Tukholmalaiset koulutytöt Matilda ja Amanda etsivät netin seksisivustoilta hyväksyntää, rakkautta ja rahaa. Aikuiset miehet tarjoavat heille jotain aivan muuta. Pian vaaralliset leikit muuttuvat hengenvaarallisiksi.

Nuoriin tyttöihin kohdistuviin rikoksiin perehtynyt tutkija murhataan, ja tutkiva journalisti Aida Svantesson ja kriminologi Kajan Berglund alkavat selvittää tapausta. Tukholman yöstä ja pimeästä verkosta paljastuu maailma, jossa hallitsee vahvimman laki.

Like, 2019. 362 sivua.

Alkuteos Sweet Lolita, 2018. Suomentanut Petri Stenman. 

Ruotsalaisen journalisti-kriminologi Kicki Sehlstedtin esikoisromaani Älä silmä pieni on karua luettavaa. Se kertoo aiheesta, joka on ollut viime aikoina paljon pinnalla: groomingista, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja siitä, miten helppo on ajautua sellaiselle tielle, josta ei pääsekään kääntymään takaisin.

Romaanin pääosassa ovat teini-ikäiset Matilda ja Amanda, jotka huomaavat, miten helppo netissä on tehdä rahaa. Ensin riittää, kun vilauttaa tissinsä kameralle, mutta tietenkään se ei jää siihen. Tytöt huomaavat keinon huijata rahaa teinityttöjä netissä metsästäviltä miehiltä, mikä ajaa heidät vaarallisiin tilanteisiin. Toisaalla saman aiheen kimpussa häärivät toimittaja Aida ja kriminologi Kajan. 

Kicki Sehlstedtin romaani liikkuu kahdessa aikatasossa, kuten nykyään tapana lähes poikkeuksetta on. Nykypäivän luvut on otsikoitu lukemista helpottavasti: kerrotaan mitä päivää ja kellonaikaa eletään ja missä paikassa ollaan. Menneisyyteen sijoittuvat luvut kertaavat nimettömänä pysyttelevän tytön elämää ja hänen kokemaansa seksuaalista hyväksikäyttöä. 

Minä en soittanut poliisille, en silloin enkä myöhemmin. Sillä sinä olit oikeassa. Minä olin jäänyt sinne. Minä en huutanut. Minä en taistellut päästäkseni vapaaksi. Minä en juossut pois sieltä, vaikka ovi ei ollut lukossa. 

Siihen on syy. Häpeä. Minun häpeäni. Mutta myös sinun. Minä en halunnut, että sinun tarvitsisi hävetä. Minä en halunnut, että perheesi pettyisi sinuun. 

Älä silmä pieni on perushyvä jännitysromaani, jonka etu on ehdottomasti ajankohtaisuus. Tarina on kamala, eikä sen lukeminen ole aiheen vuoksi kovin miellyttävää. 

Kirjaa lukiessa kuiteknin mietin, tarjoaako se silti genressään mitään kovin uutta. Onhan näitä saman teeman trillereitä tullut luettua aikaisemminkin. Sehlstedtin romaanin henkilöhahmot jäävät hieman liian kevyiksi, tai ainakaan en koe heitä kohtaan mitään positiivisia tunteita. Kriminologi Kajan suorastaan ärsyttää, vaikka hänestäkin onneksi kirjan lopussa paljastuu edes hieman inhimillisyyttä. 

Muutenkin kirjan loppu pelastaa lukukokemusta - loppu on mielestäni kohtalaisen onnistunut ja sitoo tarinan yhtenäiseksi paketiksi. 

Nämä tarinat on pakko kertoa, ja meidän on aika kuunnella.

Älä silmä pieni on siis kokonaisuutena ihan kelvollinen jännityskirja, joka kannattaa lukea, jos dekkareista pitää. Itse en kuitenkaan saanut kirjasta irti niin paljon kuin olisin toivonut. Aiheesta johtuen kirja on melko ahdistava ja rankka, joten aivan herkimmille en tätä suosittele. 

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 19. Et pidä kirjan nimestä. 

Se sopii myös kohtiin: 

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä

4. Kirjailijan ainoa teos

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua (grooming, seksuaalinen hyväksikäyttö yms.)

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä

36. Kirjassa ollaan yksin

45. Kirjan nimessä on kieltosana

49. Vuonna 2019 ilmestynyt kirja

• Rakkaudesta kirjoihin -blogin Annika, joka vaikutti pitäneen kirjasta hieman enemmän kuin minä. 
• Kirjasähkökäyrä-blogin Mai, joka kritisoi muun muassa huonoa käännöstä. 
• Kirjarouvan elämää -blogin Piritta, jonka mielestä kirjailija on tarttunut huolestuttavaan ja tärkeään aiheeseen ja kirjoittanut siitä silmiä avaavan tarinan.