Like, 2020. 359 sivua. 

Huh, mikä kirja. En olisi todennäköisesti itse koskaan valinnut luettavakseni Varjonyrkkeilijää, mutta olen iloinen, että se päätyi lukupiirikirjaksemme. Teos oli nimittäin huikean vaikuttava, eikä todellakaan jättänyt kylmäksi.

Varjonyrkkeilijä kertoo Lolasta ja hänen tiestään nyrkkeilyn parissa. Lola aloittaa lajin teini-ikäisenä ja haluaa ottelemaan, vaikkei hänen valmentajansa Barre heti näekään tytössä potentiaalia.

Mitä minä edes tekisin käsilläni, jos en saisi nyrkkeillä? Käteni ojentuivat luontevasti suoriin ja taipuivat koukkuihin. Kehoni etsi uupumiseen asti rajojaan. Minä rakastin nyrkkeilyssä tismalleen samoja asioita, joita vihasin, lajin vaikeutta, vaaraa ja vaativuutta. Ilman niitä tunsin liian vähän, mutta niiden äärellä liikaa. 

Varjonyrkkeilijän kantava teema on valmentajan ja valmennettavan suhde. Millainen on valmentajan valta ja mihin kaikkeen se voi johtaa. Miten helposti lähdetään väärälle polulle, ja miten hankalaa oppilaan on poistua tilanteesta, tai edes ymmärtää mikä on oikein ja väärin, kun valmentajaa arvostaa ehkä eniten maailmassa.

Teos etenee kahdessa aikatasossa. Nykyhetkessä Lola on jo aikuinen ja vetää taidegrafiikkakurssia, jolle osallistuu valmentaja-Barren tytär Rebekka. Lola joutuu kohtaamaan kaikki vanhat muistot, kun näkee koko ajan edessään Barren tyttären. Kirjan alkupuoliskolla keskitytään Lolaan ja loppupuoliskolla Rebekkaan. Rebekka yrittää nyrkkeillä ja samanaikaisesti pyristellä irti isänsä rakastavasta mutta hyvin hallitsevasta otteesta.

Varjonyrkkeilijä on vahvimmillaan kirjan alkupuoliskolla, joka on huiman vaikuttava. Kirjailija on luonut tarinaan todella vahvan tunnelman - vaikkakin hyvin epämiellyttävän. Teksti on painavaa ja teemat vakavia: seksuaalista hyväksikäyttöä, valtaa ja aseman väärinkäyttöä.

Toisella puoliskolla tunnelma hieman lässähtää. Teksti ei tunnu yhtä vaikuttavalta kuin kirjan alussa. Huono kirjan jälkipuoliskokaan ei missään nimessä ole, mutta mielestäni se ei yllä alun tasolle.

Minä en luottanut mihinkään, en kehenkään, ja siinä piili suuri vaara. Kun suljin silmäni, sali tyhjeni ihmisistä, kun taas avasin ne, sali täyttyi. Heijasin itseäni ja tukeuduin omien käsieni suojaan. Keskity hengittämään, sisään, ulos. Hengitykseni tiedostaminen häiritsi. Kun astuisin kehään, minun olisi kestettävä kaikkien katseet. Lyöntejä en pelännyt, mutta katseita. Mitä jos ne näkisivät minut. 

Pienestä lopun lässähdyksestä huolimatta Varjonyrkkeilijä on kokonaisuutena erittäin hyvä. Nyrkkeily on lajina minulle täysin vieras enkä myöskään ole erityisen kiinnostunut taidegrafiikasta, mutta silti kirja on todella mielenkiintoinen.

Magga kuvaa nyrkkeilyn aiheuttamia tunteita hienosti. Tarinan teemat ovat tärkeitä ja yleistettävissä lähes mihin tahansa lajiin tai harrastustoimintaan.
  
-

Helmet-lukuhaasteessa 2020 kirja sopii ainakin kohtiin:
4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä
5. Saamelaisen kirjailijan kirjoittama kirja
7. Kirjassa rikotaan lakia
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
14. Urheiluun liittyvä kirja
45. Esikoiskirja
46. Kirjassa on sauna
49. Vuonna 2020 julkaistu kirja