Franz on joutunut väärin perustein pois työstään autokoulun opettajana ja on nyt tavaratalon työntekijähierarkian alimmalla askelmalla. Kuukaudeksi kerrallaan hänet määrätään aina uudelle osastolle asiakkaiden unelmia toteuttamaan. Vähitellen Franzille valkenee, mitä kaikkea kerran niin loistelias tavaratalo kätkee uumeniinsa: rakkautta ja itsetuhoa, juonittelua ja epätoivoa. Sovituskopin ja kassan välissä tehdään valintoja, jotka määrittävät koko elämää: keitä me haluamme olla ja keitä todellisuudessa olemme?

Franz on valmis uhrautumaan, kun tavaratalon sydän on vaarassa – mutta kuinka hänen oman sydämensä käy?

Otava, 2018. 345 sivua. 

Meri Kuusiston Vuosi tavaratalossa lähtee liikkeelle varsin kiintoisasta asetelmasta. Neljääkymppiä lähestyvä Franz on saanut potkut autokoulun opettajan työstään ja pääsee nyt harjoitteluun tavarataloon. Hän työskentelee kuukausi kerrallaan kullakin osastolla ja oppii tuntemaan niiden erot ja samanlaisuudet.

Franz huomaa, miten asiakkaiden unelmia yritetään toteuttaa kaikin keinoin. Tärkeässä roolissa on myös työyhteisö, joka kätkee taakseen epätoivoa, masennusta, ahdistusta, työuupumusta, juonimista ja hyvin vähän mitään positiivista - ehkä ripauksen rakkautta, mutta senkin saavuttaminen tuntuu kaukaiselta ja hankalalta.

Vuosi tavaratalossa on satiirinen kuvaus työelämän ajoittain mahdottomistakin vaatimuksista. Töistä selvitäkseen on vedettävä aineita, ja koko ajan yllä häilyy irtisanomisten pelko - etenkin, kun robotit alkavat korvata ihmistyövoimaa. Alamäkeen luisuvaa tavarataloa koitetaan nostaa uuteen lentoon tarjoamalla asiakkaille elämyksiä: mitä mielikuvituksekkaampia, sen parempi. Työntekijöiden on taivuttava ties mihin asentoon, ja nämä haasteet koituvat joidenkin kohtaloksi. Tavaratalossa ei voida vuoden aikana välttyä edes itsemurhilta.

Vuosi tavaratalossa käsittelee myös syrjäytymistä. Tavaratalon päähenkilö Franz on surullinen hahmo: hänen perhesuhteensa ovat huonolla tolalla, hän on saanut autokoulunopettajan hommasta kenkää väärin perustein, hänellä ei ole ystäviä eikä hän tiedä, mitä elämältään haluaa. Lisäksi Franz kamppailee seksuaalisen suuntautumisensa kanssa.

Myös muut kirjan hahmot ovat enemmän tai vähemmän hukassa. Onneksi kirjan edetessä tilanne edes vähän parantuu.

Satiirisen yhteiskunnan kuvauksen lisäksi Vuosi tavaratalossa kätkee sisäänsä myös ihmissuhdesoppaa. Se tekee hahmoista inhimillisempiä, mutta myös suhdekuvioita leimaavat epäonnistumiset ja surkeat tilanteet.

Itse löydän teoksesta hyvin vähän tarttumapintaa ja kokonaisuudessaan tarina jää etäiseksi. Taustalla on paljon osuvia ajatuksia, mutta kirja ei kaikesta huolimatta onnistu antamaan minulle mitään kovin yllättävää. Olisi tosin mielenkiintoista kuulla, mitä tavaratalossa työskentelevä kirjasta pitäisi - jos lukija olisi lähempänä kirjan tarjoamaa asetelmaa, voisi teksti kolahtaa enemmän.

Kirjan on lukenut myös: