Gummerus, 2020. 364 sivua. 

Susanne Mauden esikoisteos Ennen kuin unohdat on vaikuttava ja todella hieno. Se on kirja, joka imaisee mukaansa sekä tarinan, henkilöiden, tunnelman että kielensä ansiosta. 

Ennen kuin unohdat kertoo ystävyydestä ja siitä, mitä kaikkea ystävän kanssa voi jakaa - ja mitä kaikkea ystävyys kestää. Tarinan päähenkilö on Eeva, joka on kirjan alussa vasta lapsi. Hänen luokalleen tulee Sirkku, tyttö, jonka kanssa Eeva ystävystyy. Ystävyys kestää läpi lapsuuden, aina aikuisuuden kynnykselle asti. Kunnes tapahtuu jotain, joka muuttaa kaiken. 

Susanne Maude on kirjoittanut kauniin tarinan, joka tuntuu aidolta ja todelliselta. Maude kuvaa hienosti ystävyyttä sen kaikkine kipeine kulmineen. Kirjailija on luonut henkilöistä eläviä ja samaistuttavia, erityisesti naisista - he ovat tässä kirjassa selvästi pääosissa ja miehet jäävät sivurooleihin. 

Ennen kuin unohdat sijoittuu Turkuun, ja on hauska bongailla tuttuja paikkoja. Ajallisesti teos sijoittuu 60- ja 70-luvuille, ja käsittelee muun muassa aborttilakia ja naisen seksuaalisuutta, joka lienee ollut tuohon aikaan kohtalaisen vaiettu asia. 

Pidän valtavasti Mauden tyylistä: hän kirjoittaa taitavasti, jollain tavalla hennon kevyesti. Kieli on värikästä ja kaunista. Nautin lukemisesta, enkä haluaisi kirjan loppuvan. 

Teos tuo jollain tavalla mieleeni Noora Vallinkosken Perno Mega Cityn ja Katja Lahden Lasitehtaan. kaikki mainitut ovat jollain samantyylisellä tavalla arkisen samaistuttavia, ja jotain samaa on myös Mauden ja Vallinkosken teosten kielellisessä tyylissä. 

Odotan mielenkiinnolla, mitä Maude tulevaisuudessa kirjoittaa!

Kirjan on lukenut myös muun muassa:

• Tuijatan kulttuuripohdintoja -blogin Tuijata, jonka mielestä teoksessa on omanlaisensa ääni ja ote, vaikka aiheet ovat tuttuja.