Harjun juurella järvikaupungissa on harmaa talo, jossa on kahdeksan kamaria, kuusi lasta sekä lehtori ja hänen rouvansa. Rouvan sisällä myrsky katkoo oksia eikä hiljene. Keittiössä kakut palavat tai jäävät raaoiksi, eikä rouvalle vieläkään riitä se, mikä riittää muille. Hänessä on voima, joka etsii pääsyä ulos, kasvaa ja riepottelee, kyseenalaistaa luonnonlait ja saa välillä vaipumaan melankoliaan.

Rouva C. kuvaa erään avioliiton tarinan ja näyttää, millaisista silmuista puhkeaa se Minna Canth, jonka me tunnemme: esikuva, taistelija, patsas. Piian ja pumpulikauppiaan tytär päätyy naimisiin opettajansa kanssa ja huomaa olevansa aina raskaana. Perhe kasvaa, mutta samalla kasvaa halu tehdä kodin ulkopuolella paljon enemmän.

Gummerus, 2018. 367 sivua. 

Minna Rytisalon Rouva C. oli ehdottomasti yksi viime syksyn puhutuimmista kirjoista. Se on saanut valtavasti huomiota osakseen, ja iso osa tästä huomiosta on ollut ylistävää. Rouva C. on voittanut muun muassa Suuren journalistipalkinnon Vuoden kirja -kategorian.

Rouva C. on biofiktiota eli kyseessä on elämäkerrallinen romaani. Se kertoo siis todellisesta henkilöstä, Minna Canthista, mutta on suurilta osin fiktiivinen. Romaani käsittelee Canthin nuoruusvuosia ja avioliittoa, asiaaa josta jostain syystä tiedetään hyvin vähän.

***

Tähän alkuun täytyy tunnustaa, että en ennen Rouva C.:n lukemista tiennyt kovinkaan paljon Minna Canthista. Toki tiedän, että hän on ollut aikanaan merkittävä nainen: kirjailija sanomalehtinainen ja tasa-arvon puolestapuhuja. En kuitenkaan ollut koskaan tarkemmin perehtynyt Canthin elämään, enkä myöskään lukenut hänen tuotantoaan.

Se tarjosi mielenkiintoisen lähtökohdan Rytisalon romaanin lukemiselle, mutta toisaalta oli vähän pelottavaakin. Jälkikäteen tunnelmat ovat ristiriitaiset, eikä suhtautumiseni kirjaan ole täysin ongelmatonta.

Minna katsoi ulos ja ajatteli omia tyttäriään, neljää tervettä ja älykästä lasta, joissa ei ollut maailman mielestä muuta vikaa kuin sukupuoli. 

Kirjana Rouva C. on hieno ja mielenkiintoinen. Rytisalo kirjoittaa kauniisti, ja kirja on jouhevasti etenevä ja helppolukuinen. Etukäteen pohdin, olisiko kirja vaikea ymmärtää, jos Minna Canth henkilönä ei olisi ennakolta tuttu. Näin ei kuitenkaan ollut, ja ilahduin siitä, miten mainiosti viihdyin kirjan parissa.

Rouva C. on kiinnostava kuvaus siitä, millaista elämä tuohon aikaan on ollut.  Miten avioliittoon on suhtauduttu ja millainen naisen asema yhteiskunnassa on ollut. Rouva C. on tietysti myös rakkaustarina, ja tällaisena rakkaustarinana ja avioliittoromaanina se on toimiva.

Tällainen on avioliitto, tällainenkin: toinen tietää mitä toinen haluaa ja antaa sen hänelle, joskus tietää paremmin kuin itse tietäisi, ja niin kauan kuin niin on, käsi ojentuu kättä kohti ja ihminen toista. Tämän he tiesivät, ja että kuin sattuman oikusta heille oli käynyt hyvin. 

Kirja saa minut kiinnostumaan Minna Canthista ja päädyn googlailemaan hänestä lisätietoja, kun olen saanut kirjan loppuun. Päätän myös, että minun täytyy lukea Canthin tuotantoa.

Se on ihan mielettömän hienoa ja kertoo siitä, että Rytisalon teos on ainakin jossain määrin onnistunut. Jos kirja kannustaa tutustumaan Minna Canthin tuotantoon, on se ehdottomasti täyttänyt jonkin tarkoituksen.

-- elämä on niin voimakas, se ottaa kiinni, tarttuu tiukasti eikä päästä irti, roikkuu mukana vaikka sitä koettaa olla ajattelematta, se vaatii tilansa ja on kohta äänekäs ja iso pienuudestaan huolimatta. Ja toisaalta sitten elämä päästää irti, häviää olemattomiin yhden ainoan henkäyksen mukana, sydän lyö viimeisen kerran, keuhkot tyhjenevät ja siinä kaikki, silmät sammuvat ja sitten on ihan hiljaista, tällaista on, luonnonlakeja, ikuisuuden ympyröitä, kauheita, julmia asioita ja armoton Jumala.

Ylistyksen jälkeen päästään siihen, mikä kirjassa mielestäni on ongelmana. Se, että se on fiktiivinen teos todellisesta, tärkeästä henkilöstä.

Varsinkin minun, jolla oli hyvin vähän pohjatietoja Minna Canthista, on hyvin vaikea suhtautua tähän kirjaan. Minua hämmentää, kun en tiedä mikä osa kirjasta on totta ja mikä Rytisalon mielikuvituksen tuotetta.

Vaikka yritän lukemisen aikana pitää mielessäni, että kaikki lukemani ei ole todellista, huomaan silti suhtautuvani asioihin tosina. Pelkään, että varsinkin sitten, kun lukemisesta on jo kulunut aikaa, muistan asioita tosina. Mieli toimii helposti niin. On harmittavaa, jos vuosien päästä kuvittelen Minna Canthin todellisuudessakin eläneen niin kuin Rytisalo kirjassaan esittää.

Tämä on biofiktion haaste ja huono puoli, ja koskee kaikkea tämän lajin kirjallisuutta, ei pelkästään Rouva C.:tä. Ehkä vika on minussa, ehkä en vain ole tottunut tällaiseen kirjallisuuteen, mutta pelkään, että en varmaan ole ainut.

Vaikka Rouva C. jättää kokonaisuutena hyvän mielen, ja saa tähtiasteikollani hyvän neljän tähden arvion, olisin ehkä kaikesta huolimatta lukenut tämän tarinan mieluiten jostain täysin fiktiivisestä henkilöstä. Silloin se teos ei olisi saanut samanlaista huomiota osakseen. 

***

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa.

Se sopii myös kohtiin:
1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot
5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
6. Rakkausromaani
18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
36. Kirjassa ollaan yksin

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: