Kun 12-vuotiaat kaksossiskot Pearl ja Stasha saapuvat Auschwitziin, he tekevät sopimuksen. Pearlin tehtävä on muistaa menneisyys, Stasha keskittyy tulevaisuuteen. 
Tytöt ovat leirillä erityisasemassa. Identtisistä kaksosista kiinnostunut tohtori Mengele varmistaa heidän henkiinjäämisensä, mutta alistaa heidät epäinhimillisiin kokeisiin tavoitteenaan murtaa kaksosten välinen side. 
Eräänä päivänä Pearl katoaa. Kun venäläiset vapauttavat leirin pari kuukautta myöhemmin, Stasha lähtee epätoivoiselle matkalle sodan raunioittaman maan halki. Hän on päättänyt löytää siskonsa ja kostaa Mengelelle. Matkan päätepisteessä häntä odottaa arvaamaton tulevaisuus sekä menneisyys, jonka hän luuli jo kadottaneensa. 

WSOY, 2017, 457 sivua. 
Alkuteos Mischling, 2016. Suomentanut Hanna Tarkka. 

Tämä kirja on ihan hirveä, mutta samalla niin kovin tärkeä.  Tunteeni ovat luku-urakan jälkeen hyvin sekavat. Jouduin välillä pakottamaan itseni jatkamaan lukemista, sillä olisin halunnut sulkea silmäni kaikilta niiltä kauheuksilta, joita kirjassa kuvattiin. Näin öisin painajaisia, kunnes tajusin, että tätä kirjaa ei kannata lukea iltaisin ennen nukahtamista.

Olen kuitenkin onnellinen siitä, että pääsin loppuun asti. Elävien kirja on nimittäin yksi niistä kirjoista, joiden on tärkeää päästä luetuksi. Kirjan tapahtumat ovat kamalia, mutta ne ovat kuitenkin sellaisia, jotka ovat oikeasti tapahtuneet - ja se niistä tekeekin niin hirveitä. Juuri siksi on kuitenkin tärkeää, että niistä puhutaan. Jotta voimme edes yrittää ymmärtää sitä, mitä ihmiset ovat joutuneet kokemaan.

“Vaikka Tarha oli muuttanut meissä monia asioita, vakavin muutos saattoi olla vahinko, jonka se oli aiheuttanut käsityksessämme, mitä oli olla toisen elävän ihmisen lähellä.”

Elävien kirja kertoo kaksosista, Pearlista ja Stashasta, jotka joutuvat tohtori Mengelen tutkimusten kohteiksi. Kaikessa näkyy pelko siitä, että mitä tahansa tapahtuukin tai mitä tahansa tytöt tekevätkin, se voi jäädä viimeiseksi kerraksi.

Erityisen hienoa on kaksosten välisen yhteyden kuvaaminen. Kun toinen tuntee jotain, tuntee toinen saman asian. Joissain tilanteissa toinen kaksosista toivoo, että sisko ei tuntisikaan - esimerkiksi niitä kaikkia kauheuksia, joita Mengele kaksosille epäinhimillisissä tutkimuksissaan tekee.

“Jo ennen kuin näin Stashan vamman, tiesin mistä se oli tullut. Tiesin, koska odotellessani tuolillani olin tuntenut korvakäytävässäni jotakin valuvaa ja kuplivaa; se jokin oli juossut ja virrannut tavalla, jota minun oli mahdoton ymmärtää, ja huusin ääneen tunnistaessani tämän yhteisen kivun.”

Auschwitzin tapahtumista on puhuttu paljon. Kävin itse vierailemassa Auschwitz-Birkenaussa muutama vuosi sitten, joten pystyn näkemään mielessäni kirjassa kuvatut paikat. Ehkä se tuo tarinaa vielä piirun verran lähemmäs ja tekee siitä entistä ahdistavamman.

Elävien kirja muuttuu erityisen kiinnostavaksi siinä vaiheessa, kun päästään pois Auschwitzin aitojen sisäpuolelta. Elämä Auschwitzin jälkeen on jotain sellaista, josta ei ehkä ole niin paljon puhuttu. Itse en ole ainakaan tullut ajatelleeksi, ettei kamaluus jäänyt Auschwitziin.

Kielellisesti Elävien kirja on hieno. Teksti on kauheasta aiheestaan huolimatta kaunista ja kieli rikasta. En muista vähään aikaan lukeneeni näin kauniisti kirjoitettua kirjaa. Se tekeekin kirjaan erikoisen ristiriidan. Kirja on kaunis, mutta samalla niin kamala.

“Juuri se poika ja tyhjä tuoli saivat minut tekemään päätöksen: minusta tulisi tässä maailmassa enemmän kuin pelkkä lääketieteellinen koe.”

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Elävien kirjan kohtaan 24. surullinen kirja.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: