Sinä vuonna maa oli kylmä ja peittyi paksuun valkoiseen kerrokseen, joka tahrautui veljistä ja siskoista vuotavaan hurmeeseen. Kansassa oli kipeä repeämä. Jokaisen oli valittava puolensa. 

Gummerus, 2018, 527 sivua. 

Rakastin lapsena kirjoja, joissa sai itse päättää, mihin suuntaan tarina etenee. Muistan, että lähikirjastossamme tällaisia kirjoja oli kolme, ja luin ne kaikki moneen kertaan. Siksi olinkin valtavan innoissani, kun kuulin Mike Pohjolan Sinä vuonna 1918 -teoksesta.

Sinä vuonna 1918 on aikuisille suunnattu immersiivinen romaani, joka vie lukijan Suomen sisällissodan aikaan. Lukija on kirjassa pääosassa. Välillä saat itse päättää, kuinka haluat tilanteen ratkaista, välillä taas plärätään sivuja ja arvotaan seuraava askel.

Tarina alkaa aina samalla tavalla. Olet köyhä lapsi ja joudut huutolaiseksi. Sen jälkeen tarinan saa lähtemään moneen suuntaan. Itse olin ensimmäisellä lukukerralla punaisten vihaama tyttö, jota kohdellaan niin kaltoin, että hänet todetaan lopulta hulluksi. Toisella kerralla hyppäsin lappalaisen valkoisen saappaisiin ja taistelin Karjalassa, kolmannella kerralla olin punakaartilainen ja kuolin Viipurissa.

Jossain vaiheessa joudut ehkä lukemaan joitakin pätkiä uudestaan, ainakin minä jouduin. Toistoa tuli itselleni näillä kolmella lukukerralla kuitenkin yllättävän vähän. Tarinat ristesivät joissain kohdissa, mutta olivat riittävän erilaisia, jotta mielenkiinto pysyi hyvin yllä.

"Kahleet puristavat jalkojasi, kun kävelet lumista tienpiennarta pitkin. Sinut on vangittu. Punaisten kiväärinpistin tökkii selkääsi, jos liukastut tai hidastelet."

Immersiivisyys toimii mainiosti sisällissodasta kertovassa teoksessa. Sinäkertoja tuo asiat ihan lukijan iholle. Itse en ole innokas sodasta kertovien kirjojen lukija, mutta tähän muotoon kirjoitettuna huomasin lukevani siitäkin aiheesta mielelläni. Voisinkin kuvitella, että Sinä vuonna 1918 toimisi mainiosti esimerkiksi nuoremmille lukijoille, joita aihe ei muuten kiinnostaisi. Toisaalta kovin nuoret eivät tähän kirjaan voi tarttua, sillä sisältö on paikoin rankkaa.

Immersiivisyydestä huolimatta tarina pysyy hyvin kasassa. Jonkin kerran mielessä häivähti ajatus siitä, osuivatko kaikki langanpäät toisiinsa vai jäikö jotain selittämättä, mutta en antanut sen haitata lukukokemusta. Muutamiin pieniin virheisiin törmäsin ohjeistuksissa, ja jouduin lukijana tekemään omia päätelmiäni siitä, miten tarinassa pitäisi edetä. Ongelmat olivat kuitenkin hyvin pieniä, ja olisi ihme, jos sellaisia ei olisi lainkaan. Olisi mielenkiintoista tietää, miten tällainen kirja kirjoitetaan, jotta palapelin palaset saadaan sovitettua yhteen näinkin hyvin.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 28. sanat kirjan nimessä ovat aakkosjärjestyksessä.

Kirjan ovat lukeneet myös muun muassa: