Kansas, 1870. Nuori Will Andrews jättää yliopiston kesken ja saapuu pieneen Butcher’s Crossingin kaupunkiin keskelle ei mitään. Hän haluaa kokea Ralph Waldo Emersonin innoittamana alkuperäisen suhteen luontoon, mutta keskilännen kovapintaisten miesten kansoittama onnenonkijoiden kaupunki vaikuttaa tylyltä. Andrews tutustuu pian mieheen, joka saa hänet vakuuttuneeksi Coloradon vuoristossa majailevasta valtavasta biisonilaumasta, jota kukaan ei ole löytänyt.

Neljän miehen uhkarohkea retkikunta lähtee matkaan preerian halki. Raskas matka saa kuin saakin täyttymyksensä, kun miehet jäljittävät biisonilauman. Ajantaju unohtuu, ja talvi pääsee yllättämään miehet.

Bazar, 2016, 334 sivua. 
Alkuteos Butcher's Crossing, 1960. Suomentanut Ilkka Rekiaro. 

En uskonut pitäväni tästä kirjasta. Uskoin sen olevan hyvä, sillä olin lukenut kehuja monesta suunnasta, mutta ajattelin silti, että se voisi olla väärä minulle. Ajattelin, että koska se on kirjoitettu 1960-luvulla, se olisi hitaasti etenevä ja kieleltään vanha. Ajattelin, että en vain pidä lännentarinoista, sillä enhän ole sellaisia koskaan ennenkään lukenut.

Miten väärässä olinkaan.

Butcher’s Crossing on kaunis, kiinnostava ja koskettava. Se on sujuva, helppo ja samaan aikaan syvä. Kirjan takakannessa on lainaus The Guardianista, jonka luonnehdinta osuu nappiin: “Vaivaton ja hieno.” Sitä Butcher’s Crossing todella on. Tarina etenee jouhevasti ja niin kiinnostavasti, että kirjaa ei voi missään tapauksessa pitää hitaana tai vaikeana.

Butcher's Crossing on tarina itsensä etsimisestä. Se on tarina siitä, miten kaupunkilaisnuorukainen Will Andrews saapuu pieneen kylään Kansasissa ja ajautuu biisonijahdin sijasta keskelle henkiinjäämistaistelua. Kaikki on Andrewsille uutta: biisonit, metsästys, nylkeminen ja vuoristossa yllättävä lumisade, joka saa hymyn hänen kasvoilleen, mutta muut miehet pelokkaiksi.

"Rinne oli yhtä varjojen ja värisävyjen paljoutta. Männynoksien tummanvihreä vaaleni kärkien uutta vuosikasvua kohti vihertävänkeltaiseksi; metsämarjapensaissa oli alkanut avautua violetteja ja valkoisia nuppuja; ja solakoiden haapojen vaaleanvihreä uudiskasvu väikehti runkojen hopeanvalkoisen kuoren yläpuolella. Kaikkialla maassa tuore heinä heijasti auringonpaistetta varjoisiin syvennyksiin petäjien alle, ja tummat rungotkin loistivat heikosti, ikään kuin valo olisi kuultanut runkojen ytimestä."

Butcher's Crossing on selviytymistarina. Se on myös kertomus itsepäisyydestä, pakkomielteistä ja päättäväisyydestä, ihmisten silmittömästä ahneudesta, luonnosta, metsästyksestä ja biisoneista.

Lisäksi se on tarina siitä, miten nopeasti kaikki voi muuttua.

Joku kritisoi kirjaa liiallisesta miehisyydestä, tappamisesta ja turhasta teurastamisella mässäilystä. Itse en kokenut asiaa niin, vaikka toki tekstissä oli paikoitellen tarkkojakin kuvailuja tällaisista asioista. Butcher's Crossing kertoo metsästämisestä, joten sitä ei voi täysin sivuuttaa.

"Will Andrewsin taidot nylkyrinä karttuivat pikku hiljaa. Hänen kätensä vahvistuivat ja varmistuivat, veitset himmenivät ja käytön myötä alkoivat leikata tarkemmin, kunnes hän osasi nylkeä yhden biisonin siinä ajassa missä Schneider kaksi. Biisonien löyhkä, lämpimän lihan tuntu käsissä ja hyytyneen veren näkeminen vaikuttivat hänen aisteihinsa päivä päivältä vähemmän. Kohta hän alkoi suhtautua nylkemiseen lähes konemaisesti, hädin tuskin ajatteli mitä teki, kun kiskoi nahan kuolleen ruhon päältä ja pingotti sen tapeilla maahan."

Butcher's Crossing laittaa ajattelemaan sitä, millainen maailma on tuolloin ollut - ja millainen se varmaan on ainakin joiltain osin myös edelleen. Tuhansia ja tuhansia biisoneita on tapettu vain nahan ja turkin takia, ja käyttökelpoinen liha on jätetty mätänemään luontoon. Toisaalta myöhemmin saman verran eläimiä on tapettu lihan takia, ja jätetty nahat hyödyntämättä.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Butcher's Crossingin kohtaan 31. kirjaan tarttuminen hieman pelottaa. Näin jälkikäteen voin vain ihmetellä, miksi oikeastaan pelkäsinkään. Kenenkään ei nimittäin pitäisi pelätä tähän kirjaan tarttumista. Vaikka aihe on monelle kaukainen, ja tarina on sitä myös aikakautensa ja sijoittumisensa osalta, se tulee silti ihmeellisen lähelle.

Onneksi Butcher's Crossingin upea kansi ja erityisesti siinä oleva biisoni vangitsi minut ja vaati tulla luetuksi.

Sen se ehdottomasti ansaitsi.

"Ihminen syntyy ja hänelle imetetään valheita, ja hänet vieroitetaan valheilla, ja koulussa hänelle opetetaan konstikkaampia valheita. Ihminen elää koko ikänsä valheilla, ja kenties sitten, kun on valmis kuolemaan, hän oivaltaa, ettei ole mitään, ei niin mitään paitsi sinä itse ja se mitä olisit itse voinut tehdä. Mutta sinä jätit sen tekemättä, koska sinulle valehdeltiin, että oli jotain muuta."

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: