Kahdesta novellista koostuva Parempaa elämää ei mielestäni yltänyt Gavaldalta aiemmin lukemieni teosten tasolle. Novellit olivat ihan kivoja, mutteivät jääneet millään tavalla mieleen. 

Italialaisen toimittaja-valokuvaajan kirjoittama teos on todella mielenkiintoinen. Alberto Giuliani saa kaksi samaa ennustusta siitä, että kuolee ennen kuin täyttää 45 vuotta. Hän lähtee tapaamaan ihmisiä, jotka ovat jollain tavalla tekemisissä kuoleman tai ikuisen elämän kanssa. Kirjassa vieraillaan muun muassa ihmisiä syväjäädyttävässä firmassa, tosielämän siilossa ja koiria kloonaavassa yrityksessä. 

Stuart Turtonin esikoisdekkari on idealtaan todella erikoinen: kirjan päähenkilö elää saman päivän kahdeksan kertaa, jokaisella kerralla eri henkilön ruumiissa. Näiden kahdeksan päivän aikana hänen pitää selvittää, kuka murhaa Evelyn Hardcastlen. Hyvä idea kantaa, joskin kirja on aavistuksen liian monimutkainen ja vaatii lukijalta jatkuvaa tarkkaavaisuutta. 

Siilo-saagan viimeinen osa on kiinnostava ja päättää sarjan hyvin. Aiempien osien lukemisesta oli minulla jo kulunut jonkin verran aikaa, joten jouduin hiukan palauttelemaan mieliin, mitä niissä oli tapahtunut. Epäilin, ettei Kohtalo jaksaisi enää kiinnostaa, mutta olin onneksi väärässä. Kirja piti kuunneltunakin mainiosti mielenkiinnon yllä. 

Ylistetty Finlandiavoittaja ei osunut täysin minun makuuni. Hienosti tarina kahden miehen rakkaudesta ja elämästä Kosovon sodan aikaan, mutta minulle tarina ja henkilöt jäivät etäiseksi. Kaunista tekstiä, vaikka tarina olikin karu. 

Olen pitänyt kovati Schulmanin Hagfors-dekkarisarjasta, sillä se on mukavan tavallinen ja realistisen tuntuinen. Sarjan neljäs osa Älä kerro kenellekään on mielestäni koko sarjan paras. Kuuntelin kirjan äänikirjana, enkä olisi malttanut lopettaa kuuntelemista. 

Lukupiirikirjanamme oli helmikuussa paljon kehuttu Kultarinta, josta ei kuitenkaan tullut minun suosikkiani. Ilman lukupiiriä kirja olisi jäänyt kesken, sen verran hitaasti se käynnistyi. Kultarinta olisi selvästi tarvinnut rauhallisen lukuhetken, jolloin siihen olisi päässyt keskittymään paremmin. Kaunista luontokuvausta ja ihan kiinnostava tarinakin, mutta sivuja oli auttamatta liikaa.