Gummerus, 2020. 367 sivua.
Alkuteos Postscript, 2019. Suomentanut Heidi Tihveräinen & Lauri Sallamo. 

Luin Cecelia Ahernin esikoisteoksen P.S. Rakastan sinua melko pian sen ilmestymisen jälkeen. Pidin siitä ihan hirveästi, ja tuo teos sai minut lukemaan Ahernin kaikki myöhemminkin julkaistut kirjat. En ole lukenut P.S. Rakastan sinua -kirjaa koskaan uudelleen, mutta olen nähnyt tarinan pohjalta tehdyn elokuvan monia, monia kertoja. Se on takuuvarma leffa, jos haluaa saada minut itkemään.

Suhtaudun Ahernin esikoisteokseen siis aika tunteella. Minulle ei koskaan tullut mieleen, että Hollyn tarina kaipaisi jatko-osaa, ja siksi olin todella hämmentynyt, kun kuulin näin käyneen. Eihän P.S. Rakastan sinua tarvitsisi jatkoa, miksi siis jatkaa - varsinkaan 15 vuoden jälkeen?

Muutoinkin suhtauduin jatko-osaan ennakolta ristiriitaisesti. Pelkäsin floppia. Tällaisen jatko-osan kanssa olisi niin helppo mennä pieleen. P.S. Rakastan sinua on valtavan suosittu, ja jatko-osan olisi hankala olla yhtä hyvä.

Toisaalta odotin kuumeisesti, että pääsen lukemaan Loppusanat. Enhän kaikesta huolimatta voinut jättää sitä lukematta.

Loppusanat sijoittuu aikaan seitsemän vuotta Gerryn kuoleman jälkeen. Holly päätyy puhumaan miehensä kuolemasta ja tämän jättämistä kirjeistä podcastista ja inspiroi monia. Ihmiset perustavat P.S. Rakastan sinua -kerhon, jossa kuolemassa olevat ihmiset päättävät hekin jättää viestejä läheisilleen.

Idealtaan kirja oli ihan kiva ja tarina kiinnosti ja kantoi loppuun asti, vaikka olikin kliseinen ja ennalta-arvattava. Kirja oli nopealukuinen ja etenevä, koskettava ja surumielinen, välillä se ihastutti, välillä itketti.

Muttei kuitenkaan ihan hirveästi. Mietin vain koko ajan, että miksi?

Loppusanat oli ihan hyvä kirja, mutta ei yhtä hyvä kuin P.S. Rakastan sinua. Se oli tarpeeton.

Ehkä joku kaipasi tätä kirjaa ja ehkä tämä heille oli ihana kokemus. Minulle se ei sitä ollut. Ehkä jatko-osaa ovat pyytäneet fanit, ja silloin kirja tietysti on vastannut kysyntään.

Mielessäni pyörii vain väkisin se, ovatko tuotteliaalta kirjailijalta loppuneet ideat kesken, ja rahavirtojen takaamiseksi on ollut pakko tehdä jatkoa vanhalle menestysteokselle. Kyllähän tällä kirjalla nimittäin varmasti myyntiä taotaan.

Loppusanat oli hyvä kirja, niin kuin neljän tähden arviostani voi päätellä. Se oli kuitenkin aika perus-Ahernia, laadukas genressään, muttei millään lailla poikkeuksellinen. Toisaalta voihan se olla niinkin, että en enää pitäisi edes P.S. Rakastan sinua -kirjasta. Ahernin edellisen teoksen Lyyralinnun kohdalla nimittäin pohdin, olenko kasvanut ulos kirjailijan kirjoista. Voi olla, että sama ilmiö näkyy nyt myös Loppusanojen kohdalla.

-

Vuoden 2020 Helmet-lukuhaasteessa kirja sopii ainakin kohtiin:
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
25. Kirjassa ollaan saarella
44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa
49. Vuonna 2020 julkaistu kirja