Tätä kirjaa on kehuttu paljon, mutta minulle se oli pieni pettymys. Marokkolais-ranskalaisen Slimanin Kehtolaulu on psykologinen trilleri, joka kertoo luokkaeroista, vallasta ja vanhemmuudesta. Kirjan tunnelma on ahdistava ja jollain tasolla pidän siitä, mutta jokin tökkii ja häiritsee. 

Japanilaisen Hiromi Kawakamin Sensein salkku on omaperäinen rakkaustarina. Kirja on tahdiltaan verkkainen ja tunnelmaltaan omalaatuinen, mutta minä en oikein saa siitä otetta. Erityisesti ärsyynnyn kirjan loputtomista japanilasten ruokalajien ja juomien latelusta: ruokien ja juomien nimet eivät sano minulle mitään, joten ne etäännyttävät, eivät saa kiinnostumaan. 

Pidin valtavasti Rileyn Seitsemän sisarta -sarjan ensimmäisestä osasta, joten halusin lukea nopeasti seuraavankin osan. Myrskyn sisar ei ollut ihan yhtä hyvä kuin sarjan ensimmäinen, mutta viihdytti ja koukutti lukemaan järkäleen nopeasti loppuun. 

23-vuotiaan Antti Röngän Jalat ilmassa oli yksi syksyn odotetuimmista kirjoista. Nuoren opiskelijan esikoisteos on omakohtainen tarina koulukiusaamisesta ja siitä, minkälaiset arvet kiusaaminen jättää. Terävää ja tarkkanäköistä tekstiä, vaikuttavaa kerrontaa todella tärkeästä aiheesta. Hieno kirja!

Maja Lunde: Sininen