Se oli oikeastaan aika huonosti suunniteltu projekti: toimittaja ja valokuvaaja Emma Vepsä päätti liftata Moskovasta Afganistaniin keskellä ankarinta talvea. 

Villapaitoihin kääriytyneen liftarin sijaan kirjan keskiössä ovat kuitenkin maailma ja ihmiset hänen ympärillään: kyydin tarjoavat ystävälliset perheet, kauppiaat ja rekkakuskit sekä vaihtuvat kulttuurit. Yli 7 000 kilometrin matka Venäjän, Kazakstanin, Kirgisian, Tadžikistanin ja Uzbekistanin läpi Afganistaniin kasvaa kuvaukseksi siitä, kuinka Aasian historian ja yhteiskuntien monet käänteet näkyvät tavallisten ihmisten elämässä: Mistä afganistanilaiset naiset unelmoivat? Miten Balkasjärvi kärsii? Miksi politiikka eristi toisistaan uzbekit ja tadžikit, entiset hyvät naapurit?

Atena, 2018. 303 sivua. 

Vau, mikä matka! Toimittaja ja valokuvaaja Emma Vepsän liftausmatka keskellä talvea Moskovasta Afganistaniin on ihan järjetön, mutta ehkä juuri siitä syystä niin vaikuttava ja ajatuksia herättävä.

Lukija voi vain miettiä, mikä kaikki tässä matkassa voisi mennä pieleen. On talvi ja Siperian pakkaset tunnetusti kovia. Vepsä ei osaa venäjää muutamaa sanaa enempää, eikä liftari voi olettaa hänen kohtaamiensa ihmisten puhuvan englantia. Matkan varrelle osuvat maatkaan eivät ole niitä kaikkein tunnetuimpia matkakohteita, ja maiden turvallisuustilanne on ajoittain epävarma.

Tammikuun kolmantena päivänä seisoin yksin Moskovasta itään johtavan Volga-maantien laidassa. Pidin tien nimestä, sillä jos kaikki sujuisi suunnitelmieni mukaan, tämä asfalttivolga veisi minut virtaavan Volgan luo jo illaksi. Likaisenharmaa loska litisi kenkien alla kun vaihdoin hermostuneena painoa jalalta toiselle. Olin hyppäämäisilläni seikkailuun, jonka juoni oli vielä täysi mysteeri, mutta jännityksestä huolimatta uskoin tarinan päättyvän onnellisesti. 

Mutkiakin matkalla riittää. Mutkat ovat kuitenkin pieniä, ja liftarilla on rutkasti tuuria matkassa. Vepsän liftausmatka tuntuu sujuvan jopa epätodellisen hyvin. Hän saa yleensä kyydin kohtalaisen nopeasti, vaaratilanteita ei tule ja matkan varrella kohdatut ihmiset ovat lähes poikkeuksetta käsittämättömän ystävällisiä ja avuliaita, siitäkin huolimatta, että yhteistä kieltä ei monessa tapauksessa ole oikeastaan lainkaan. Tämä kirja jos mikä saa liftauksen kuulostamaan houkuttavalta matkustusmuodolta.

Asfalttivolfaa etelään on matkakirja, joka etenee kronologisesti alkaen Moskovasta ja päättyen Afganistaniin. Kirjan alussa on kartta, josta reittiä on helppo seurata. Emma Vepsä ujuttaa matkakertomuksen väliin runsaasti faktaa vierailemistaan maista, kaupungeista ja muun muassa niiden historiasta ja poliittisesta tilanteesta. Opin valtavasti uutta, sillä en voi sanoa olleeni aikaisemmin kovin perehtynyt esimerkiksi Tadzikistanin tai Uzbekistanin asioihin.

Sen lisäksi, että Asfalttivolgaa etelään on matkakirja, se on tarjoaa lukijalle kurkistuksen erilaisiin kulttuureihin ja erilaisten ihmisten elämään. Tämä kurkistus on kiehtova. Mitä ajattelevat Vepsän tienlaidasta kyytiin poimivat rekkakuskit, parikymppiset opiskelijat tai hänet kadulta teelle pyytänyt iäkkäämpi herra?

Asfalttivolgaa etelään on myös kirja ennakkoluuloista ja -asenteista, niiden kohtaamisesta ja särkymisestä. Jokaisella on ennakkoluuloja: kirjan lukijalla on ennakkoluuloja matkan onnistumisesta ja näiden monelle vieraiden maiden ihmisistä, ja Vepsällä itselläänkin on ennakkoluuloja. Kaikkein vähiten ennakkoluuloja tuntuu olevan Vepsän kohtaamilla ihmisillä, jotka päästävät vieraan matkalaisen autoonsa pelkääjän paikalle ja tarjoavat hänelle lounaan tienvarsikuppilassa.

Ihmiset osaavat yllättää.

Olin lähtenyt liftaamaan Moskovasta Mazar-i-Sharifiin rikkoakseni muiden ihmisten ennakkoluuloja, mutta matkan aikana olin päätynyt lopulta katsomaan myös itseäni peiliin niin monta kertaa, että se jo melkein nauratti. 

Lue tämä kirja, jos haluat lukea hienosta matkasta ja saada näkökulmaa asioihin. Emma Vepsä on kirjoittamassa parhaillaan toista kirjaa, joka julkaistaan syksyllä 2019. Odotan sitä mielenkiinnolla.