Heinäkuun luetut
21.44
Voi heinäkuu, minkä teit! Sinne sinä taas vaan karkasit, ja nyt ollaan jo elokuussa. Samalla taakse jäi myös kesäloma ja arki koittaa taas huomenna - ja niin kai se syksykin kohta saapuu.
Heinäkuu oli kuitenkin helteinen ja hieno, myös lukukuukautena. Kesäloma teki taikojaan ja palautti ilon lukemiseen, kuun aikana tulikin luettua enemmän kuin pitkään aikaan. Monista näistä en ole vielä blogiin ehtinyt kirjoittaa, sillä päätin lomalla ennemmin lukea kuin kirjoittaa lukemistani kirjoista. Tekstit ovat kuitenkin tulossa!
Sain heinäkuussa päätökseen yhdeksän kirjaa, joista tosin yhden aloitin jo keväällä. Paras heinäkuussa lukemistani oli Haruki Murakamin Kafka rannalla.
Nämä luin heinäkuussa:
Marja Myyryläinen: Vieras huone
Täsmävalintana Helmet-lukuhaasteeseen luettu lyhykäinen kirja oli kiinnostava katsaus muistisairaan ajatuksiin. Aiheen ja kerrontatavan yhdistelmä teki kirjasta kuitenkin raskaan - onneksi se oli lyhyt. En olisi varmasti tarttunut tähän ilman lukuhaastetta.
Olli Jalonen: Taivaanpallo
Viime vuoden Finlandia-voittaja ei ollut minun kirjani. Aloitin sitä jo keväällä ja lopetin heinäkuussa. Luin sitä iltaisin muutaman sivun kerrallaan ja välillä pidin pitkiä taukoja. Ei vain innostanut. Koin tyylin varsinkin aluksi vaikeaksi seurata enkä löytänyt kirjasta oikein mitään minua kiinnostavaa. Jossain vaiheessa tarina alkoi viedä enemmän mukanaan ja loppu oli alkua parempi.
★★★
» Koko arvio tulee myöhemmin
Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista
Moriartyn uusin kirja on jakanut mielipiteet, mutta minä pidin siitä. Se oli kevyttä viihdelukemista, joka ei kuitenkaan ollut höttöä. Olihan tarina omituinen ja juoni lähti kummallisiin suuntiin, mutta tykkäsin silti kirjan omaperäisyydestä.
Juha Itkonen: Ihmettä kaikki
Tästä kirjasta olin kuullut paljon hyvää, mutten ehtinyt tarttua siihen ennen kuin vasta nyt. Ja olihan se hyvä. Hienosti kansien väliin painettuna yhden isän kokemus isyydestä, tällaisia ei varmaankaan ihan hirvittävän paljon ole, ainakaan kotimaisessa kirjallisuudessa.
★★★★
» Koko arvio tulee myöhemmin
Thomas Rydahl: Erakko
Erikoinen dekkari, jonka takakansi antoi odottaa jotain ihan muuta. Kirja sijoittuu Kanariansaarille, mikä tekee siitä jo kaavasta poikkeavan - samoin päähenkilö, iäkäs ja todella omituinen taksikuski. Kirja oli erikoisuudellaan ihan piristävä, mutta juoni ja henkilöt eivät valitettavasti tuntuneet kovin uskottavilta.
Haruki Murakami: Kafka rannalla
Kafka rannalla oli ensimmäinen lukemani Murakami - mutta ei viimeinen. Olen pitkään halunnut lukea Murakamia, mutta en ole uskaltanut kokeilla. Jotenkin olen pelännyt, että hänen kirjansa ovat liian vaikeita. Mikä tyhmä ja turha pelko! Ihanan sujuvaa, hienoa, omaperäistä ja taitavaa kerrontaa, tykkäsin valtavasti. Kummallinenhan tämäkin kirja oli kuin mikä, mutta jotenkin Murakami osasi kertoa kaikki omituiset asiat niin, että hyväksyin ne mukisematta. Hieno, hieno kirja!
★★★★★
» Koko arvio tulee myöhemmin
Håkan Nesser: Carmine Streetin sokeat
Jälleen uusi kirjailija minulle ja kiintoisa tuttavuus hänkin. Nesserin psykologinen trilleri oli taitavasti kirjoitettu kirja, jossa ei ollut mitään turhaa. Se ei kuitenkaan aivan täysin kolahtanut minulle - tosin Murakamin jälkeen mikään ei ehkä olisi tuntunut ihan superhyvältä.
Matti Rämö: Polkupyörällä Intiassa
Tämäkin kirja oli täsmävalinta Helmet-lukuhaasteeseen, siihen kohtaan, jossa kirjan nimessä piti olla jokin maa. Olen aiemminkin katsellut Rämön matkakertomuksia, mutten ole koskaan lainannut yhtäkään. Tämä kirja oli kiinnostava kuvaus pyöräilystä Intian halki, mutta ymmärrettävästi alkoi jossain vaiheessa toistaa itseään.
★★★
» Koko arvio tulee myöhemmin
Lucinda Riley: Seitsemän sisarta
Ah, mikä ihana yllätys tämäkin kirja oli! Olen lukenut Rileyn Seitsemän sisarta -sarjasta hehkutusta hehkutuksen perään, mikä saa minussa usein aikaan jonkin vastareaktion. En voi pitää tästä, jos kaikki kehuvat sitä - niin oudolta kuin se kuulostaakin. Päätin kuitenkin kokeilla ja ihastuin todella. Ihanan kepeää ja viihdyttävää lukemista, mutta kuitenkin sellaisella historiallisella ja hieman jopa totuuspohjaisella twistillä, että sivut kääntyivät melkein itsestään. Täydellistä lomalukemista ja oikea todellinen lukuromaani, vaikken siitä sanasta yhtään pidäkään.
Tekstit
0 comments