä. Miten Sara ei pukeudu farkkuihin tai anorakkiin, hae kioskilta irtokarkkeja tai apteekista Asperiinia - koska ei voisi puhua niistä.

Minä käytin takkia ja hametta, söin makeannälkääni suklaata ja pääkipuun Panadolia.

Saran puhevikaa kuvataan moniulotteisesti, mielikuvituksekkaasti ja taitavasti, joskin paikoin ehkä jopa hieman liikaa ja liian monesta suunnasta, onhan kyseessä vain parinsadan sivun mittainen teos.

Kielillä  puhumisen taidossa on toki kyse myös rakkaudesta, sellaisesta ihastumisesta, kun vielä etsitään itseään ja ollaan epävarmoja itsestään.

Yksi kirjan ominaispiirteistä on, että sen dialogi on kirjoitettu pääosin englanniksi. Se on kummallista. Dialogia toki käydään tarinassa suurimmalta osin englannin kielellä, ja ehkä sillä on haluttu päähenkilö-Saran kokemaa eroa suomen ja englannin välillä. Siitä huolimatta se on erikoinen ratkaisu.

Kielillä puhumisen taito on nopealukuinen kirja. Se on kirjoitettu kevyellä otteella, ja voisi kielensä, pituutensa ja päähenkilöiden iän vuoksi sopia vaikka nuorten tai nuorten aikuisten luettavaksi. Kirjan vahvuus on puhevian ja kielen taitavassa kuvauksessa, mutta muuten teoksen anti jää melko vähäiseksi.

Sanoja, joiden merkitys on suuri, ei ole helppo lausua. 

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä.

Se sopii myös kohtiin:
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: