On hautovankuuma heinäkuu vuonna kolmekymmentäkahdeksan. Iida on päässyt vihdoin irti lapsuudenkotinsa otteesta, opettajaksi vieraaseen kylään, uuden elämän alkupisteeseen. Kaikki muuttuu sinä päivänä, kun häntä puree kyy; matkalla apteekkiin hän kohtaa sillalla miehen, jota ei ole koskaan aiemmin nähnyt, mutta jonka on tavallaan tuntenut aina. 

Kymmeniä vuosia myöhemmin Edla, Iidan sisko, olisi jo valmis lähtemään tästä maailmasta. Hän on kantanut koko elämänsä mukanaan sisareensa liittyvää kipeää salaisuutta. Kun Edla nyt viimeisinä aikoinaan kohtaa sattumalta nuoren Viljamin, menneisyys saa hänet kiinni vielä kerran. 

Siltala, 2013. 130 sivua. 
Äänikirja 4 h 33 min, lukija Outi Vuoriranta.

Kirkkaat päivä ja ilta kertoo Iidasta, jonka elämä muuttuu, kun häntä puree kyy. Heti tämän jälkeen Iida kohtaa sillalla miehen, joka jää kummittelemaan hänen mieleensä.

Iida lähtee opettajaksi vieraaseen kylään ja aloittaa uuden elämän. Sillalla kohdattu mies ei katoa mielestä, ja hän palaakin yllättäen Iidan elämään.

Samaan aikaan seurataan nykyajassa Eedlaa, Iidan siskoa, joka on ehtinyt jo elämänsä lopputaipaleelle. Eedlan elämää rytmittävät ruokapalvelun käynnit.

Edla tekee tietä, mainitsee samalla ettei kalaseljankan mauste sovi hänelle. Poika sanoo ettei voi vaikuttaa asiaan, kuljettaa vain ruuat. Kyllä Edla sen tietää, hän vain halusi kuulla sen sanovan enemmän kuin kolme sanaa (päivää, noin, näkemiin) joista on jäljellä vielä yksi. 
Näkemiin.
Sinne meni. 

Sitten Eedla kohtaa nuoren Viljamin.

Sitä elää hetkiä, saaria joista ei johda siltoja toisiin saariin. Sitä unohtaa, että teot voivat palata eivätkä todellakaan niin kuin kirjekyyhkyt vaan pikemminkin heiluriovet, suoraan päin naamaa.

Inka Nousiaisen Kirkkaat päivä ja ilta on ennen kaikkea kaunis kirja. Nousiaisen teksti on soljuvaa ja helppoa, mutta silti vivahteikasta. Se on jollain tavalla viipyilevää ja runollista, herkkää ja hieman surumielistä.

Kirja on samalla yhden ja monen ihmisen tarina. Se on myös rakkaustarina, vaikkei välttämättä kovin onnellinen. Nykyajan ja menneisyyden yhdistäminen toimii, vaikka yhteyden jossain vaiheessa arvaakin.

Kirjoitan tätä tekstiä, kun kirjan kuuntelemisesta on alle viikko. Huomaan, että kirja alkaa hämärtyä mielestäni. Tarina tuntuu jääneen sen verran etäiseksi, että kirjan sisältö on vaipumassa unohduksiin. Mieleen on jäänyt vain kaunis teksti, ei sen sisältö. Kirja tuntuu yhtä unenomaiselta kuin sen kansikuvakin.

Kirkkaat päivä ja ilta toimii hyvin äänikirjana. Lukija Outi Vuorirannan rauhallinen lukutyyli sopii Nousiaisen tekstiin täydellisesti.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: