Uusi kaupunki, uudet ystävät, uusi alku. Aaro aloittaa opinnot yliopistossa. Hän haluaisi mennä mukaan porukoihin, lounaalle ja baariin, mutta häntä raastaa piinaava tunne, ettei häntä kaivata eikä haluta.

Vaikka kouluvuodet kiusaajineen ovat mennyttä elämää, häpeä kulkee kuin piru harteilla. Kiusaajien äänet eivät anna hetkeksikään unohtaa, miten huono, mitätön ja ruma Aaro on muiden silmissä.

On vaihtoehtona sulkea ovet ja paeta maailmaa tai mennä kohti pelkojaan ja paljastaa toiselle itsensä pohjiaan myöten. 

Gummerus, 2019. 224 sivua. 

23-vuotiaan Antti Röngän esikoisteos oli yksi syksyn uutuuksista, joita odotin eniten. Nuoren kirjailijan omakohtainen esikoisteos vaikutti kiinnostavalta, joskin aiheensa puolesta arvasin, että odotettavissa on rankkaa luettavaa.

Antti Röngän Jalat ilmassa kertoo koulukiusaamisesta ja niistä arvista, joita se myöhempäänkin elämään jättää. Kirjan pääenkilö Aaro on juuri aloittamassa opintojaan yliopistossa, uudessa kaupungissa ja uusien ihmisten keskellä, mutta peruskoulussa tapahtunut kiusaaminen vaikuttaa jokaisen uuden ihmisen kohtaamiseen, jokaiseen uuteen tilanteeseen, jokaiseen hetkeen.

Tarinan toisessa aikatasossa eletään juuri sitä pahinta peruskouluaikaa: kuudetta luokkaa, jolloin kiusaaminen on sekä fyysistä että henkistä, koulussa ja vapaa-ajalla tapahtuvaa. Kiusaamisesta ei kerrota kenellekään, niin kuin niin kovin moni muukaan ei kerro. Pelko ja häpeä omasta, kuvitellusta heikkoudesta on niin vahva.

Vilkaisin sivulle, näin poikien ahnaat, voitonriemuise hymyt. Muistin sormet niskassani ja rähisevän kuiskauksen: "Koulun jälkeen..." Kuulin opettajan puheen vain etäisenä kaikuna, ikään kuin olisin vajonnut veden alle. Ikään kuin "turvallista kotimatkaa" ei olisi tarkoitettu minulle. 

Antti Röngän kirja on vaikuttava esikoisteos.

Etelä-Suomen Sanomien haastattelussa Rönkä kertoo, että kaikki, mitä kirjassa tapahtuu, on tapahtunut hänelle. Omakohtaisuuden pystyy tuntemaan ja se nostaa palan kurkkuun. Koulukiusaamisesta puhutaan ihan hirveästi, on Kiva-koulut ja kaikki, mutta silti tuntuu siltä, ettei se koskaan lopu. Ja vaikka kiusaamisesta itsestään puhutaan, aika harvoin tuodaan esille sitä, miten kiusaamisen muistot todellakin seuraavat mukana vielä pitkään - todennäköisesti läpi elämän. Kirjassaan Rönkä kuvailee tätä todella taidokkaasti, tilanteiden ja tunteiden kautta.

Rönkä ei kikkaile kielellä, hän antaa asioiden puhua. Lyhyet lauseet toimivat ja tekevät sanomasta entistäkin painokkaamman.

Röngän Jalat ilmassa julkaistiin sopivasti koulujen alkaessa. Toivoisin, että sen lukisi mahdollisimman moni kouluikäisen vanhempi ja mahdollisimman moni opettaja - ja miksei se sopisi luettavaksi esimerkiksi yläkouluihinkin ja ainakin lukioihin.

Rönkä on kirjoittanut niin rohkeasti, tarkkanäköisesti ja itseään säästelemättä koulukiusaamisen häpeästä ja sen jättämistä jäljistä, että tarinan toivoisi tulevan mahdollisimman laajalti luetuksi.

***

Kirjan on lukenut myös muun muassa: 

• Tuijatan kulttuuripohdintoja -blogin Tuijata, jota kirja täräyttää herkkyyden ja ankaruuden yhdistelmänä ja häpeilemättömänä kuvauksena kiusatuksi tulemisen seurauksista.